Reetta Hurske tähtää Tokioon

Reetta Hurskeen mukaan kaikenlainen liikunta on ihmiselle hyväksi. Jokaisen olisi hyvä löytää sellainen laji, josta saa aitoa mielihyvää.

Sadan metrin aitoihin erikoistunut tamperelainen on noussut vauhdilla maamme varsin yleisurheilun kärkikaartiin.

Hurske saapuu haastattelupaikkana toimivaan kahvilaan. Keli suosii, ja pystymme nauttimaan kahvit ulkoilmassa. Ja tällä kertaa sattuu olemaan myös päivä, jolloin urheilija voi ottaa vähän rennommin.

– Tänään minulla ei ole lainkaan harjoituksia tai kilpailua. Käyn isovanhemmilla ja illalla ehkä vielä vanhempien luonakin. Varmaan teen jossakin välissä myös pienen lenkin, hän kertoo kesäpäivän ohjelmastaan.

Reetta Hurske edustaa Tampereen Pyrintöä, jonka naisten pika-aiturijoukko on tällä hetkellä todella kovassa iskussa. Heinäkuun lopun Kalevan kisoissa Seinäjoella kuuden parhaan joukossa oli peräti kolme tamperelaisseuran edustajaa. Reetta aitoi tiukassa kisassa hopeaa seurakaverinsa Lotta Haralan jälkeen.

– Näen pelkästään hyvänä asiana, että kilpailu on kovaa. Pitää tehdä kovasti töitä, mikäli haluaa kotimaassakin menestyä, Reetta sanoo.

Urheilua lapsesta saakka

Ikaalisissa syntynyttä Reetta Hursketta puri urheilukärpänen jo lapsena. Hän on urheilusukua; esimerkiksi äidin veljet ovat pelanneet jääkiekkoa.

– Satuin lapsena katselemaan joitakin arvokisoja ja innostuin yleisurheilusta. Monia eri lajeja olen vuosien mittaan harrastanut.

Hän ei aivan tarkkaan muista, koska halusi suuntautua kilpaurheiluun.

– Junnujen urheilukouluissa kisailtiin eri lajeissa, ja siellä meillä oli tosi hyvät valmentajat. Ehkä kilpailu tuli sitten jotenkin automaattisesti mukaan.

Hurske ei kuitenkaan myönnä olevansa joka asiassa kilpailuhenkinen. Välillä vain vietti iskee päälle.

– Olen sitten toisia haastamassa, lajissa kuin lajissa. Vaikka juuri siitä lajista en välttämättä mitään ymmärtäisikään, nuori nainen virnistää.

Tampereen Pyrinnön Marjukka Suihko on valmentanut Hursketta jo vuosikausia. Valmentajan mukaan valmennettava on helppo, mutta toisaalta vaativakin. Hän pyytää perustelemaan, miksi jokin asia pitää tehdä juuri tietyllä tavalla.

– Osaan kuunnella omaa kroppaani. Sanon kyllä ihan suoraan valmentajalle, mikäli joku harjoitus ei tunnu missään, Reetta kertoo.

Kun kipu iski

Urheilijan elämä ei todellakaan ole vailla vastuksia. Menestysten lisäksi siihen kuuluu tappioita, loukkaantumisia – ja joskus myös tuskaa. Reetta Hurske kohtasi jälkimmäisen viime vuoden alkutalvena.

– Selkäni meni tuolloin todella huonoon kuntoon. Kipu oli pari kuukautta niin ankara, että en pystynyt laittamaan edes sukkia jalkaan.

Hän yritti kuitenkin urheasti jatkaa harjoitteluohjelmaansa. Kesän kilpailukausi tavoitteineen odotti edessä.

– Menin Pirkkahallille ja kokeilin treenaamista. Sattui kuitenkin niin paljon, että itkin ja lähdin kotiin.

Selkäkivun aiheutti syntymästä saakka ollut nikamasiirtymä.

– Tuolla hetkellä se sitten vain ärtyi tuskalliseksi.

Loukkaantumisen aikana Reetta joutui vakavasti pohtimaan jopa urheilu-uransa tulevaisuutta.

– Sanoin valmentajalle, että nyt on sellainen tunne, että en enää koskaan juokse kilpaa. Marjukka vain kovasti vakuutteli päinvastaista.

Kivut poistuivat itsestään, ja aituri pystyi jatkamaan urheilijauraansa. Kaikkein kummallisinta oli, ettei parin kuukauden harjoittelutauko vaikuttanut hänen kehitykseensä.

