Siirry sisältöön
Tampereen seurakuntayhtymä

Sillan kolumnistit 2023

Vuonna 2023 Sillan kolumnisteina toimivat Ville Vuolanto ja Liisa Björklund. Filosofian tohtori, dosentti Ville Vuolanto työskentelee Tampereen yliopistossa historian ja latinan kielen yliopistonlehtorina. Hän on myös Tampereen seurakuntien luottamushenkilö. Teologian tohtori Liisa Björklund on kirkkohallituksen sosiaalietiikan ja kestävän kehityksen asiantuntija, joka aloittaa tehtävässään 15.tammikuuta.  Kolumnistit esittelevät itse itsensä.


Ville Vuolanto: ”Kirkkoa on aina uu­dis­tet­ta­va”

Mies vihreässä tuulitakissa istuu kivisellä huipulla ja takana maisemama, jossa näkyy vasemmalla järvi isoine saarineen ja oikealla tunturi huippuineen.
Ville Vuolanto harrastaa muun muassa pa­ti­koin­tia Lapissa. Kuva on otettu Kä­si­var­ren erämaassa vuonna 2019.
”Olen vatsaa kas­vat­ta­va vii­si­kymp­pi­nen vei­su­lai­nen Tampereen Ete­läi­ses­tä seu­ra­kun­nas­ta.

Opis­ke­luai­koi­na­ni Hel­sin­gis­sä toimin ak­tii­vi­ses­ti kris­til­li­ses­sä opis­ke­li­ja­työs­sä sekä eku­mee­ni­ses­sa liik­kees­sä, olinpa vuoden Suomen Kris­til­li­sen Yli­op­pi­las­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja­kin.

He­rä­tys­lii­ke­taus­taa minulla ei ole, mutta hil­jai­suu­den liike on lähellä sydäntäni.

Työssäni yli­opis­to-opet­ta­ja­na keskityn eri­tyi­ses­ti latinan kielen ja sekä historian me­ne­tel­mäl­lis­ten taitojen opet­ta­mi­seen. Oma tut­ki­musa­lu­ee­ni kattaa eri­tyi­ses­ti Rooman val­ta­kun­nan ja var­hais­kris­til­li­syy­den tut­ki­muk­sen.

Minua kiin­nos­taa eri­tyi­ses­ti arjen historia, sekä ihmisten toimijuus, tunteet ja ko­ke­muk­set. Olen kir­joit­ta­nut lasten ja nuorten, äitien ja isoäitien sekä orjien his­to­rias­ta, ja yritän löytää aikaa toivon his­to­ri­aan sy­ven­ty­mi­sel­le.

Historia on opettanut minulle, miten kaikki kult­tuu­rin osa-alu­eet, us­kon­not­kin, muuttuvat jat­ku­vas­ti. Mikään ei ole pysyvää, eikä mikään itsestään selvää: siksi toisella tavalla ajat­te­le­va ihminen pitäisi nähdä rik­kau­te­na, ei uhkana. Totuus on liian iso asia, että ke­nel­lä­kään ihmisellä voisi olla siitä täy­del­li­siä kä­si­tyk­siä.

Va­paa-ai­ka­ni kuluu rau­hal­lis­ten har­ras­tus­ten parissa: kauno- ja tie­to­kir­jal­li­suu­den lukeminen, ko­keel­li­nen runous ja kir­kol­li­nen toiminta vievät va­paa-ajas­ta­ni suurimman ajan, mutta La­pin-vael­luk­set, sienestys ja hiih­tä­mi­nen, vanhan musiikin kuun­te­le­mi­nen sekä illan istuminen perheen ja ystävien parissa tuovat elämään sen var­si­nai­sen ja syvän maun.

