rss Riitta Heino, Malawi

3.5.2013 11.13

Pienin yhteinen tekijä

Riitta Heino

Pieni esine voi olla joskus ratkaiseva tekijä. Koko kylän juhlat tai ihmissuhde voivat kaatua pienen esineen katoamiseen tai onnistua sen löytyessä.

Saimme Malawin Lilongwesta uuden asunnon. Pienestä väliaikaisesta kodista muuttaessamme  yksi tärkeimmistä esineistä oli pienen pieni kiinalaisesta supermarkeista ostettu keittön naulakko.

IMG 3385 1

Naulakossa riippuvat esineet löytyvät helposti ja ne koristavat kalpeaa hyllynreunaa. Jokaisesta naulankon  esineestä voisin keksiä tarinan; Juustohöylästä; kuinka hankalaa löytää  ja mahdottoman  kallista onkaan ostaa juutoa Lilongwen kaupoista. Tai patalapusta , jonka virkkasin Suomesta tulleesta puuvillalangasta, tai pienestä vispilästä, jolla olen tehnyt kakun, jota kukaan ei tullut syömään.

Mutta ei, nyt puhun avaajasta. Korkin avaajasta ja purkinavaajasta.

Kruunukorkin avaajalla on merkirttävä osa afrikkalaisessa juhlinnassa. Tansaniassa sanotaan kaikkea limsaa soodaksi, Malawissa kaikki on fantaa. On Fantaa ja Coca-colafantaa ja Sprite fantaa. Mutta fantan(tai sodan) kruunukorkin aukaisemiseen tarvitaankin taitoa. Juhlissa seremoniamestarit ovat kehittäneet oman tapansa avata;  hampailla, toisella pullolla, ties millä. Mutta kerran eräässä Kilimanjaron pienessä kylässä kenelläkään  ei ollut näitä taitoja. Olimme tulleet erään perheen lapsen kastejuhlaan ja nyt olisi ollut ruoan ja limsan paikka. Mutta pullot pysyivät korissaan,  koska korkinavaajaa ei löytynyt.

IMG 3204 1

 

Juhlien miehet istuivat pohtimaan tilannetta. Keskutelussa yritettiin muistella, missä kylän taloista on viimeksi ollut juhlat. Oliko ne kolme kuukautta sitten olleet rippijuhlat yhdessä talossa vaiko hääjuhlat vuosi sitten?  Sieltä, jommasta kummasta täytyy löytyä kylän yhteinen pullonkorkin avaaja.

Täällä Malawissa olemme paljon enemmän kiinni kaupan antimista, siksi 15 vuoden Afrikan kokemuksella otin Suomesta mukaani pienen purkin avaajan. Olimme asuneet Malawissa tuskin kahta viikkoa, kun jo tarvitsin tuota avaajaa. Jätin sen huolimattomasti pyödälle kun väliaikaiseksi annettu apulaismamamme tuli toista kertaa siivoamaan kotiamme.

Illalla aloin etsiä purkin avaajaa. Ei missään.  Kutsuin Olkin avuksi ja etsimme avaajaa todella pitkään. Tongimme myös roskikset ja kaapin taustat, jääkaapin ja pakastimen. Purkinavaaja oli hävinnyt.

Seuraavana päivänä vielä hetken etsittyämme, kysyimme tulkin välityksellä, onko mama mahdollisesti nähnyt purkinavaajaa. Hän ei tiennyt mistä puhuimme.

Avaaja häipyi mystisesti. Oli turvauduttava puukkoon purkkia avatessa ja onneksi kaupasta löytyi esine, jossa on yhdessä sekä limsapullon- että purkinavaaja. Mutta tämä ei toiminut yhtä hyvin purkin osalta kuin se pieni. Harmitti.

Apulaismamalla oli paha yskä. Se jatkui ja jatkui muutaman viikon aina vain pahempana. Eräänä päivänä löysin hyvä apteekin. Apteekista saa kaikkea mahdollista myös ilman reseptiä. Ostin mamalle hyvää yskänlääkettä. Kun sen illalla annoin, hän oli vilpittömän hämmästynyt ja iloinen lääkkeestä. Seuraavana päivänä, kun mama oli käynyt siivomassa taas meillä, tapahtui jotakin pientä, mutta merkittävää. Nostaessani riisipussia pöydälle, sen päältä  putosi kilahtaen lattialle jotakin. Siinä se oli! Suomesta tuotu purkinavaajani. Ihme, se löytyi!    IMG 3073

 

 

 

 

 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja