Vanhan kirkon tarina

Tältä sivulta voit lukea Vanhan kirkon historiasta ja arkkitehtuurista. Olet tervetullut tutustumaan kirkkoon myös paikan päällä.

Historia ja arkkitehtuuri

Tampereen Keskustorilla sijaitseva vuonna 1824 rakennettu Vanha kirkko on  on Tampereen kaupungin ensimmäinen kirkko . Tyyliltään uusklassisen ristikirkon suunnitteli italialaissyntyinen  Charles (Carlo) Bassi (1772–1840).

Neljännesvuosisadan kirkkohanke

Oman kirkon saaminen Tampereelle oli yli kahden vuosikymmenen hanke. Vuonna 1779 perustettu Tampereen kaupunki kuului kirkollisesti Messukylän kirkkoherrakuntaan, ja tamperelaiset kävivät jumalanpalveluksissa Messukylän keskiaikaisessa kivikirkossa. Sittemmin saarnahuoneeksi saatiin Tammerkosken kartanon vanha väentupa.

Vuonna 1800 saarnahuoneen todettiin rappeutuneen ”aivan käyttökelvottomaksi”, ja tamperelaiset saivat Ruotsin kuninkaalta Kustaa IV Aadolfilta luvan kerätä kirkkokolehtia puukirkon rakentamiseksi. Vuonna 1805 saatiin keräyslupa kivikirkkoa varten.

Suomen sodan (1808–09) jälkeen Suomen alue liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Kirkon rakentamiseen kerättyjen varojen saaminen Ruotsista Suomeen kesti vuosikausia. Sinä aikana rahan arvo oli heikentynyt.

Rakennushankkeen edistymistä viivästyttivät kiistat kirkon paikasta ja rakennusmateriaalista. Messukylän kirkkoherra Henrik Weckman kannatti viimeiseen asti kivikirkon tai tiilikirkon rakentamista. Hän olisi halunnut kirkon vuonna 1784 perustetun hautausmaan viereen. Kaupunkilaiset kuitenkin halusivat keskeiselle paikalle torin viereen puukirkon, koska keräysvaroilla ei ollut mahdollista kustantaa kivi- tai tiilikirkkoa. 

Kirkon paikan päätti lopulta maaherra Carl Erik Mannerheim vuonna 1817 ehdotettujen rakennuspaikkojen katselmuksen jälkeen. Torin kirkkotontti todettiin kirkolle sopivammaksi.

Pienoismalli 1890-luvun Tampereen Keskustorista ja Vanhasta kirkosta Tammerkosken yli katsottuna.
Yksityiskohta Pekka Tannerin, Erkki Engvistin ja Pertti Solan 1950-luvulla rakentamasta pienoismallista, joka esittää Tampereen keskustaa vuonna 1890. Kuva: Marika Tamminen, Vapriikin kuva-arkisto

Kirkkoasiaa käsiteltiin senaatissa vuonna 1822. Kivikirkon kustannukset todettiin liian suuriksi varoihin nähden, ja senaatti määräsi intendentinkonttorin laatimaan piirustuksen Tampereelle ”toistaiseksi” rakennettavaa pienehköä puukirkkoa varten. Bassin signeeraama puukirkkoehdotus valmistui 13.2.1823, ja senaatti hyväksyi sen 11.3.1823.

Vielä tämän jälkeenkin Weckman yritti saada tiilikirkkohanketta läpi. Senaatti kuitenkin vahvisti aiemman päätöksen puukirkosta 27.4.1824. Tämän jälkeen rakennustyö edistyi nopeasti kesän aikana. Kirkon rakennusurakan toteutti kauppias Adolf Fredrik Lindberg.

Lokakuussa uusi virkaa tekevä kirkkoherra Herman Hellén kirjoitti tuomiokapituliin ja kertoi, että Tampereen kirkko oli nyt enimmiltään valmis, ja pyysi, voisiko kirkossa jo viettää jumalanpalveluksia. Ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin kirkossa adventtisunnuntaina 28.11.1824. Kaupungin oikeus toimitti maaherran määräyksestä kirkon virallisen tarkastuksen 11.12.1824. Kirkko vihittiin käyttöön 11.4.1825.

Vanha kirkko on nykyisen Tampereen toiseksi vanhin kirkko. Vuonna 1947 Messukylän kunta liitettiin osaksi Tamperetta, ja kaupungin vanhimmaksi kirkoksi tuli keskiaikainen Messukylän vanha kirkko.


Kellotapuli

Valkoinen, yksiviisarinen, vain tunnit osoittava tornikello, jossa on valkoinen taulussa on tunnit roomalaisilla numeroilla.
Vain tunnit osoittava tornikello on Tampereen
ensimmäinen julkinen ajannäyttäjä. Kuva: Hannu Jukola
Kellotapuli rakennettiin Kauppakadun päätekohtaan vuosina 1828–29.