– Keväällä aloitin kilpailemisen ja pääsin mukaan aikuisten arvokisoihin. Ennätyskin parani kolme sekunnin kymmenystä, vaikka en ollut harjoitellut. Enpähän ollut ainakaan treenannut yli, Hurske pohtii.

Suurkisojen paine

Ulkopuolisen on vaikea käsittää painetta, jolle huippu-urheilija altistuu. Stadionilla saattaa olla kymmeniä tuhansia ihmisiä, ja meteli voi silloin olla valtava. Kisoihin liittyy mediasirkusta ja monenlaista muutakin härdelliä. Lopulta olet lähtöviivalla aivan yksinäsi, kaiken huomion keskipisteessä.

Reetta Hurske myöntää, että ennen kisoja jännittää jonkin verran. Joskus aikaisemmin hermostutti enemmänkin.

– Mutta mikäli ei yhtään jännittäisi, niin kisallahan ei sitten olisi yhtään merkitystä. Minä haluan aina tehdä hyvän suorituksen ja onnistua.

Tamperelaiskiituri on päässyt jo jonkin verran maistamaan suurten kisojen ilmapiiriä. Aitajuoksu pitää niissäkin puitteissa ottaa samanlaisena suorituksena kuin muutenkin. Se on edelleen se sata metriä rataa ja kymmenen aitaa.

– Yleisöä voi olla paljon. Siitä pitää pystyä ottamaan itselleen lisää energiaa, eikä painetta.

Kysyn juoksijalta, ketä hän mieltää edustavansa lähtöviivalla. Suomea, Tampereen Pyrintöä vai itseään?

– Välillä tuntuu siltä, että edustan vain itseäni. Etenkin niissä tapauksissa, jolloin en oikein tunne muuta maajoukkuetta. Mutta aivan toinen tilanne oli aikuisten Suomi–Ruotsi -maaottelu, jossa tietysti edustin Suomea. Jos olisin kaatunut, niin olisin vaikka ryöminyt maaliin. Siitäkin saa pisteitä.

Jokainen valmistautuu tavallaan

Yleisurheilijoiden joukkoon kuuluu monia vahvoja persoonallisuuksia. Reetta on päässyt läheltä havainnoimaan erimaalaisten juoksijoiden tapoja ennen lähtölaukausta. Optimaaliseen suoritukseen pyritään monenlaisilla keinoilla.

– On hauska seurata esimerkiksi amerikkalaisten touhuja. He saattavat puhella Jumalalle ääneen minuuttikaupalla.

Hurskeen mukaan kukaan tuskin ihmettelisi, vaikka Suomen maajoukkueessakin joku joskus omaksuisi vastaavanlaisen käytännön.

– Maajoukkueessa on muutenkin kovasti yksilöllistä porukkaa. Jokaisella on omat tapansa valmistautua, eikä toisia siitä arvostella.

Reetta Hurskeen mukaan henkisen valmennuksen osuus on koko ajan kasvamassa fyysisen puolen rinnalla.

– Itse saan tsemppausta tällä hetkellä erityisesti lähipiiriltäni ja seurani ihmisiltä. Mutta ensi vuonna minulle ollaan hankkimassa ulkopuolista henkistä valmennusta.

Esikuvana nuoremmille

Huippu-urheilijoilla on nykyään ankaria paineita tuoda itseään esille. Osana oman brändin rakentamista voidaan esimerkiksi julkaista itsestä räväköitä kuvia sosiaalisessa mediassa. Näin huomio kasvaa. Ehkäpä tulee uusia sponsoreitakin.

Reetta Hurske ei näe itsellään tarvetta tämän tyyppiseen profiilin nostoon.
– Pitää muistaa, että me urheilijat olemme esikuvia myös monille lapsille. Yhteiskuntamme on tällä hetkellä todella ulkonäkökeskeinen. Millaisen kuvan se antaa, jos urheilijat ja muut julkkikset tuovat ulkonäköään esiin esimerkiksi julkaisemalla kuvia itsestään vähissä vaatteissa?

Urheilijat ovat varsin paljon tekemisissä toisensa kanssa. Hurskeelle ovat yleisurheilijoiden lisäksi tulleet tutuiksi erityisesti Tampereen Pyrinnön mieskoripalloilijat. Syykin on selvä:

– Seurustelen joukkueessa pelaavan Topias Palmin kanssa. Muun joukkueen kuvioihin taas olen päässyt mukaan, kun vedän heille juoksutreenejä.

