Mediakatsahduksia uskontokirjoitteluun

Professori Matti Wibergin mukaan (Aamulehti  24.1.15) ”teologiset tiedekunnat joutaisivat kokonaan privatisoiduiksi. Jos pitää säästää, kannattaa aloittaa kaikilla tavoin hyödyttömimmästä.” 

Dosentti Esko Ryökäs vastasi tähän kiintoisassa verkkolehdessä Kirkonkellarissa. "Miksi kristityt ovat Suomessa rauhallisia ja tukemassa yhteiskuntaa? Miksi meillä ei ole äärifundamentalismi ryöstäytynyt väkivaltaan. Syitä on varmaan lukuisia, mutta tässä yhteydessä painotan yhtä: kristinuskon opetus on maassamme täysin julkista ja sitä annetaan yliopistoissa. Tiedeyhteisöissä ei kovin helposti lähdetä yksipuoliseen fanatismiin. Yliopisto tukee osaltaan yhteiskuntarauhaa."

Juu, en minäkään lähtisi erittäin perinteisiä teologisia tiedekuntia lopettamaan. Matti Wiberg on ärhäkkä kannanottaja, joskus ehkä liiankin kiivas. Voisi myös kysyä, onko kaikkien Suomen yliopistojen yhteiskunta- tai valtiotieteen laitosten olemassaolo perusteltua. Entä jos aloitettaisiin Wibergin omasta turvallisesta leipäpuusta Turun yliopistossa?

Ehkä teologian tutkimuskin vain tulisi julkisuudessakin paremmin esiin, jos nuo tiedekunnat tulisivat julkisuudessa aktiivisemmin esiin?

x x x

Matti Apunen, Aamulehden ansiokas entinen päätoimittaja, on jatkanut (AL 24.1.) argumentointiaan sen puolesta, että tutkimus selvittäisi toimittajakunnan poliittiset jakaumat.

Jutun toteuttaja, ansiokas journalisti Erik Ahonen, kommentoi taustajutussaan lopuksi: "Ja muuten olen sitä mieltä, että puoluekantaani en kerro. Enhän kerro edes vaimolleni ketä vaaleissa äänestän."

Niin, yhteiskuntatieteellisten tutkimusten – ja niitä olen itsekin tehnyt – ikuinen ongelma on tuo vastausprosentti. Miten tulkita, jos tuo prosentti, ja nimenomaan vakavasti otettavien vastausten prosentti, jää kovin alhaiseksi?

Mutta takaisin juttuun, joka käsitteli toimittajien ns, puoluekantaa. Osana juttua oli kommentti  Tampereen yliopiston vierailevalta professorilta Renny Jokelinilta. "Toimittajan ei pidä kuulua puolueisiin, kirkkoon tai Greenpeaceen."

Kyseessä voi olla lyhyt, tai jopa liian lyhyt, tokaisu. Mutta tekee mieli silti kommentoida. Mennään todella pitkälle, jos toimittajalta edellytettäisiin esimerkiksi sitä, että hän ei saisi kuulua kirkkoon. Kirkkoon kuuluminen on toisaalta, ainakin toistaiseksi, myös kansalaisoikeus. Mitä Jokelin lausuisi toimittajan kuulumisesta vaikkapa urheiluseuraan, kaupunginosayhdistykseen tai – Vapaa-ajattelijat ry:hyn?

x x x

Muistan jostain 1970-luvun paikkeilta arvovaltaisen pankinjohtajan Jaakko Lassilan lausahduksen: "Markka ja ääni". Samoilla linjoilla näyttää nyttemmin liikkuneen myös toinen pankinjohtaja: Björn Wahlroos.

Kari Sadinmaa, vantaalainen pappi, otti asiassa kantaa. Hän vertasi Wahlroosia ja Anders Breivikiä, massamurhaajaa, toiisiinsa. No, voihan siinä nähdä yliammuntaakin.

Yliammuntaa oli mielestäni kuitenkin myös kirkkohallituksen kansliapäällikön Jukka Keskitalon reaktio, johon törmäsin Iltalehden palstoilla. Hänen mukaansa kirjoitus olisi pitänyt mainitussa verkkolehdessä olla julkaisematta. Kirkkokellarin päätoimittaja, dosentti Kari Latvus puolusti kirjoittajaa: "Tietoinen provokaatio, jolla pyritään osoittamaan kuinka absurdeja jotkut talouden linjaukset ovat ja taloudelle annettu valta tänä päivänä on."

