Luottamus

Vaatimaton puinen kirkonpenkki. Vuorotellen jokusia opiskelijoita käy juttelemassa kanssani yhteisen tapaamisen aikana.

Eräs opiskelija kertoo tyttöystävästään, joka valmistuu pian sairaanhoitajaksi. Hänellä itsellään on vielä opinnot kesken. Tämä nuorimies haaveilee naimisiinmenosta sitten, kun hänkin on saanut opintonsa päätökseen. Rohkaisen häntä jatkamaan opintoja, pitämään itsestään ja tyttöystävästään huolta ja rukoilemaan asian puolesta.

Seuraavaksi penkille istahtaa nuori tyttö, joka on juuri vähänaikaa sitten menettänyt äitinsä. Tyttö on edelleen surun murtama, mutta kertoo että pikkuhiljaa helpottaa. Lupaan rukoilla hänen puolestaan.

Iloitsen siitä, että nuoret luottavat ja voivat kertoa asioistaan minulle. Rukous on suurinta, mitä voin heille antaa.

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja