rss Riitta Heino, Malawi

17.1.2014 14.01

Juhla ystävien kanssa

Riitta Heino

Me lähetit joudumme niin usein aloittamaan kaiken alusta. Kodin perustaminen uuteen maahan,  uuden kielen ja kulttuurin opetteleminen, tottuminen ikävän sietämiseen. Mutta tärkeintä on ystävien saaminen uudessa maassa.
Vietimme 15.1 Malawissa olomme  ensimmäistä vuosipäivää.  Niin kuin aina vuoden vaihteessa oli mukava miettiä mitä meille on kuluneen vuoden aikana tapahtunut. On tapahtunut paljon. Vuosi on ollut raskas. Asettuminen tähän maahan ja kultuuriin on ollut työlästä, mutta ilon hetkiäkin löytyy.

 Yksi mittari asettumiseen voisi olla  ystävät, joita olemme saaneet; vierailukutsut, keskustelu ihmisen kanssa vapaasti  ja reilusti, nauraa  ja itkeä yhdessä.  Laskin äsken, että ystäviksi täällä Malawissa voisin sanoa viittä henkilöä. Kaksi heistä on erityisen läheisiä ja voimme jakaa heidän kanssaan päivittäin asioitamme ja mikä tärkeintä, hekin voivat jakaa huolensa ja ilonsa meidän kanssa.

Neljä viidestä ystävästäni ovat  suomalaisittian katsottuna köyhiä ihmisiä.  Rahapalkkaa työstään he saavat noin euron päivässä.  Se ei ole paljon. Ystävyyteemme kuuluu myös se, että he voivat pyytää apua, kun on tiukka paikka.


Nyt on se aika vuodesta jolloin on tiukka paikka. Viime vuoden sato, maissi on syöty ja sateet viljelyksen kannalta pahasti myöhässä. Suuri osa päivittäisestä ravinnosta tulee omalta pellolta, se ei useinkaan riitä vuoden vaihteeseen asti.


Vuosipäivämme Malawissa sattuu olemaan maan kansallisankari pastori John Chilimbwen vuosijuhla. Hän kuoli nuorena taisteleessaan maan vapautumisesta Englannin siirtomaavallan alta. Tuota viime vuosisadan alun sankaria juhlitaan edelleen 15.1. Kaikilla on vapaapäivä.


Päätimme viettä juhlaa ja kutsutimme itsemme yhden ystävämme  kotiin. Tiedämme, ettei se ole hänelle aivan helppoa, mutta ajatus nyyttikesteistä tuntui kaikista hyvältä.   Annoin ystävälle rahaa limsan ja hedelmien ostoon.  Etenkin limsat tuntuvat olevan pakollinen juhlissa. Emäntä itse keitti riisin ja teki salaatin. Itse lupasin viedä lihaa valmiina paistettuna.


Ja siitä saimme ihanat juhlat.  Afrikkalaisittain paikalla oli noin puolet enemmän ihmisiä kuin mitä oletimme. Maan tavan mukaan alussa oli jäykkää, eikä kukaan tiennyt miten edetään. Etenkin kun osa porukasta oli myöhässä.  Mutta olin varautunut tähän kaikkeen (tätä voitaneen sanoa ammattitaidoksi tai kultturituntemukseksi) . Alussa tietysti rukoillaan ja lauletaan. Se aina vapauttaa ja rauhoittaa jännitystä.

IMG 5258



Sitten minulle oli mukanani muistipeli. Uskoin, että sekä lapset että aikuiset nauttivat siitä. Ja niin kävikin. Sitten syötiin. Lapset söivat niin ison annoksen, jota minä ikinä en pysytisi syömään kerralla. Pojat ihmettelivätkin pian toisessa huoneessa verhon takana  toistensa isoja vatsakumpuja.


Oli sadepäivä, oli lähdettävä kotimatkalle ennen pilkkopimeää, sillä ystävämme koti on esikaupungissa, jota voisi kuvata slummiksi. Tie oli kamala, etenkin sateen jälkeen.


Kuten tavallista vieraiden vieminen kotiinsa liukkaita pimeitä esikaupungin liejuisia teitä pitkin onnistui enemminkin rukouksen ja Kilimanjaron rinteillä hankitun kokemusten myötä kuin tuurilla.

IMG 5263


Mutta illalla olimme onnellisia, siunattuja. Meillä on ystäviä.


Juhlan jälkeisenä päivä yksi ystävistämme tuli ujon näköisenä luokseni ja halusi jutella. Jostain syystä se oli hänelle vaikeaa.  Niinpä aloitin itse keskutelun, joka vapautti tunnelmaa paljon :”Kiva kun tulit, tarvitsetko länsäoloani, rakkauttani vai rukouksiani?” Yhteisessä naurussa asuu ystävyys.


Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
28.1.2014 14.03
Lähetysleena
Kiitos!
Niin valoisa kuvaus ankeasta alustanne! Niin rohkaiseva ja luottavainen! Kiitän teista Herraa!