Asetun jyrkästi puolustamaan pastori Sadinmaan kannanottoa ja hänen oikeuttaan käyttää sananvapautta. Sen sijaan kyseenalaistaisin kirkkohallituksen kansliapäällikön käskytykseltä haiskahtavan kannanoton. Ei, ei. Hänen tulisi tietää sekin, että jo maallisen lainsäädännön ja muun säännöstön nimissä korkeassa asemassa olevat henkilöt ovat vapaampia arvostelukohteita kuin me tavikset.

x x x

Olen kuullut julkisuudessa mainittavan, että nykyään jo 45-vuotias työnhakija kohtaa ikärasismia – ja saa hakutilanteessa pakit. Mikä avuksi?

Verkosta löytyi valmentaja, tohtori Tuula Piensohon varteenotettavia näkemyksiä.

Hän on hiljan esiintynyt Maikkarissa ohjelmassa 50+.

Töitä kannattaa Piensohosta tavoitella periaatteella: olen hyvä tässä-ja-tässä. Suomalaisten perinteisestä ajattelumallista "olen huono" tulee  päästä pois. Oikein! 

"Älkää jääkö nurkkiin pyörimään, vaan olkaa aktiivisia ja suhteutukaa muutokseen myönteisesti – sieltä voi tulla paljon hyviä asioita. Ja esimiehet: kunnioittakaa ja arvostakaa sitä työpanosta, mitä henkilö on antanut sille organisaatiolle", Piensoho jatkaa.

Lisäisin itse kyllä vielä senkin, että myös oman yrityksen perustamista kannattaa harkita. Vaikka se olisikin "vain" ns. yhdenmiehen yritys.

x x x

Vapriikin näyttely "Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla" oli elämysmatka. Ja se on tarjolla aina syksyyn 2015.

Näyttelystä selviää, että Tampereen suunnasta katsottuna lähimpiä keskiajan pyhiinvaelluskohteita olivat Hattula ja Köyliö. Tuo Hattulan vanha kirkkohan näkyy junasta, jos on tarkkaavainen katsoja.

Mutta ne ihan oikeimmat kohteet olivat suuren maailman Jerusalem, Rooma ja Santiago de Compostela. Varakkaat saattoivat käyttää laivakyytiä, mutta rahvas teki matkaa paljolti ihan jalan. Ajatelkaa, mitä patikointia! Pyhiinvaellusmatkalla saattoikin vierähtää useampi vuosi.

Moni suomalainen myi tai panttasi omaisuuttaan päästäkseen matkalle. Mutta olihan monen pitkällä reissulla epäilemättä myös nojattava kirkkojen ja yksityisten kansalaistenkin armeliaisuuteen.

"Ensimmäisen kerran Euroopan historiassa tavalliset ihmiset pääsivät matkustamaan omasta halustaan myös kaukomaille", kertoo näyttelyesite.

x x x

Ja lopuksi kirja-asiaa. Käsiini osui Väestöliiton (2011) julkaisema kirja "Kosketuksen kaipuu – kypsän iän seksuaalisuus", toimittajina Anne Leinonen ja Jaana Syrjälä. Kirjoittajakunta koostuu viisaista ihmisistä, jotka ovat tuottaneet monipuolisen valikoiman artikkeleita.

"Iän mukana seksuaalinen kontakti voi korvautua läheisyydellä, mutta ei välttämättä", kirjoittavat esimerkiksi Osmo Kontula ja Sinikka Kumpula. Kirjassa korostuu myös sanoma, että "tarve läheisyyteen säilyy läpi ihmiselämän".

Entä jos ei ole sitä kumppania, ei väliaikaistakaan? Leena Väisälän artikkelista löytyy rohkaisuviesti: itsetyydytyksessä eli masturbaatiossa eli sooloseksissä ei kerta kaikkiaan ole mitään tuomittavaa. "Sooloseksi on oman itsen hyvänä pitoa ja huoltoa, parhaimmillaan se on todellinen voimavara. Sooloseksi pitää yllä seksuaaliterveyttä."

Jyrki Pietilä

jyrki.pietila@moniviestinta.fi