Sillan kolumnistit vuonna 2025

Vuonna 2025 Sillan kolumnisteina toimivat  Tampereen kaupungin yhdenvertaisuuskoordinaattori Mikko Ala-Kapee ja Tampereen Työväen Teatterin dramaturgi Hanna Suutela.


Hanna Suutela: Kir­joit­ta­mi­nen on tapa olla läsnä elämässä

Ko­lum­nis­ti Hanna Suutela on Tampereen Työväen Teatterin dra­ma­tur­gi.

Iloinen, hymyilevä nainen seisoo kirja kädessään vaalean seinän edustalla.
”Kir­jal­li­suus, teatteri, historia ja tutkimus jaksavat kiin­nos­taa vuodesta toiseen, mutta kir­joit­ta­mi­nen on minulle aina ollut tapa olla läsnä elämässä ja yh­tei­söis­sä”, toteaa Hanna Suutela. Kuva Hannu Jukola

Joen­suus­sa kasvanut kä­si­kir­joit­ta­ja ja teat­te­rin­tut­ki­ja teki teat­te­ri­tie­teen väi­tös­kir­jan­sa Helsingin yli­opis­tos­sa Sakari Puurusen oh­jauk­ses­ta oopperaan Viimeiset kiusauk­set vuonna 1999.

Valinta Tampereen yli­opis­ton jo lak­kau­te­tun Teatterin ja draaman tut­ki­muk­sen op­piai­neen pro­fes­so­rik­si Tampereen yli­opis­toon toi hänet per­hei­neen vuonna 2005 Tam­pe­reel­le, jossa Suutela on viihtynyt siitä lähtien.

– Teat­te­rin­tut­ki­ja­na minua on kiin­nos­ta­nut eri­tyi­ses­ti ko­ti­mai­nen teat­te­ri­his­to­ria ja näy­tel­mä­kir­jal­li­suus sekä ohjaajan taide, kertoo Suutela.  

Yhtenä tär­keim­mis­tä tut­ki­muk­sis­taan Suutela pitää kirjaansa Impyet. Näyt­te­li­jät­tä­ret Suo­ma­lai­sen Teatterin pal­ve­luk­ses­sa, joka selvitti en­sim­mäis­ten am­mat­ti­mais­ten nais­näyt­te­li­jöi­den ura­pol­ku­ja 1800-lu­vul­la.

Kaikkiaan 16 vuotta kes­tä­neel­lä pro­fes­so­ri­kau­del­laan Suutela osal­lis­tui ak­tii­vi­ses­ti muun muassa mo­ni­tie­tei­sen Cultural Studies -ohjelman ke­hit­tä­mi­seen. Hän on toi­mit­ta­nut useita ar­tik­ke­li­ko­koel­mia, joista Sai­raa­laklov­nit Suomessa on yltänyt jo kol­man­teen pai­nok­seen­sa. 

– Viime vuo­si­kym­me­nen aikana teat­te­rin­tut­ki­ja­na jul­kai­se­mi­nen on jäänyt kä­si­kir­joit­ta­jan roolini alle, toteaa Suutela, joka on vuodesta 2019 työs­ken­nel­lyt Tampereen Työväen Teatterin dra­ma­tur­gi­na.

Oma lempilaji ovat lu­kio­lai­sil­le kir­joi­te­tut musi­kaa­lit, joita hän on kir­joit­ta­nut useita. Maija Kos­ke­na­lus­tan säveltämä Hullu prinssi, eli totuus siitä, kuinka haarukka tuli Suomeen yhdistää pro­jek­ti­na monia Suutelan kiin­nos­tuk­sen kohteita, musii­kis­ta ja his­to­rias­ta teat­te­ri­pu­vus­tuk­seen.

– Nuorille kir­joit­ta­mi­nen on koko teat­te­ri­ken­tän nä­kö­kul­mas­ta tärkeää tai­mi­kas­va­tus­ta. Lukiot, joissa tai­de­kas­va­tuk­seen teat­te­ri­toi­min­nal­la pa­nos­te­taan, tekevät mer­kit­tä­vää työtä paitsi koulunsa yh­tei­söl­li­syy­den myös ko­ti­mai­sen taidealan tu­le­vai­suu­den puolesta.

Perheen, Tampereen yli­opis­ton ja TTT:n työ­teh­tä­vien lisäksi Suutelaa ovat kon­kreet­ti­ses­ti kiin­nit­tä­neet Tam­pe­reel­le omat su­ku­juu­ret ja siir­to­la­puu­tar­ha­mök­ki Niihaman ryh­mä­puu­tar­has­sa.


Mikko Ala-Kapee: Kaikkien Tam­pe­reel­la on kaikkien hyvä olla

Kolumnisti Mikko Ala-Kapee on Tampereen kaupungin yh­den­ver­tai­suus­koor­di­naat­to­ri.

Ke­sä­kuu­mal­la ehti ystävän kanssa tekemään pa­pe­ri­mas­sas­ta vateja ladon lempeässä varjossa. Kuva: Maikki Kantola

Näin hän kertoo itsestään ja aja­tuk­sis­taan.

Aion keskittyä kir­joi­tuk­sis­sa­ni yh­den­ver­tai­suus­koor­di­naat­to­rin teh­tä­väs­tä nouseviin teemoihin, kuten ih­mi­sar­von kun­nioit­ta­mi­seen, syrjinnän vas­tai­seen toi­min­taan, es­teet­tö­myy­teen, mo­ni­kult­tuu­ri­suu­teen, yh­den­ver­tai­suu­teen, ta­sa-ar­voon ja hyviin väes­tö­suh­tei­siin.

