Tampereen Eteläisen seurakunnan Rainer Lehtola kokosi Hatanpään arboretumin ruusutarhan floorasta upean kartan muiden seurakuntalaisten iloksi ja hyödyksi. Ruusutarhan kukkaloiston monipuolisuus on yllättänyt monet puistossa vierailleet tamperelaiset. Lajikkeiden kirjo ja ihanuus nostaa ajatukset pohtimaan ja ihmettelemään Jumalan luomakunnan kauneutta.
Ruusutarhan kartta kokonaisuudessaan...
Kukkien herkkä kauneus on innoittanut taiteilijoita ja hengellisiä pohdiskelijoita vuosituhansien ajan, eikä kristillinen perinteemmekään ole tässä poikkeus. Rikas kirkollinen symboliikka on ammentanut kukista ja välittänyt niiden avulla syvällisiä oppeja ja ikiaikaisia totuuksia maalaustaiteessa, ikonografiassa ja hartauskirjallisuudessa.
Myös "rakkauden kukka" ruusu omaa syvälle ulottuvat kristilliset juuret!
Ruusun ajatellaan usein olevan nimenomaan romanttisen, "maallisen" rakkauden kukka, mutta alun alkujaan kyse oli hengellisemmästä merkityssisällöstä. Jo esikristillisen ajan roomalaiset ja kreikkalaiset yhdistivät ruusun moniin jumaluuksiin. Varhaiset kristityt näkivät viidessä verenpunaisessa terälehdessä muistutuksen Kristuksen viidestä haavasta. Punaisuus kertoi myös marttyyrien veritodistuksesta, ja se yhdistettiin muun muassa rakastavaisten suojeluspyhimykseen Valentinukseen, joka oli kärsinyt marttyyrikuoleman - edelleen Valentinuksen muistopäivänä eli ystävänpäivänä punaiset ruusut ovat suosittu lahja.
Sydänkeskiajalla Neitsyt Marian kunnioitus kasvoi ja syveni merkittävästi läntisessä kristikunnassa. Maria, Taivaan kuningatar, kuvattiin usein kukoistavien ruusujen ympäröimänä. Punaiset ja valkoiset ruusut olivat merkkejä hänen seitsemästä suuresta ilostaan ja seitsemästä suuresta surustaan. Pyhä Dominicus myötävaikutti katolisen rukoushelminauhan eli ruusukon käytön yleistymiseen juuri tuohon aikaan. Ruusukko (lat.
rosarium eli ruususeppele tai ruusukruunu) koostuu useista erikokoisista helmistä, jotka merkitsevät eri rukouksia ja rukousaiheita Jumalalle ja Neitsyt Marialle. Herkän nimen taustalla on ajatus, että jokainen rukous on kuin ruusu, joka ojennetaan Jeesuksen äidille.
Luterilaisessa perinteessämme tunnetuin ruusu lienee Lutherin ruusu, jonka symboliikassa yhdistyvät kristinuskon ydinasiat. Keskiössä oleva musta risti julistaa Kristuksen kärsimystä ja kuolemaa koko maailman puolesta, mutta murhetta suurempi ja sitä ympäröivä on Jumalan suunnaton rakkaus, jota punainen sydän kuvastaa. Tämä rakkaus synnyttää uskovassa suurta iloa ja rauhaa, mistä sydäntä ympäröivä puhtaanvalkea ruusu kertoo. Tämä Kristuksen antama rauha on toisenlaista kuin maailman suoma rauha, joten myös ruusu on valkea - "sillä valkea on enkelten väri" Lutherin sanoin - eikä punainen. Ruusua ympäröi taivaansininen avaruus, ylösnostava toivo iankaikkisen elämän lupauksesta ja autuudesta, joka meitä odottaa. Kaikkea ympäröi kullanhohtoinen kehä, taivaallinen ihanuus, jolla ei ole loppua. Näin yksi pieni kukka voi kertoa enemmän kuin kokonainen kappaleellinen tekstiä.
Vuosisatojen saatossa moni muukin kukka on päätynyt osaksi kristillistä symboliikkaa. Valkoinen lilja on sekin Neitsyt Marian tunnus, usein marianpäivänä kirkoissa nähty ja kirkkotaiteessa tuttu maalauksissa, jotka kuvaavat enkeli Gabrielin tuomaa ilouutista. Kolmilehtistä apilaa kukkineen käytti legendan mukaan pyhä Patrick selventämään Pyhän Kolminaisuuden käsitettä, kun hän julisti evankeliumia Irlannissa. Joulukukka hyasintti symboloi järkevyyttä ja hengenrauhaa. Kurjenmiekat kertovat Neitsyt Marian tuskasta ristin juurella. Ja niin edelleen. Mitä tunnetumpi kukka on ollut Euroopassa kristillisellä ajalla, sen todennäköisempää on, että sillekin on löydetty jokin hyvää sanomaa julistava merkitys!
Löydätkö sinä uutta virkistystä hengelliseen elämääsi retkeltä Tampereen Arboretumin ruusutarhaan?
Olen Saaronin ketojen kukka,