Kattona puiden sateenkaaret

Kattona puiden sateenkaaret,

syyskuun sinun naurusi ja ilosi,

jokaisesta lehdestä, 

erikseen kesästä irronneesta,

erikseen auringossa palavasta,

lattiana lentävä matto kaikenkirjava väsy risa ja räsy,

seininä hymysi jokapuolet pihlajanmarjasilmäsi,

purojesi kivien takapuolet,

yötä varten valona taivaan lamppu,

yksi kynttilä juuri taivaalle sytytetty,

reisiesi joutsenten kaulat taipuisat ja notkeat,

kuun loisteessa,

kuin kalaa väsytettäisiin,

saataisiin saaliiksi,

päästettäisiin sitten vapaaksi,

uudestaan ja uudestaan,

aamuun asti,

talven tuloon.