Paimenen palsta
Suolana ja valona
”Te olette maan suola, te olette maailman valo … loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” Kenelle Jeesus sanoo näin rohkeasti? Kohta löytyy Jeesuksen Vuorisaarnasta Matteuksen 5. luvusta heti autuaaksi julistamisten jälkeen. Ketkä ovatkaan autuaita eli onnellisia? Jeesuksen mukaan autuaita ovat hengessään köyhät, murheelliset, nöyrät, vanhurskautta janoavat, laupiaat, puhdassydämiset ja rauhantekijät. Nämä ovat autuaita kun joutuvat vainotuiksi vanhurskauden tähden – syytettyjen penkille väärien perusteiden nojalla. Jeesuksen seuraajien onnellisuus on riippuvainen aivan eri asioista kuin onnellisuus tämän maailman keskellä. Ja juuri siksi he ovat suolana ja valona.
Mitä nämä seitsemän onnellisuuden lähdettä Matteuksen viidennen luvun alussa pitävät sisällään? Jokainen näistä autuuksista pitää sisällään haasteen elää Jumalan valtakunnassa itselleen kuolemisen kautta. Ensimmäinen on kaiken pohja: Autuaita ovat hengellisesti köyhät. Vain he, jotka tunnistavat oman köyhyytensä ja tyhjyytensä Jumalan edessä, voivat toivottaa Kuninkaan tervetulleeksi elämänsä valtaistuimelle. Autuas on se, joka tuntee Jumalan mielen mukaista murhetta syntien tähden. Seuraavan autuuden sana on ollut vaikea kääntää. Useimmissa käännöksissä on valittu eri sana. Autuaita ovat hiljaiset, nöyrät, sävyisät, kärsivälliset. Kaikki sanat tarkoittavat samaa. Kreikankielinen sana merkitsee lempeyttä, joka seuraa kun malttaa mielensä ja hillitsee tarvettaan pönkittää tai todistella omaa arvoaan. Vanhurskautta janoava luopuu omien halujensa toteuttamisesta ja ymmärtää, että ihminen on perimmäisellä tavalla tyytyväinen vain Jumalassa. Laupias tai armahtavainen päästää irti omavanhurskaudesta, yrityksistä itse kelvata Jumalalle omilla teoillaan. Kun tietää, kuinka paljon on saanut anteeksi, voi vapaasti antaa anteeksi myös muille. Puhdassydäminen luopuu vapaudesta tehdä mitä ikinä itse haluaa ja suostuu siihen, että hän on kokonaan Jumalan omaisuutta. Rauhantekijä välttää riitaa luopumalla omista oikeuksistaan rauhan edistämisen tähden.
Suolana ja valona oleminen on Jeesuksen opetuslapsen elämää. Loppu Vuorisaarnasta selittää tämän todeksi elämistä Jeesuksen kanssa, armosta, Jeesuksen antamalla voimalla, Jeesuksen anteeksiantamuksesta eläen. ”Te olette maan suola ja maailman valo.” Mistä on kysymys, kun Jeesus puhuu siitä mahdollisuudesta, että suola menettää makunsa? Jeesuksen aikaan suola ei ollut sitä puhdistettua suolaa, jota me ostamme kaupasta. Suolassa oli vaihteleva määrä epäpuhtauksia. Huijari saattoi korvata osan suolasta vaalealla hiekalla ja myydä kelvotonta tavaraa. Sellaisessa tapauksessa suolan maku kirjaimellisesti valui hiekkaan.
Olenko suolainen? Tämä kysymys on mielestäni sukua kysymykselle ’minkälainen on sydämeni maaperä?’ Onko toiveita odottaa satoa vai tukahduttivatko ohdakkeet lupaavasti alkaneen kasvun? Vuorisaarna haastaa perkaamaan elämästä kaikkea sitä, mikä on roskakasvua. Jeesus haluaa rakkaudessaan pitää meidät lähellään, yhteydessään ja elävinä. Johanneksen 15. luvun viinipuuvertaus kertoo tästä. ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä … oksa ei voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa … viinitarhuri karsii pois jokaisen oksan, joka ei kanna hedelmää.”
Mitä suola vaikuttaa? Jeesuksen aikana suolalla oli kaksi käyttötarkoitusta. Se paransi maata, jotta viljely onnistuisi paremmin. Toinen käyttötarkoitus oli desinfiointi. Suola siis lisäsi hyvää kasvua ja toisaalla esti bakteerien lisääntymistä. Parhaiten suola vaikuttaa sopivina annoksina levitettynä mahdollisimman laajalle, ei astiassa tai suolasirottimessa. Uskovien ei ole tarkoitus olla suolakaivoksia, jäädä olemaan keskenään, vaan olla ihmisten keskellä. Kuulin yhden keskustelun aikana kahdesta erilaisesta uskovasta. Toinen oli suvussaan se henkilö, jonka kanssa kukaan ei halunnut olla tekemisissä hänen teräväkielisyytensä vuoksi. Toinen taas oli työpaikallaan se, joka ei koskaan mennyt mukaan eri porukoiden välisiin riitoihin, vaan oli tunnettu sitä, että pyrki rakentamaan rauhaa ja sovittelemaan. On helppo päätellä, kumpi on Jeesuksen mielen mukaista suolana olemista. ”Olkoon teillä suola itsessänne, ja eläkää rauhassa keskenänne”, Jeesus kehottaa. Rauha toisten kanssa ja suolaisuus ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Kun emme ole sovussa, kun anteeksiantamattomuus ja katkeruus myrkyttävät mieltä, ärsyynnymme ja loukkaannumme helposti. Suusta ulos tuleva teksti paljastaa mielen ja sydämen tilan. (Kokemusta on! Toim. huom.) Silloin suola on menettänyt makunsa, lamppu sujahtaa hetkessä vuoteen alle ja meistä leviää suloisen tuoksun sijaan löyhkä.
Kukaan ei ole väittänyt kristityn elämän olevan helppoa. Siksi tarvitsemme Jumalalta tulevan avun ja toistemme huolenpidon ja rohkaisun. Edith Schaeffer on sanonut: ”Evankelistan, ’totuuden kertojan’ elämän todellisuus ei ilmene sarjana ihmeitä, jotka poistavat henkilöltä sairauden, väsymyksen ja vaikeudet, vaan sarjana kovan uurastuksen päiviä, joiden aikana riittävä määrä Herran voimaa on tullut ilmi ihmisen heikkoudessa.”
Paavalin neuvo filippiläisille oli: ”Iloitkaa aina Herrassa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
Sitten vielä veljet – ja siskot, kaikki mikä on totta, mikä kunnioitettavaa ja oikeaa, mikä puhdasta, rakastettavaa ja hyvältä kuulostavaa, jos on jokin hyve ja jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” (Fil.4:4 – 8) Neuvo on hyvä, suorastaan loistava. Mutta mistä kaivaa esiin ilo, lempeys, luottamus ja kiitos? Poppakonsteja ei ole. On vain vanhat kallisarvoiset aarteet: Raamatun Sana ravitsee, syntien tunnustaminen ja anteeksisaaminen antavat vapauden, yhteys toisiin kristittyihin rohkaisee, rukous kantaa ja Pyhä Henki tekee eläväksi. Raamatun kaikkein keskimmäisin jae ilmaisee näiden aarteiden sisällön pähkinänkuoressa: ”Parempi on turvata Herraan kuin luottaa ihmiseen.”(Ps.118:8) Hän antaa sinulle sen, mitä sydämesi kaipaa.