Sen on suunnitellut intendentinkonttorin päällikkö, saksalainen arkkitehti Carl Ludvig Engel (1778–1840). Urakasta vastasi apteekkari Anders Wilhelm Tennberg

Perusmuuri ja kivijalka tehtiin harmaakivestä, seinät tiilestä ja katto rautalevyistä.

Tapulissa on kaksi kirkonkelloa. Uusi, suuri kello tilattiin vuonna 1828 Tukholmasta. Vanha, vuodesta 1790 lähtien käytetty pikkukello halkesi loppiaisena 1998 ja on nykyisin kirkon sisällä nähtävänä. Sen tilalle saatiin vuonna 1999 Lapualla valettu kello, joka valettiin vanhan pikkukellon kipsimuottiin.

Yksiviisarinen, vain tunnit osoittava tornikello on Tampereen ensimmäinen julkinen ajannäyttäjä. Ilmajokelaiseen kellonrakentajasukuun kuuluvan Juho Jaakonpoika Ala-Könnin (1798–1865) valmistama kello asennettiin 1835.

Kirkko ja tapuli. Kirkko on tumma ja puskien peitossa, tapuli on vaalea.
Tampereen Vanha kirkko Selim Lindqvistin kuvaamana vuonna 1892. Kuva: Museovirasto, Historian kuvakokoelma. Kuva: Selim Lindqvist


Alttaritaulu

Öljyvärimaalauksessa enkeli tarjoaa Kristukselle maljaa.
Alttaritaulu Jeesus Getsemanessa.
Kuva: Hannu Jukola
Alttaritaulun on maalannut Robert Wilhelm Ekman (1808–73), joka maalaustyötä tehdessään oli vasta 22-vuotias Tukholman taideakatemian oppilas.

 Alttaritaulu Jeesus Getsemanessa valmistui vuonna 1831. Maalauksen alalaidassa on lähes huomaamattomina nukkuvia opetuslapsia.

Romanttisen muotokuvamaalauksen mestarina tunnettu Ekman maalasi sittemmin useita alttaritauluja Suomen kirkkoihin.

Kirkkosali

Kaupungin kasvaessa puukirkko kävi pian ahtaaksi. Vuonna 1847 kirkkoa laajennettiin rakennusmestari E. J. Wennerqvistin suunnitelman mukaan pidentämällä kuorisakaraa itään.

Alttariosa tuli alkuperäisen sakastin paikalle ja kuoriin saatiin viisi uutta penkkiriviä. 

Vuosina 1953–1954 kirkko peruskorjattiin Nils Erik Wickbergin suunnitelman mukaisesti. Remontin yhteydessä poistettiin kirkon alkuperäiset sivulehterit. 

Katon kupoliin tehtiin kultaiset tähdet.

Kirkon sisätiloja muutettiin vuosina 2020–21. Länsisakarasta (salin takaosasta) ja etelä- ja pohjoissakarasta poistettiin penkkirivejä, ja osa penkeistä korvattiin irtoistuimilla. Urkulehterin alle rakennettiin esteetön wc-tila ja  tarjoilukeittiö kahvitilaisuuksia varten.

Samalla  eteläsakaraan sijoitettiin lasirakenteinen äänieristetty tila,  ja saliin rakennettiin ohjattava tunnelmavalaistus. Kirkko ja tapuli saivat automaattisen sammutusjärjestelmän.

Nykyisin Vanhassa kirkossa on 240 istumapaikkaa.

Valkoseinäisessä kirkossa on alttarin suuntaan menevän punaisen maton ympärillä kirkkosalin vaaleat puupenkit.
Vanhan kirkon kirkkosalin alttariosa on alkuperäisen sakastin paikalla. Kuva: Hannu Jukola


Saarnatuoli

Vanhan kirkon valkoinen puinen saarnatuoli, joka on koristeltu kullalla, ja jonka yläpuolella on upea kulta-turkoosi katos.
Koristeellinen saarnatuoli poikkeaa
Vanhan kirkon klassisesta tyylistä.
Kuva Hannu Jukola
Puisen empiretyylisen saarnatuolin on suunnitellut arkkitehti Carl Aleksander Engel (1818–43). 

Akaalainen rakennusmestari Enok Linderholm valmisti puisen saarnatuolin ja lisäsi sen sisäkattoon koristuksia.

Maalaus- ja kultausurakasta vastasi apteekkari Anders Wilhelm Tennberg. Saarnatuoli valmistui vuonna 1842. Koristeellisuudessaan se poikkeaa kirkon klassisesta tyylistä.

Urut

Kirkkoon saatiin Kangasalan urkurakentamon Anders Thulén (1813–1872) rakentamat urut vuonna 1848.

