Lapset kuin perhoset

Lapset kuin perhoset

Heidän kirkkaita silmiään ja aurinkoisia hymyjään ei pääse pakoon missään.
Maaseudun kuoppaisten teiden varsilla he kipittävät auton rinnalla ja vilkuttavat iloisesti meille ferentseille (ulkomaalaisille annettu nimi). Kadulla vastaan tullessa he ojentavat kätensä ja sanovat englanniksi päivää. Jotkut suukottavat poskelle. Kaupungissa jotkut heistä ovat oppineet kerjäämään: money, money.

Heitä on joka paikassa paljon. Etiopian lapsiluvut ovat häkellyttäviä: maassa on 18 miljoonaa koululaista ja 10 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta.

Maaseudun kylissä lapsilaumat näyttävät usein melkoisilta resupekka- ja -petrajoukolta. Kärpäset pyörivät silmissä ja nenästä valuu nestettä. Köyhyys imee elämäniloa, vaikka se näillä tenavilla onkin sitkeää lajia.

Mietin usein, millainen on näiden lasten tulevaisuus. Riittääkö heille kaikille työtä, toimeentuloa, mahdollisuuksia? Toivoa ja uskoa hyvään Jumalaan heillä on toisille jakaa. Mutta kilpailu paikasta auringosta on kovaa. Vahvat, lahjakkaat, ahkerat ja onnekkaat pääsevät kiinni hyvään elämään.

Entä ne, jotka eivät pärjää? Ne, jotka ovat synnyinlahjana tai sairauden tai onnettomuuden seurauksena saaneet muita raskaamman repun?

Luvut ovat taas häkellyttäviä: Etiopiassa on 8 miljoonaa vammaista lasta ja 3 miljoonaa kouluikäistä vammaista lasta koulun ulkopuolella.  Luvut ovat arvioita, sillä vammaisia on harvoin rekisteröity väestötietoihin.

Vammaisia lapsia hävetään ja heitä piilotellaan. Yksi syy vammaisten suureen määrään on se, että tulehdukset, sairaudet ja onnettomuudet, jotka hyvinvointimaissa hoidetaan helposti, jäävät kehitysmaissa hoitamatta tai ne hoidetaan väärin. Esimerkiksi hoitamaton korvatulehdus voi kuurouttaa lapsen.

Vammaiset lapset ovat yksi maailman haavoittuvimmista ihmisryhmistä. Näin todetaan tuoreessa Unicefin raportissa. Suuri osa heistä ei pääse koskaan kouluun eikä saa tarvitsemaansa hoitoa. Myös väkivalta, hyväksikäyttö, heitteillejättö ja laitostuminen ovat yleisiä ongelmia. Kaikista pahin tilanne on köyhien perheiden vammaisten lasten kohdalla.
Etiopiassa vammaisista lapsista vain noin 3 prosenttia pääsee kouluun

Vammaisen lapsen syntyminen koetaan etiopialaisperheessäkin yhä usein rangaistukseksi. Koko perhe saattaa joutua yhteisön hylkimäksi. Useimmiten isä jättää perheen ja äiti jää yksin huolehtimaan perheestä.

Yhteiskunnan palvelut eivät tavoita vammaisia, varsinkaan vaikeasti vammaisia ja varsinkaan maaseudulla. Häpeä ja tietämättömyys estävät vertaistuen saamisen. Lapsi saattaa itsekin tehdä kaikkensa piilottaakseen vammansa. Huononäköinen ei esimerkiksi kerro, ettei näe kunnolla. Silmälaseilla hän saisi apua.

Etiopiassa on vasta aivan viime aikoina alettu puhua vammaisten asioista. Valtaosin vammaiset ovat edelleen näkymättömiä.

Etiopian laki takaa vammaisille lapsille oikeuden koulutukseen, mutta käytännössä vain muutama prosentti heistä pääsee kouluun. Erityisopettajia ja erityisluokkia ei ole kaikkien saatavilla.

Toivoa on. Etiopian valtio ja kansalaisjärjestöt ovat ryhtyneet toimimaan näkymättömien lasten hyväksi.  
Etiopian Mekane Yesus –kirkko ja Suomen Lähetysseura ovat jo vuosia tehneet työtä kuurojen aseman parantamiseksi. Tuloksia on syntynyt: sadat kuurot lapset ovat saaneet koulutuksen myötä ammatin, työn ja itsenäisen elämän.

Vuosi sitten alkoi Dessien ja Kombolchan kaupungeissa kirkon ja Lähetysseuran uudenlainen työ vammaisten lasten ja heidän perheidensä hyväksi. On koskettavaa nähdä, kuinka yksinäisten äitien silmiin syttyy toivo, kun viimein joku näkee heidät ja heidän lastensa hädän. Monille on yllätys, että heidän vaikeasti vammaista lastaan voi kuntouttaa.

Lapsi ei ehkä koskaan opi kävelemään, lukemaan tai puhumaan, mutta hänelläkin on oikeus mahdollisimman hyvään elämään. Kosketus tuo hymyn lapsen kasvoille ja laululeikki saa silmät loistamaan. Kuka voi sanoa, että tällaisilla tuloksilla ei ole merkitystä?