Haluan toimia lempeän, avaran ja ajat­te­le­van kris­til­li­syy­den puolesta. Mar­ras­kuun 2022 seu­ra­kun­ta­vaa­leis­sa sain var­si­nai­sen täyskäden: minut valittiin Eteläisen seu­ra­kun­nan seu­ra­kun­ta­neu­vos­toon sekä Tampereen seu­ra­kun­tien yhteiseen kirk­ko­val­tuus­toon. Olen myös yhteisen kirk­ko­neu­vos­ton jäsen.

Ei siis pidä hämmästyä, jos ko­ke­muk­se­ni luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä näkyvät ko­lum­neis­sa­ni tämän vuoden aikana. Ajattelen seu­ra­kun­taa ennen kaikkea yhdessä ru­koi­le­vien yhteisönä.

Luot­ta­mus­hen­ki­löil­lä on kuitenkin eri­tyis­teh­tä­vä: pitää huolta kirkosta or­ga­ni­saa­tio­na niin, että se voi vaikuttaa maa­il­mas­sa. Kirkkoa on aina uu­dis­tet­ta­va, muuten sen sanoma ei kuulu kirk­kaas­ti.”


Liisa Björklund: Kirkkoa tarvitaan enemmän kuin aikoihin

Hymyilevä nainen seisoo pöytien välissä ja pitää kiinni tuolin selkänojasta. Taustalla on tekstiä taulussa.
Kirk­ko­hal­li­tuk­sen so­si­aa­lie­tii­kan asian­tun­ti­ja Liisa Björklund tar­kas­te­lee ko­lum­neis­saan ta­sa-ar­von ja yh­den­ver­tai­suu­den sekä kes­tä­vyy­den ja vai­kut­ta­vuu­den teemoja. Kuva: Jani Laukkanen


”Astuin ensi kertaa kirkon pal­ve­luk­seen puo­li­tois­ta vuotta sitten kirk­ko­hal­li­tuk­sen ke­hi­tys­pääl­li­kön tehtäviin. Työhöni on kuulunut muun muassa kirkon stra­te­gian joh­ta­mi­sen tukeminen, ke­hit­tä­mis­hank­kei­den seuranta ja vai­kut­ta­vuu­den edis­tä­mi­nen.

Nä­ky­vim­pä­nä pro­jek­ti­na oli laatia kirkolle neljäs tu­le­vai­suus­se­lon­te­ko, jonka avulla kirkkoa voi­tai­siin johtaa kohti myön­tei­sem­pää tu­le­vai­suut­ta. Yhdessä asian­tun­ti­joi­den ja seu­ra­kun­tien kanssa ke­hi­tet­tiin kirkolle heikkojen sig­naa­lien tun­nis­ta­mi­sen toi­min­ta­mal­li.

Tu­le­vai­suus­se­lon­te­ko Siu­naus­ten signaalit kokosi yli 160 ihmisen ko­ke­muk­sia siitä, millä on mer­ki­tys­tä ihmisten arjen tasolla. Selonteko aloitti vilkkaan kes­kus­te­lun kirkon päät­tä­jien kes­kuu­des­sa ja herätteli kysymään, miten kirkko voisi luoda mer­ki­tyk­sel­li­sen yhteyden ihmisiin myös tu­le­vai­suu­des­sa.

Mar­gi­naa­leis­sa asuu toivo

Ennen kirkon pal­ve­luk­seen siir­ty­mis­tä sain toimia yli kymmenen vuoden ajan ke­hi­tys­joh­ta­jan teh­tä­vis­sä Helsingin Dia­ko­nis­sa­lai­tok­sel­la ja Me-sää­tiös­sä, joissa tuo­tet­tiin rat­kai­su­ja suo­ma­lai­sen eriar­voi­suu­den ja syr­jäy­ty­mi­sen ongelmiin.

