Aikuisten juttu
Ihmeellinen luominen
Talvisena pakkasiltana kävelin kotini lähellä olevalla kävelytiellä. Jostain kuului kirkas lapsen huudahdus. Katso Isi miten paljon tähtiä!
Onkin oikea tähti-ilta! Tunnen iloa ja lämpöä kuulemastani. Mieleeni muistuvat lapsuuteni talvi-illat maaseudulla, jossa talvi-illan tähtitaivas herätti ihmetyksen, ihailun ja paljon kysymyksiä, joista keskustelin isäni kanssa. Isä opetti planeettojen nimet ja auttoi löytämään taivaalta Pohjantähden, sekä Otavan.
Myöhemmin omien lasteni kanssa ja työssäni olen huomannut, kuinka tähtitaivas herättää kysymyksiä tieteestä ja uskosta. Kuka on kaiken tehnyt? Miten kaikki on saanut alkunsa? Onko tuolla jossain taivas, josta Raamatussa puhutaan?
Saman Tähtitaivaan alla liitymme sukupolvien ketjuun kysymystemme kanssa. Kautta aikojen ihmiset ovat tähtien tuikkeessa kokeneet Jumalan läsnäolon, lohdutuksen ja johdatuksen, sekä ymmärtäneet oman paikkansa Jumalan luomassa maailmassa. Tieteen kehittyessä on pystytty selittämään paljon tähtien liikkeistä, koostumuksesta ja synnystä. Tietomme universumista on lisääntynyt ja maailmankuvamme on muuttunut globaaliksi. Moni on halunnut tieteeseen vedoten unohtaa kristinuskon näkemykset, jotka tuntuvat vanhanaikaisilta.
Meitä vanhempia voi hämmentää, miten vastaan lapsen kysymyksiin maailman synnystä, ihmisen, eläinten ja kasvien tekijästä tai Luojasta. Raamatun luomiskertomukset ovat uskon kieltä, jota ei pidäkään suoraan rinnastaa moderniin luonnontieteen kieleen. Tieteen ja uskon kielistä löytyy yhtäläisyyksiäkin: alussa on vesi, ja sitten alkaa pikkuhiljaa kehittyä yhä monimutkaisempia elämänmuotoja.
Lapselle voi lukea Lapsen Raamatusta luomiskertomuksen ja mielestäni aivan hyvin sen rinnalla aiheeseen liittyvän tietokirjan. Raamatun kertomuksen äärellä on tärkeää pohtia itse kertomuksen merkitystä, ei yksityiskohtien mahdollisia ristiriitaisuuksia. Lapsi ei myöskään erittele tieteen ja uskon kysymyksiä, kuten aikuiset. On tärkeää antaa lapselle mahdollisuus kysyä, ihmetellä ja uskoa todeksi se, mikä hänelle tuntuu turvalliselta ja riittävältä.
Sekä tiede, että usko ovat linjassa erityisesti siinä, että jokainen lapsi on ainutlaatuinen, ihmeellisen kehityksen ja luomisvoiman tulos. Luonnossa on jännittävää tutkia lapsen kanssa, kuinka jokainen tähti, pilvi, lumikide, eläin tai kasvi on erilainen ja omalla laillaan ihmeellinen. Usko tulee avuksi viimeistään silloin, kun tieto jää vajavaiseksi.
Yllättävän ajankohtaiseksi on noussut Raamatun luomiskertomuksesta kohta, jossa Jumala antaa ihmiselle tehtävän viljellä ja varjella luomakuntaa. Lapset rakastavat eläimiä, ihailevat kasveja ja hoitavat näitä mielellään. Parhaiten tuemmekin lapsen luontosuhdetta viemällä lapset luontoon. Luoja loi ihmisen omaksi kuvakseen, siksi myös me olemme jatkuvasti luomassa maailmaa, jossa elämme.
Anne-Mari Haapanen, varhaiskasvatuksen ohjaaja, Messukylän seurakunta
Julkaistu Postia pienten perheille uutiskirjeessä helmikuussa 2020