Kohtaamispaikan historia

Vaatimaton (ja tiedostamaton) lähtölaukaus yhteisön syntymiselle oli kotiäitien rukousryhmä, joka alkoi kokoontua toistensa kodeissa vuonna 2000-2001. Vuoden 2002 alkupuolella aloitettiin kerran kuukaudessa iltakirkot, joissa lapsille järjestettiin omaa ohjelmaa sanaosan ajaksi. 

Syksyllä 2002 saimme vieraita Pääkaupunkiseudun Kotiryhmäverkostosta. He auttoivat alkuun ensimmäisen pienryhmän eli solun. Solut ja ylistysmessuksi nimetty iltakirkko toimivat rinnatusten pikkuhiljaa kasvaen. Kaksi vuotta myöhemmin todettiin toisaalta, että yhteisö tarvitsee oman papin ja toisaalta ko. pappi totesi, että perinteiseltä seurakuntatyöltä ei liikene riittävästi aikaa yhteisön tarpeisiin. 

Syntyi ajatus kannatusrenkaasta. Sen tuella voitiin irrottaa soluyhteisön papin työajasta puolet soluyhteisön käyttöön ja palkata sijainen tekemään seurakuntatyötä. Kaikki hyötyivät. Soluyhteisö ylistysmessuineen liittyi vuonna 2005 osaksi Tampereen seurakuntayhtymän nuorten aikuisten työtä, joka nimettiin Uudeksi versoksi. Kun Messukylän seurakuntaan synnytettiin uusi nuorten aikuisten Kipinä!-messu syksyllä 2011, uusi tulokas jatkoi Messukylän edustamista Uudessa versossa ja soluyhteisö jatkoi itsenäisenä. 

Messukylän soluyhteisö nimesi sekä messun että yhteisön uudelleen ja on tehnyt vuoden 2010 alusta itseään tunnetuksi Messukylän Kohtaamispaikkana. Iltamessua vietettiin toukokuuhun 2015 saakka Uudenkylän seurakuntatalolla parillisten viikkojen sunnuntaina klo 17. Elokuussa 2015 toiminta siirtyi Aitolahden kirkolle väljempiin tiloihin. Messuun ovat tervetulleita kaiken ikäiset, vaikka suurin osa kävijöistä on työikäisiä. Myös lapsiperheet ovat löytäneet messun.