rss Riitta Heino, Malawi

14.7.2013 11.24

Onko kaikille paikkoja?

Riitta Heino

Onko raamattu-ja lähetyspiirit avoimia pikkuyhteisöjä, johon vieras otetaan vastaan iloisesti? Uskaltaudunko outona mukaan vai pelottaako ulkopuolisuuden tunne niin paljon, että en mene toiste? Samat kysymykset vaivaavat minua Suomessa ja Malawissa.

Olen lähetystyöntekijänä vieraillut kymmenissä lähetyspiireissä ja muissa pienryhmien kokoontumisissa ympäri Suomen. Joka kerta jännittää. Ehkä huippu tapaus oli kerran kotikapungissani, jolloin kellarin uumenissa pidetyssä lähetyspiirissä sain vaihtaa kahdeksan kertaa paikkaa ennenkuin löysin vapaan tuolin. Aina istuessani tyhjälle tuolille minulle sanottiin: se on Ailan paikka, se on Eeron paikka jne. kunnes kahdeksannen nimetyn tuolin jälkeen hain käytävästä tyhjän tuolin ja sain paikan.  

Kun tunnen itseni ulkopuoliseksi, voitan pahan oloni ja kiusaantumiseni sillä tiedolla, että minulla on tähän piirin kuitenkin jotakin annettavaa. Minulla on lahja; kertomus, rukous, lauluehdotus tai uutinen, jonka haluan jakaa näiden tuntemattomien ihmisten kanssa. Olen tullut tuomaan tuulahduksen piirin ulkopuolelta ja se tekee kaikille hyvää!

IMG 3387 1

Ja tämä tunne on ollut minulla Malawissakin. Joka keskiviikko katselin jo tammikuusta asti naisten piiriä, joka kokoontui kirkon ulkopuolella, palmumatolla istuen.  En koskaan oikein saanut selville kokoontumisaikaa(kun taas Suomessa se tuntuu olevan minuuttipeliä ja kiire on aina kaikilla pois). Ehkä ensimmäiset tulivat jo kahden maissa. Aika suuri joukko istui puun alla jo kolmelta, mutta neljältä naisia oli usein jo  30.  

Tiedän, että naisten kokoontumisen pääsyy on pienlainojen hoitaminen. Joka kerralla naiset keräävät pienen rahasumman peruskassaan. Kun kassa on tarpeeksi suuri, joku naisista saa rahaa siitä lainaksi ja palauttaa seuraavassa kuussa summan pienen koron kanssa. Iloisena naiset kertoivat, että näin on saatu joku pienprojekti kotona käyntiin. Munkkien leipominen, limsan myynti tai hyvin suosittu prepaidliittymien myynti kännykohin. On myös mehujään myyntiä, apinanleipäpuumehun valmistusta ja myyntiä. Yleensä pientä kaupankäyntiä, johon tarvitaan muutaman kympin alkulaina.

Mutta naisten kokoontumisella on toinenkin tarkoitus. Kokoontumisen alkupuollella käydään läpi Raamattua. Tämä asia rohkaisi minua mukaan, vaikka ihan helppoa mukaan lähteminen ei ollutkaan.

Ei ole helppoa mennä paikkaan, jossa puhutaan sinulle vierasta kieltä, eikä ole helppoa mennä porukkaan, johon kukaan sinua ei saattele. Lukuisista pyynnöistä huolimatta en saanut papinvaimoista ketään, joka olisi minut esitellyt tälle naisryhmälle. Siksipä kolmen kuukauden harkinnan jälkeen menin ja istuin Raamattuni kanssa palmumaton reunalle.

IMG 3363 2

Tervehdin kaikkia kädestä ja kysyin miten he olivat viettäneet päivää. Samoin tekivät kaikki muutkin. Alkurukouksen jälkeen otettiin esille Päivän Tunnussana, jota Malawin luterilaisessa kirkossa tiukasti seurataan, ja sieltä löytyi sen päivän teksti. Nyt on vuorossa Roomalaikirjeen, sinänsä aika vaikeaa tekstiä. Seurasin omasta chewan kielisestä Raamatusta, ja olin valmistautunut tekstin käsittelyyn. Onneksi löytyi englanninkielisiä naisia, joista joku tulkkasi kun autoin vähän ymmärtämään tätä Raamamtun kohtaa, sillä hiljaisuus, joka laskeutui tekstin lukemisen jälkeen, oli pitkä.

Näin jaktui koko kevättalven, mutta joku tässä piirissä jäi minua vaivaamaan. Ehkä se oli kieli, ehkä se oli minun, vieraan läsnäolo. Mutta sain rauhan sydämeeni, kun keksin piirlle annettavaksi jotakin  uutta. Kiitos nimikkoseurakuntien ja Suomen ystävien. Meille oli tullut ainakin kaksikymmentä kaunista korttia Suomesta. Aloin askarrella kotona näistä korteista Malawin kirkon pihan naisille rukouskortteja. Vanhasta chewankielisestä Päivän Tunnussanasta leikkasin sopivia raamatunlauseita ja liimasin korttien taakse. Sitten joka kortti leikattiin kahteen osaan ja niin saa jokainen itselleen parin.

Odotan jännittyneenä hetkeä, jolloin saan viedä kortit naistenpiiriin ja antaa heille tehtäväksi etsiä pari, lukea ja ehkä miettiä kortissa olevaa Raamatun lausetta, ja sitten rukoilla toinen toistensa puolesta.

Kuten monet tietävät, olemme nyt kotimaassa ainakin elokuulle asti. Mutta Malawin kirkon, Lilongwen seurakunnan naiset palmumatollaan ovat ajatuksissani ja rukouksissani. Ehkä sen maton kulmalla on minulle oma paikka, kun sinne palaan.  

Palaa otsikoihin | 1 Kommentti | Kommentoi