Arjen pyhät hetket ovat kuin pieniä pilkahduksia Jumalan ihmeellisestä läheisyydestä. Hetkiä, joissa miettii: "Miten tämän pukisi sanoiksi". Yhdessä ihmettelyä. Tässä ja nyt. Leirillä pyhistä hetkistä jutustellessa esiin nousi mm. Arjen keskellä tapahtuvat kohtaamiset, ystäväperheiden kanssa vietetty aika, sekä hellyys ja läheisyys.

Vuoden 2012 ajan Viinikan kirkolta löytyy iltarukoukseen liittyvä hiljentymispaikka. Pienelle alttarille voi poiketa tallettamaan oman tai suvussa kulkeneen rukouksen muistikirjaan. Alttarilla on mm. pieni tuoli. Tuo sängyn vieressä oleva tuoli tuo mieleen, miten merkityksellistä voi olla pysähtyminen. Istumalla voi osoittaa olevansa läsnä.

Iltarukous ja kodin iltahetken läheisyys ja lämpö kantavat meitä, niin isoja kuin pieniä arjessa ja elämän käännekohdissa. Arkisen ilon tai murehtimisen keskellä on ihanaa muistaa äidin hyräilemän virren sanat tai turvautua tuttuun iltarukoukseen. Taivaan Isän syli on avoinna meille ja elämämme asioille, aamuin illoin ja aina!


Vieraassa sängyssä uni ei ehkä meinaa tulla silmään ja omaa sänkyä voi olla ikävä:)

Kuvia leirillä tehdyistä iltaukoustauluista löytyy oman otsikon alta.

Hyvää yötä, enkelit myötä. Kiitos tästä päivästä.

Päivän touhut taakse jää, minua jo väsyttää.
Kiitos, että nukkumaan, peiton alle mennä saan.
Hyvää yötä Jumala.
Siunaa meitä kaikkia.

Levolle laske Luojani,
armias ole suojani.
Jos sijaltain en nousisi,
taivaaseen ota tykösi.

Kauniita unia, enkelien kuvia.

Estä Luoja äidin lasta,
eksymästä horjumasta.
Anna enkelisi myötä.
Siunaa pienen päivätyötä.

Siunaa Jeesus rakkaitani.
Kiitos päivän touhuista.
Anna lepo ja rauha.
Ole mukana ilossa ja auta murheissa.

Aamen.