Yhdessä aut­ta­mis­työn huip­puam­mat­ti­lais­ten kanssa kehitimme pal­ve­lu­rat­kai­su­ja liik­ku­vas­ta väestöstä kor­vaus­hoi­to­po­ti­lai­siin sekä kotiin syr­jäy­ty­neis­tä van­huk­sis­ta kuor­mit­tu­nei­siin per­hei­siin ja las­ten­suo­je­lun jäl­ki­huol­lon nuoriin. Vai­kut­ta­vim­pia palveluja yhdistää kaksi asiaa: radikaali ih­mis­läh­töi­syys sekä yh­tei­söis­sä toi­mi­mi­nen.

Kou­lu­tuk­sel­ta­ni olen teologian tohtori pää­ai­nee­na­ni so­si­aa­lie­tiik­ka ja yh­teis­kun­ta­fi­lo­so­fia. Kan­nus­ta­mis­ta koskeva väi­tös­työ­ni käsitteli suo­ma­lai­sen työl­li­syys­po­li­tii­kan kan­nus­tin­louk­ku­ja.

Kan­nus­ta­mi­sen käsite osoit­tau­tui eh­ty­mät­tö­mäk­si työ­ka­luk­si arvioida minkä tahansa toiminnan osalta ihmisen mo­ti­voi­tu­mis­ta toimia jollakin halutulla tavalla. Kan­nus­ta­mi­sen analyysia voi soveltaa lasten kas­va­tuk­ses­ta huip­pu-ur­hei­li­joi­den val­men­ta­mi­seen, kou­lu­tus­po­li­tii­kas­ta il­mas­to­kes­tä­vän elä­män­ta­van to­teut­ta­mi­seen.

Vai­ku­tuk­set rat­kai­se­vat

Vii­me­ai­kai­sis­sa tut­ki­muk­sis­sa ja pro­jek­teis­sa olen arvioinut muun muassa syr­jäy­ty­mi­sen dy­na­miik­kaa sekä yli­su­ku­pol­vis­ta huo­no-osai­suut­ta, osa­työ­ky­kyis­ten työl­lis­ty­mis­mah­dol­li­suuk­sia sekä ai­vo­ter­veyt­tä edistäviä elin­ta­po­ja.

Olen eri­kois­tu­nut yh­teis­kun­nal­li­sen hyödyn mal­lin­nuk­siin, joiden avulla voidaan arvioida eri toi­men­pi­tei­den vai­ku­tuk­sia ja pidemmän aikavälin vai­kut­ta­vuut­ta.

Vuoden alussa siirryin kirk­ko­hal­li­tuk­sen so­si­aa­lie­tii­kan asian­tun­ti­jak­si, jonka teh­tä­vä­alu­ee­na on tasa-arvo ja yh­den­ver­tai­suus­työ sekä kestävä kehitys ja vai­kut­ta­vuus. Uudessa teh­tä­väs­sä innostaa eri­tyi­ses­ti se, miten kirkko voi tehdä näkyväksi toi­min­tan­sa vai­ku­tuk­set – ja miten tu­le­vai­suu­des­sa kirkossa toimitaan kaikessa vas­tuul­li­ses­ti, ta­sa-ar­voa ja yh­den­ver­tai­suut­ta sekä kes­tä­vyyt­tä edistäen.

Vaikka kirkossa on viime vuo­si­kym­me­nen aikana tui­jo­tet­tu laskevia käyriä ja niuk­ke­ne­via re­surs­se­ja, oli tu­le­vai­suus­se­lon­teon viesti kirkolle selvä: Kirkkoa tarvitaan enemmän kuin aikoihin.

Epä­va­kai­na aikoina ihmiset toivovat turvaa, toivoa ja py­sy­vyyt­tä. Kirkko on yksi mer­kit­tä­vim­mis­tä ja suu­rim­mis­ta yh­tei­söis­tä, joka kulkee ihmisten rinnalla kehdosta hautaan, koko elä­män­kaa­ren myötä- ja vas­toin­käy­mi­sis­sä. Sen ra­di­kaa­lia sanomaa hyvyyden voimasta, lä­him­mäi­sen ra­kas­ta­mi­ses­ta ja armosta tarvitaan joka päivä.”