Olympialaiset päämääränä

Reette Hurske on tällä hetkellä 22-vuotias. Urheilijan nopeusominaisuuksien on arvioitu olevan parhaimmillaan noin 25-vuotiaana. Vuonna 2020 pidettävät Tokion kesäolympialaiset tulevat siis juuri passeliin aikaan.

– Tokio on ehdottomasti tavoitteeni. Jos kisoihin pääsen, niin suunnilleen 12,70 riittää välieräpaikkaan. Pidän sitä tulosta aivan mahdollisena, aituri vakuuttaa.

Tampereen Pyrinnön urheilija toki tunnistaa myös osa-alueet, joita pitää vielä parantaa. Huipulle ei ole mitään oikotietä.

– Annan muille liikaa etumatkaa voimapuolella. Siihen harjoitteluun pitää jatkossa panostaa.

Ennen olympialaisia on kuitenkin edessä vielä monia startteja. Tämän vuoden Lontoon MM-kisoihin Hurskeen näytöt eivät riittäneet, mutta hän tuli valituksi Taiwanissa järjestettyihin kansainvälisen opiskelijaurheiluliiton Universiadeihin.

– Syksyn kilpailukalenterissani on vielä muun muassa Tukholmassa pidettävä Ruotsi-ottelu.

Yleisurheilukin on tiimityötä. Reetta harjoittelee pääosin neljän hengen treeniporukassa. Tärkeä taustavoima on pitkäaikainen valmentaja Marjukka Suihko.

Urheilu antanut paljon

Reetta Hurske kokee saaneensa urheilusta paljon sekä fyysisiä että henkisiä voimavaroja. Kilpailu-uran jälkeenkin ne ovat varmasti kovaa valuuttaa ammattikorkeakoulun liiketalouden opiskelijalle.

– Pystyn toimimaan paineen alla hyvin muuallakin kuin urheilun parissa. Osaan käsitellä pettymyksiä ja iloita myös muiden puolesta. Urheilu on myös opettanut toimimaan kaikenikäisten ja monista eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa, aitajuoksija listaa.

Entä vastapainona ne uhraukset? Reetta ei koe menettäneensä urheilun takia yhtään mitään.

– Ei minun ole tarvinnut koskaan ravata baareissa tai festareilla. Kilpailukauden jälkeen voin mennä kaverien kanssa kerran ulos. Se riittää minulle hyvin taas vuodeksi eteenpäin, hän hymyilee.

Silta-lehden lukijoille sympaattinen juoksijatar haluaa välittää syksyn alkaessa vielä yhden viestin.

– Liikkuminen on hyödyllistä ihan jokaiselle. Eikä todellakaan tarvitse kilpailla, rento kävelylenkkikin riittää. Voit aloittaa vaikka ottamalla tavaksi kävellä työpaikallesi tai kouluun.

Teksti:  Vesa Keinonen
Kuvat: Hannu Jukola

Reetta Hurske:

Tamperelainen 22-vuotias yleisurheilija ja TAMK:in liiketalouden opiskelija

Ennätys 100 metrin aidoissa: 13,16

Parhaat saavutukset: 100 m aitojen EM-välierä 2016, Alle 23v EM 5. (2017), Alle 20v MM 7. (2014), Alle 20v EM 5. (2014), SM 2. (2016 ja 2017)

Urheilijaesikuva: ”Ei yhtä tiettyä. Ihailen urheilijoita, jotka rakastavat sitä mitä tekevät.”

Harrastukset: Koiran kanssa ulkoilu, elokuvien ja sarjojen katsominen. Disneyn klassikkopiirrettyjen keräily.

Mielipaikka Tampereella: ”Oman kotini lisäksi rakastan kahvittelua Pyynikin näkötornilla.”

Motto: Ei erityistä mottoa, mutta sanoo usein itselleen ”Luota itseesi”.

JATKA LAUSETTA:

Minua harmittaa, kun... ihmiset tekevät asioita, mistä eivät nauti.

Suomalaiset nuoret ovat... fiksuja.

Suurin haaveeni elämässä on... olla onnellinen.

Päihitän Tampereen Pyrinnön mieskoripalloilijat... ainakin juoksemisessa.

Yleisurheilun tila Suomessa on... mielestäni kokemassa muutosta.

Hemmottelen itseäni... katsomalla sarjoja ja viipaloimalla itselleni lautasellisen omenoita.