Sari Lehtelä

21.6.2013 11.15

Etiopia hengittää rukoillen

En jaksa olla ihmettelemättä etiopialaisten luontevaa uskoa ja rukousta. Ikään kuin näkymätön todellisuus olisi heille läsnä yhtä vahvasti kuin aineellinen.

Näkymätön todellisuus on tietysti yleisesti osa afrikkalaista maailmankuvaa. Lähes kaikki uskovat johonkin jumalaan, Raamatun Jumalaan, islamin Allahiin tai luonnonuskonnon  henkiin.


Jumalan läsnäolo näkyy ja ennen kaikkea kuuluu kaikkialla Etiopiassa, kiitos äänentoistolaitteiden. Jo aamuyöstä korvia "hellivät" ortodoksikirkkojen rukouslaulanta ja moskeijoiden rukouskutsut, iltaisin äänessä ovat enimmäkseen protestanttikirkot herätyskokouksineen. Monenmoiset kirkkojen mainoskyltit täplittävät katumaisemaa. Usko kuuluu myös arkisissa puheissa ja tervehdyksissä: ”Kuinka voit? Hyvin, kiitos Jumalan.”


Ateisteja ei tästä maasta taida juuri löytyä, mutta uskon merkitys ihmisten arjessa toki vaihtelee.  Monille ortodoksikristityille uskonto on osa kulttuuria ja perinnettä, mutta olen kokenut myös ortodoksikirkoissa syvää hartautta ja pyhyyttä.


Protestanttista uskoa kutsutaan täällä kansankielellä Jeesus-uskoksi. Protestanttisia kirkkokuntia on kymmenittäin, ehkä sadoittain. Yksi suurimmista on luterilainen Etiopian Mekane Yesus –kirkko, joka on Suomen Lähetysseuran kumppanuuskirkko. Eniten minulla on rukouskokemuksia sen piirissä. Niiden ja yleisemminkin jumalanpalveluskokemusteni perusteella tätä luterilaista kirkkoa voi pitää lähes yltiökarismaattisena. Sellainen on meille monille suomalaisille luterilaisille vierasta, mutta afrikkalaisesta näkökulmasta se on valtavirtaa.


Ihmiset rukoilevat paljon yhdessä, kirkoissa ja kodeissa. Tärkeiden tapahtumien puolesta rukoillaan etukäteen runsaasti. Esimerkiksi ennen viime tammikuista, joka neljäs vuosi kokoontuvaa kirkon yleiskokousta, rukousryhmä kokoontui joka toinen viikko puolen vuoden ajan.

Hätkähdyttävintä on nuorten into rukoilla. Lähikaupungin nopeasti kasvavassa seurakunnassa nuoret kokoontuvat rukoilemaan herätystä yhdessä päiväkausiksi. Erään pastorin lapset, nuoret aikuiset, pyysivät isäänsä herättämään heidätkin rukoilemaan aamuyöstä, kun vietettiin erityistä rukousviikkoa.

Ihmeitä tapahtuu, ihmisiä paranee sairauksista ja monilla, varsinkin islamista kääntyneillä, on kokemuksia Jeesuksen ilmestymisesta.  Kun osallistuin lähiseurakunnan aamurukouspiiriin, kiusaannuin tapani mukaan huutavasta rukoustyylistä, mutta rukouksen aikana koin silti olevani mukana kultaisessa rukouksen virrassa, joka ulottui Suomeen asti.

Kun jokin vaikeus ilmaantuu kirkossa tai yksityiselämässä, rukoillaan erityisen paljon. Kun jouduin lähtemään maaliskuussa Suomeen lähiomaisen vakavan sairastumisen vuoksi, etiopialaisten ystävien rukoukset kantoivat niin, että tunsin syvää rauhaa, vaikka normaalisti olisin ollut huolesta sairaana. Varmasti suomalaistenkin ystävien rukoukset auttoivat. En väheksy niitä, sillä tunnemme päivittäin heidän esirukouksensa siunauksen.


Etiopialaiset rukoilivat hartaasti 17 vuoden kommunistihallinon aikana (1974-1991), jolloin kristittyjä vainottiin, vangittiin ja jopa tapettiin. He julistivat ja rukoilivat henkensä kaupalla. Tuo aika on vielä hyvässä muistissa, varsinkin vanhemman sukupolven mielessä. Meillä Suomessa sodanaikainen rukoileva sukupolvi taitaa olla jo aika vähissä.

Tuorein kokemukseni etiopialaisesta rukouksesta on parin päivän takaa. Ystävämme ja naapurimme pastori Teferra tuli yllätysvierailulle kotiimme.  Jaoimme huoliamme ja pohdimme työmme tulevaisuutta. Sitten tuo sydämellinen, kovia aikoja kokenut pastori sanoi, että murehtiminen ja huolehtiminen ei ole Jumalasta, vaan se on Paholaisen palvelemista. ”Taidan olla sitten Paholaisen palvelija”, tunnustin.


Sitten rukoilimme ringissä käsi kädessä: pastori, puolisoni Vesa ja minä. Pastori rukoili amharaksi pitkään. Ymmärsin ehkä puolet. Tuon rukouksen aikana sydämeeni laskeutui syvä rauha.  Kaikki on Jumalan kädessä, hän pitää meistä huolen. Hän antaa yli ymmärryksen käyvän rauhan.

Siunattu, ihana pastori. Siunattu, ihana Etiopia. Tämän maan rukoilevat ihmiset ovat särkeneet sydämeni rautaoven ja tuoneet sinne auringon lämmön ja valon. He rukoilevat suomalaistenkin puolesta kaikesta sydämestään.



Ristinkukat kurkottavat aurinkoon Hosainassa. Kuva: Sari Lehtelä



 


Palaa otsikoihin | 2 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
24.6.2013 15.20
Miten rukoukseen pitäisi suhtautua? Sari Lehtelä kertoi Etiopia-kokemuksiaan. Jos oikein muistan, niin Olli Hallikainen kertoi Aamulehden keskusteluillassa, että enkelit ovat hyviä ihmisiä, demoneita ei ole ja rukouksen vaikutus on lähinnä psykologista.
Onko Tampereella ja Etiopiassa eri Jumala?
23.7.2013 11.49
Kiitos, Sari, kolumneista, joita jaksat kirjoittaa kuukausittain. On hyvä lukea etiopialaisista työympyröistäsi. Ne ovat lähetyssaarnaa myös meille tamperelaisille.