Sillan kolumnistit vuonna 2025

Mikko Ala-Kapee: Kaikkien Tam­pe­reel­la on kaikkien hyvä olla

Kolumnisti Mikko Ala-Kapee on Tampereen kaupungin yh­den­ver­tai­suus­koor­di­naat­to­ri.

Ke­sä­kuu­mal­la ehti ystävän kanssa tekemään pa­pe­ri­mas­sas­ta vateja ladon lempeässä varjossa. Kuva: Maikki Kantola

Näin hän kertoo itsestään ja aja­tuk­sis­taan.

Aion keskittyä kir­joi­tuk­sis­sa­ni yh­den­ver­tai­suus­koor­di­naat­to­rin teh­tä­väs­tä nouseviin teemoihin, kuten ih­mi­sar­von kun­nioit­ta­mi­seen, syrjinnän vas­tai­seen toi­min­taan, es­teet­tö­myy­teen, mo­ni­kult­tuu­ri­suu­teen, yh­den­ver­tai­suu­teen, ta­sa-ar­voon ja hyviin väes­tö­suh­tei­siin.

Olen yh­teis­kun­ta­tie­tei­den maisteri Tampereen yli­opis­tos­ta. Tein Pro gradun ih­mi­soi­keus­nor­mien ra­ken­tu­mi­ses­ta kan­sain­vä­li­seen po­li­tiik­kaan. Olin päässyt jat­ko-opis­ke­li­jak­si väitöstä varten, mutta sitten työelämä otti voiton. 

Täytin syksyllä 50 vuotta. Syn­ty­mä­päi­vä antoi luvan katsoa taak­se­päin kuluneita vuosia, miettiä etappeja, joiden myötä minusta on muo­tou­tu­mas­sa minä. Van­hem­pa­ni ovat Kan­ga­sal­le aset­tau­tu­nei­ta evak­ko­kar­ja­lai­sia.

Vietin lu­kio­vuo­den Ranskan Vendéen maa­kun­nas­sa, jossa asuin al­ge­ria­lais-rans­ka­lai­ses­sa perheessä ja sain lämpimän kos­ke­tuk­sen islamin uskoon. Suoritin si­vii­li­pal­ve­luk­se­ni Valamon luostarin kan­san­opis­tos­sa Hei­nä­ve­del­lä. Avio­liit­to­ni Harrin kanssa siu­nat­tiin sa­teen­kaa­ri­mes­sus­sa ko­ro­na-ai­kaan kas­vo­mas­kien takana Fin­lay­so­nin kirkossa.

Piipahdin asun­to­mes­suil­la Ruotsin Uumajassa kaup­paa­mas­sa hu­vi­ma­jo­ja ja sii­voo­ja­na Saa­riois­ten teu­ras­ta­mol­la. Olen tehnyt pitkään jär­jes­tö­töi­tä muun muassa Suomen Reu­ma­lii­tos­sa, Tampereen rasismin vas­tai­ses­sa ver­kos­tos­sa ja Si­nuik­si-yh­dis­tyk­ses­sä.  

Koen eläväni uutta am­ma­til­lis­ta vaihetta päästyäni Tampereen kau­pun­gil­le yh­den­ver­tai­suus­koor­di­naat­to­rik­si.

Katson, että tärkeintä työssäni on huomioida ta­sa-ar­vo- ja yh­den­ver­tai­suus­la­kien mukaiset syr­jin­tä­pe­rus­teet, joita ovat ikä, etninen alkuperä, kan­sa­lai­suus, kieli ja kulttuuri, uskonto, vakaumus, mielipide, po­liit­ti­nen näkemys, per­he­muo­to, sukupuoli, su­ku­puo­li-iden­ti­teet­ti, sek­su­aa­li­nen suun­tau­tu­mi­nen, ter­vey­den­ti­la, vam­mai­suus, so­si­aa­li­nen asema, ta­lou­del­li­nen asema ja muut yk­si­löl­li­set tekijät, kuten ihonväri, kehon koko, ulkonäkö tai neu­ro­kir­joon kuu­lu­mi­nen.

Kaupunki rakentaa yhdessä asuk­kait­ten­sa kanssa yh­teis­tuu­min kaikkien Tam­pe­ret­ta, jossa jo­kai­sel­la meistä on hyvä olla, asua, opiskella, perustaa perhe, elää, tehdä töitä ja vanheta omana itsenään. Kaikkien Tampere -asenne perustuu so­pusoin­tuun, ih­mi­syy­teen, kes­ki­näi­seen kun­nioi­tuk­seen ja huo­mioo­not­ta­mi­seen.

Työn vas­ta­pai­nok­si tykkään kotoilla, hyö­ty­hönt­säil­lä ja as­kar­rel­la. Kesäisin puu­tar­han­hoi­to vie voiton muusta. Se on mieheni ja minun yhteinen harrastus. Kasvun ihmeen to­dis­ta­mi­nen saa hal­tioi­tu­maan vuodesta toiseen. Ryy­ti­maa­kin vetää puoleensa, mutta ennen kaikkia mo­ni­vuo­tis­ten pe­ren­noi­den ihmettely lumoaa.

Hil­jat­tain löysin uudelleen saunassa vih­to­mi­sen hyvää tekevän voiman. Ennustan, että ensi kesänä kuivaamme latoon vihtoja talven varalle. Olen myös van­nou­tu­nut kyl­mä­al­taas­sa kävijä ja yritän käydä arkisin kylmässä niin usein kuin vain voin. Koen, että kylmä nollaa, vetää rajan työpäivän ja vapaan väliin ja huuhtelee ajatuksia.

Olen lu­ku­touk­ka. Lukeminen saattelee minut uneen. Kesäöinä voin syventyä kau­no­kir­jal­li­suu­teen. Lem­pi­kir­jai­li­joi­ta­ni ovat Pirkko Saisio, Jhumpa Lahiri, Amos Oz ja Joel Haahtela. Tal­vi­kausi­na valahdan ve­ret­tö­miin dek­ka­rei­hin. Par­hail­laan liikun Donna Leonin kir­joit­ta­mas­sa Ve­net­sias­sa. Onneksi vasta viisi osaa on takana, joten yli 20 kirjaa si­säl­tä­väs­sä sarjassa riittää luettavaa.