Elämä kuin syksy itse

Elämä kuin syksy itse,
aina riisutaan kunnes valkolakanaan puetaan,
rakkaus kuin vuodenajat itse,
riisutaan ja puetaan minkä ehditään,
omena ja päärynä kuin sinä ja minä emme enää itse,
syödään kokonaan,
mitään ei jäljelle jälkeen jätetä,
ei kuorenpalaa kotaa ei siementä,
tämä aamu kuin syksy
elämä vuodenajat ja Jumala itse,
ei herätä enää itse,
vaan meissä herätään puetaan ja riisutaan puetaan ja riisutaan
toinen toisiimme kietoudutaan,
armon liaani,
kuin Jumala itse,
emme enää itse vaan kaksi ja kolme,
sinä  ja minä armo ja rakkaus, neljä,
emme enää itse, vaan rakkaus ja Jumala meissä,
yksi kaksi kolme ja neljä, on aika herätä rakkaani,
olen valmistanut sinulle aamupalasi,
kattanut sen sydämelleni iholleni kaikkialleni.