Pyhitys?

”…pyhittäköön teidät” merkitsee ”erottakoon teidät itselleen”. Aihe herättää tunteita, keskustelua, korjaavaa opetusta ja väittelyä. Ellei pyhitys sitten ole kokonaan kuoliaaksi vaiettu. En ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä. Kysymyshän on Jumalan suvereenista työstä. Ajattelen, että Jumalaa pyhittää ihmistä pala kerrallaan, kun Jeesusta seuraava ihminen tunnistaa ja tunnustaa, että tässä(kin) tietyssä asiassa tarvitsee Jumalaa. Tarvitsen Jumalaa siinä, missä olen langennut pois, missä olen erkaantunut Jumalasta, missä en kykene tekemään hänen tahtoaan, missä toteutan omaa itsekästä, vääristynyttä tahtoani – siinä juuri tarvitsen Jumalan pelastavaa väliintuloa ja anteeksiantamusta Jeesuksen sovitustyön tähden. Tässä olen näine tekoineni, anna anteeksi ja puhdista verelläsi, Jeesus. Pala kerrallaan. Luovutan elämääni Jumalalle palan kerrallaan, niin kuin Israelin kansa valloitti luvattua maata palan kerrallaan. Valloittaminen tapahtui taistelun kautta, mutta silloin kun kansa kulki Jumalan ohjauksessa, se sai taistelussa myös Jumalan voiman ja hänen apunsa. Oma kokemukseni on juuri se, että Jumala on tehnyt sen, mihin itse en olisi koskaan pystynyt.

Sillä alueella, joka on Jumalalle pyhitetty ja hänelle erotettu, hän antaa voiman elää tahtonsa mukaan. Sillä alueella valtuudet on annettu hänelle ja hän vaikuttaa. Näin juuri on tapahtunut pika-aikataululla silloin, kun alkoholisti on tullut Jeesuksen luokse ja kertoo jälkeenpäin, että viinanhimo tai tupakanhimo lähti sen siliän tien. Rukoukseni on ”vaikuta minussa tahtomista ja tekemistä, että sinun hyvä tahtosi tapahtuisi”. EN pysy Jumalan tahdossa, kiemurtelen selvältä ja suoralta tieltä. Silloin palaan lähtöruutuun ja pyydän anteeksi. Jumalan ihmeellistä vaikutusta on, että muutosta on tapahtunut. Hänen armotyötään on se, että syntinen saa syntinsä anteeksi. Mutta samaa Jumala armotyötä on myös se, että jotain jää taakse. Katkeruutta sulaa ja hän antaa voiman antaa anteeksi, mikä näkyy vaikkapa siinä, että suusta tipahteleva sammakkokanta hiukan pienenee. Paavali rohkaisee filippiläisiä kuuliaisuuteen Jumalalle kirjoittamalla, että ”Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi”.(Fil.2:13)

Heprealaiskirjeen kirjoittaja jatkaa samalla linjalla. ”Rauhan Jumala, joka on nostanut kuolleista meidän Herramme Jeesuksen, hänet, joka iankaikkisen liiton veren perusteella on se suuri lampaiden paimen, tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään toteuttaaksenne hänen tahtonsa. Hän vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle mieluista, Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti. Aamen.”(Hep.13:20-21)