Gospel ei tuulta hätkähdä

Puolensataa risteilijää näyttää laiturilla ihmeen tyyneltä, vaikka Näsijärvi hakkaa vettä nelisen metriä sekunnissa. 20 metriä pitkä, yli satavuotias höyrypursi M/S Merete lähtee puoli-upoksissa, mutta varmoin ottein.

Tarvo Laakso laulattaa gospellaivalla.

– Ajamme rantoja pitkin perille, tokaisee matkan yhteislaulattajana toimiva Tarvo Laakso akustinen kitara sylissään.

Laulava gospel-laiva on muutaman vuoden vanha konsepti. Tänä vuonna risteilyjä tehdään kolme, ja ensimmäinen veisuuretki on houkuttanut kajuutan täyteen seurakuntaa. Pöydille on jaettu vihot, joissa on noin 40 laulun sanat. Melkein kaikki ennätetään laulaa.

– No niin, onko kaunis ääni? Onko mies kaunis? Jos olette kilttejä, täältä löytyy myös kahvia, Laakso naurattaa.

Tarinoiden järvi

Joskus 50-luvulla Merete-laiva ajoi halkoja Turkuun ja sokerijuurikkaita Saloon. Tänään aikomuksena on kaartaa Mustanlahden satamasta Lassinlinnan tietämille ja takaisin. Perään on viritetty äänentoistolaitteet.

– Me lauletaan koko ajan. On uudempaa gospelia ja vanhempia henksuja, Laakso lupaa.

Matkalla pastori opastaa retkeläisiä osaavasti. Ohitamme seurakunnalle tuttuja paikkoja, kuten Pättinniemen leirikeskuksen. Olkahisen lahden kieppeillä kuullaan nuoruusjuttuja.

– Oikealla sillan takana on Rusthollin ravintola, ensimmäinen työpaikkani markan tuntipalkalla. Raha ei kasva puussa, meille sanottiin, Tarvo muistelee.

Myöhemmin kuulemme miehestä, joka Suomen sodan aikana piileskeli vihollisia Niihamanselällä. Paikka nimettiin hänen mukaansa Lassinlinnan saareksi.

Tummista vesistä valoon

Ensimmäinen laulu Sua kohti Herrani on jo johdatellut tyrskyjen kera Herran huomaan. Laiva ui erityisen tuntuvasti vinossa, kun veisausvuorossa on Riennä riemuin; ”ällös pelkää yötä maan, taivaan tähden loistaa”.

Mustia vesiä on myös Nuoruuden ajassa. Kajuutassa raikaa pelotta sekin kohta, jossa pitää ottaa tiestä vaari, tai muuten se vie syvyyksiin.

Älä pelkää ja Swing low, samoin On kesän kirkas huomen, valaisevat kulkua kivasti. Negrospirituaali vedetään suomeksikin. Risteilyväki intoutuu tyyliin käyden taputtamaan rytmikkäästi mukana.

Ei haittaa tuulinen tie, kun gospel siivittää matkaa. Mikko Kuustosen taide irtoaa sekin isolla tunteella, vaikka vettäkin on ryöpsähtänyt perästä sisään.

Keskivaiheilla matkaa pidetään keikkuva kahvitauko särpimineen.

– Soittajalle soppaa, Tarvo hauskuttaa.

Pahvikuppien kaatumiselta ei tyystin vältytä, ja tuulesta tykkäävät hakevat lisätunnelmaa aurinkokannelta.

– Viime vuonna oltiin myös, ja nyt päätettiin kaksikymmentä minuuttia vaille kuusi lähteä. Pyöräiltiin Käpylästä rantareittiä. Osasimme varautua paremmin kuin viimeksi, mutta vieläkin on liian vähän päällä, huudahtaa lämpimään takkiin pukeutunut Satu Koskinen tuulen läpi iloisesti.

Susanna ja Kalevi Lempola saapuivat elämykselliseen hetkeen Kokkolasta.

– Tunnen Marjan pikkutytöstä asti, ja Tarvo oli aikanaan Kälviällä. Olin jopa Tarvon rumpukoulussa -82, Kalevi Lempola kertoo hymyillen Laakson pariskunnasta.

Lempoloiden loma osui sopivasti yksiin risteilyn kanssa.

– Facebookista katsoin, että tällainen risteily on. Tämä on ollut tosi nostalginen, Kalevi Lempola sanoo.

Täsmälleen kahden tunnin päästä lähdöstä Merete lipuu takaisin laituriin.

– Ennennäkemättömän uljaissa aalloissa Näsijärvellä laulu raikasi, sanoo kahvivastaava Marja Laakso ja hymyilee.

Teksti: Elisa af Hällström
Kuvat: Jussi Laitinen

Lue trubaduuriksi haikailevan Tarvo Laakson haastattelu Sillan näköisversiosta, sivuilta 12-13.

Susanna Lempola uskoo, että kirkossa tulisi käytyä enemmän, jos siellä olisi sellaisia pappeja kuin Tarvo Laakso on. ”Kerran vahingossa kuulin Tarvoa radiosta ja hämmästyin iloisesti”, hän kertoo. Vierellä aviomies Kalevi Lempola, Tarvo ja Marja Laakson kaveri Kälviän ajoilta.

Laivalla