Alkuperäisistä uruista on jäljellä mykistä kulissipilleistä koostuvan julkisivun keskiosa. Urut rakennettiin uudelleen vuosina 1904 (Albanus Jurva) ja 1925 (Kangasalan urkutehdas). Nykyinen täysmekaaninen soitin on vuodelta 1988 (Kangasalan Urkurakentamo). Siinä on kaksi sormiota ja 21 äänikertaa.

Julkisivu-uudistukset

Kesällä 1892 Vanha kirkko remontoitiin ja se sai pintaansa uuden värin ja paneloinnin, joista jälkimmäinen on ilmeisesti paikoillaan edelleen (Selim Lindqvistin kuva aiemmin tektissä).

Vuosina 1995–96 suoritetun kirkon ja tapulin julkisivujen korjauksen suunnitteli arkkitehti Hanna Lyytinen. Hän suunnitteli kirkkoon myös esteettömän sisäänkäynnin vuonna 2011.

Kirkko sai uuden ulkovalaistuksen marraskuussa 2024. Vanhaa kirkkorakennusta kunnioittavan, pysyvän julkisivuvalaistuksen on suunnitellut valosuunnittelija Anssi Mäkinen Sitowise Oy:stä.

Musta, metallinen invaluiska Vanha kirkon seinän vieressä.
Vuonna 2011 Vanhaan kirkkoon saatiin esteetön sisäänkäynti. Kuva Hannu Jukola

Tilamuutokset monipuolistivat kirkon käyttöä

Vuosien 2020–21 kirkkosalin muutoksilla tavoiteltiin kirkon monikäyttöisyyden lisäämistä ja monipuolisen toiminnan mahdollistamista sekä saavutettavuuden parantamista.

Muutosten myötä Vanhasta kirkosta on tullut kohtaamisen paikka monenlaisille kaupunkilaisille, kun kirkkoa on pystytty avaamaan aivan uusille toiminnoille. 

Vanhasta kirkosta on tullut myös tärkeä keskusta-alueen yhteiskunnallisen ja diakonisen työn toimija, joka tekee tiivistä yhteistyötä muun muassa Tampereen kaupungin ja eri järjestöjen kanssa.

Viikoittaiseen toimintaan messujen lisäksi kuuluu Vanhan kirkon kahvila, jonne voi mennä juomaan kupin kuumaa, olemaan itsekseen, hiljentymään tai vaikka tekemään töitä.

Vanhan kirkon papin Olli Viljakaisen mukaan kirkossa pyritään Tampereen seurakuntien ja yhteistyökumppaneiden kanssa  järjestämään tapahtumia, jotka tuovat toivoa ja rakkautta ihmisten elämään.  

Vanhassa kirkossa onkin katseltu esimerkiksi MM-lätkää jääkiekon maailmanmestaruuskisojen aikaan. Kesällä kirkolta on voinut vuokrata skeittivälineitä ja saada Kaarikoirilta ilmaista opastusta skeittaamiseen.

Kirkossa tarjotaan myös nuorille ja nuorille aikuisille suunnattua maksutonta Walk in -terapiaa.

Keskustorin Vanha kirkko uudessa valaistuksessaan joulutorin avajaisissa 23.11.2024.
Vanha kirkko ja tapuli uudessa valaistuksessaan Joulutorin avajaisissa 23. marraskuuta 2024. Kuva: Hannu Jukola

Tekstin päälähde: Voitto Silfverhuth: Tampereen seurakuntahistoria
Yläosan piirroskuva: Emil Bobyrev


Lue lisää Vanhan kirkon historiasta

Vaivoja, vastoinkäymisiä ja Vanha kirkko
Vanhan kirkon suunnittelija Charles Bassi saattoi tuskailla: “Kivikirkko, puukirkko, kivikirkko, puukirkko…” Päättäkää jo!  Charles Bassin ajatuksia kuvitteli tamperelainen historian tutkija Mikko Pollari Silta-lehden artikkelissa Vaivoja, vastoinkäymisiä ja Vanha kirkko

Silta-lehden Sattumuksia kirkon kulmilta -juttusarjassa Mikko Pollari kertoo Tampereen kirkkojen historiasta kuvien kautta.

Keskustori sai joulupuunsa jo 1894. Tuolloin se pystytettiin ”varattomien lasten ilahuttamiseksi” ja hankkeen takana olivat kaupungin silmäätekevät.

Muinaismuistoja metsästämässä
Keskustori ja Vanha kirkko – eipä näkymä paljon tamperelaisemmaksi enää voi mennä! Mutta hetkinen, jotain kummallista tässä nyt on: kirkkohan on väritykseltään tumma, ei tutun keltavalkoinen.

Vauhtiajot Vanhalla kirkolla
Vanha kirkko on kyllä saanut nähdä kaikenlaista. On ollut lakkoja ja paraateja, välillä on ollut Viistokatu, välillä ei. Mutta tiesittekö, että kirkon edusta on saanut toimia myös autokilpailujen näyttämönä?