Olen yh­teis­kun­ta­tie­tei­den maisteri Tampereen yli­opis­tos­ta. Tein Pro gradun ih­mi­soi­keus­nor­mien ra­ken­tu­mi­ses­ta kan­sain­vä­li­seen po­li­tiik­kaan. Olin päässyt jat­ko-opis­ke­li­jak­si väitöstä varten, mutta sitten työelämä otti voiton. 

Täytin syksyllä 50 vuotta. Syn­ty­mä­päi­vä antoi luvan katsoa taak­se­päin kuluneita vuosia, miettiä etappeja, joiden myötä minusta on muo­tou­tu­mas­sa minä. Van­hem­pa­ni ovat Kan­ga­sal­le aset­tau­tu­nei­ta evak­ko­kar­ja­lai­sia.

Vietin lu­kio­vuo­den Ranskan Vendéen maa­kun­nas­sa, jossa asuin al­ge­ria­lais-rans­ka­lai­ses­sa perheessä ja sain lämpimän kos­ke­tuk­sen islamin uskoon. Suoritin si­vii­li­pal­ve­luk­se­ni Valamon luostarin kan­san­opis­tos­sa Hei­nä­ve­del­lä. Avio­liit­to­ni Harrin kanssa siu­nat­tiin sa­teen­kaa­ri­mes­sus­sa ko­ro­na-ai­kaan kas­vo­mas­kien takana Fin­lay­so­nin kirkossa.

Piipahdin asun­to­mes­suil­la Ruotsin Uumajassa kaup­paa­mas­sa hu­vi­ma­jo­ja ja sii­voo­ja­na Saa­riois­ten teu­ras­ta­mol­la. Olen tehnyt pitkään jär­jes­tö­töi­tä muun muassa Suomen Reu­ma­lii­tos­sa, Tampereen rasismin vas­tai­ses­sa ver­kos­tos­sa ja Si­nuik­si-yh­dis­tyk­ses­sä.  

Koen eläväni uutta am­ma­til­lis­ta vaihetta päästyäni Tampereen kau­pun­gil­le yh­den­ver­tai­suus­koor­di­naat­to­rik­si.

Katson, että tärkeintä työssäni on huomioida ta­sa-ar­vo- ja yh­den­ver­tai­suus­la­kien mukaiset syr­jin­tä­pe­rus­teet, joita ovat ikä, etninen alkuperä, kan­sa­lai­suus, kieli ja kulttuuri, uskonto, vakaumus, mielipide, po­liit­ti­nen näkemys, per­he­muo­to, sukupuoli, su­ku­puo­li-iden­ti­teet­ti, sek­su­aa­li­nen suun­tau­tu­mi­nen, ter­vey­den­ti­la, vam­mai­suus, so­si­aa­li­nen asema, ta­lou­del­li­nen asema ja muut yk­si­löl­li­set tekijät, kuten ihonväri, kehon koko, ulkonäkö tai neu­ro­kir­joon kuu­lu­mi­nen.

Kaupunki rakentaa yhdessä asuk­kait­ten­sa kanssa yh­teis­tuu­min kaikkien Tam­pe­ret­ta, jossa jo­kai­sel­la meistä on hyvä olla, asua, opiskella, perustaa perhe, elää, tehdä töitä ja vanheta omana itsenään. Kaikkien Tampere -asenne perustuu so­pusoin­tuun, ih­mi­syy­teen, kes­ki­näi­seen kun­nioi­tuk­seen ja huo­mioo­not­ta­mi­seen.

Työn vas­ta­pai­nok­si tykkään kotoilla, hyö­ty­hönt­säil­lä ja as­kar­rel­la. Kesäisin puu­tar­han­hoi­to vie voiton muusta. Se on mieheni ja minun yhteinen harrastus. Kasvun ihmeen to­dis­ta­mi­nen saa hal­tioi­tu­maan vuodesta toiseen. Ryy­ti­maa­kin vetää puoleensa, mutta ennen kaikkia mo­ni­vuo­tis­ten pe­ren­noi­den ihmettely lumoaa.

Hil­jat­tain löysin uudelleen saunassa vih­to­mi­sen hyvää tekevän voiman. Ennustan, että ensi kesänä kuivaamme latoon vihtoja talven varalle. Olen myös van­nou­tu­nut kyl­mä­al­taas­sa kävijä ja yritän käydä arkisin kylmässä niin usein kuin vain voin. Koen, että kylmä nollaa, vetää rajan työpäivän ja vapaan väliin ja huuhtelee ajatuksia.

Olen lu­ku­touk­ka. Lukeminen saattelee minut uneen. Kesäöinä voin syventyä kau­no­kir­jal­li­suu­teen. Lem­pi­kir­jai­li­joi­ta­ni ovat Pirkko Saisio, Jhumpa Lahiri, Amos Oz ja Joel Haahtela. Tal­vi­kausi­na valahdan ve­ret­tö­miin dek­ka­rei­hin. Par­hail­laan liikun Donna Leonin kir­joit­ta­mas­sa Ve­net­sias­sa. Onneksi vasta viisi osaa on takana, joten yli 20 kirjaa si­säl­tä­väs­sä sarjassa riittää luettavaa.