Repetitia mater studiorum

Suomen kieltä ja kielioppia saamme monessa kiittää verbaalisesti lahjakkaista ja kansansivistystä arvostavista kirkonmiehistä, kuten Mikael Agricolasta, jonka sulkakynästä moni suomalainen sana on lähtöisin.

Agricolan vaikutus näkyy paitsi tavallisessa arkikielessä, myös hengellisessä sanastossa; esimerkiksi luterilaisuuden kannalta perin olennainen mutta monelle merkitykseltään epämääräinen "vanhurskas" on hänen sepittämänsä. Lainasanoja, käännöksiä ja väännöksiä olemme saaneet niin idästä kuin lännestäkin; "kirkko" on läntistä perua, "risti" ja "Raamattu" taas itäistä.

Latinan kieli oli vuoteen 1968 saakka vahvasti mukana katolisessa jumalanpalveluselämässä, ja se on jättänyt yhdessä Uuden testamentin alkukielen eli kreikan kanssa lähtemättömän perinnön kristilliseen kielenkäyttöön ja sanastoon. Moni kristillisestä perinteestä nouseva sana tai ilmaisu on kuitenkin nykyään yhä useammalle vieras. Tässä blogissa yritetään avata nykypäivän "munkkilatinaa"