Kun kaikki omat keinot on laitettu peliin eikä tulosta ole syntynyt, olo on neuvoton. Tällöin kumppanit saattavat kokea, että ratkaisun avaimet ovat toisen taskussa. Hän ei vain käytä niitä!
Seuraavaksi tarkastellaan hetki toiseen kohdistettua painetta. Samalla tunnistetaan tunteita, joita pulma herättää itsessä.
Mitä haluaisit toisen tekevän pulman ratkaisemiseksi? Oletko vaatinut häntä tekemään jotakin? Mitä se on ollut? Kirjoita toivelista paperille näyttämättä sitä kumppanillesi. Hän saattaa arvatakin, mitä olet kirjoittanut.
Tämän jälkeen käännä paperi. Aseta kynä paperille ja anna kynän viedä. Kerro kynällä, miltä pulma tuntuu itsestäsi?
Voit piirtää pelkkää viivaa. Millaista viivastasi tulee? Suoraa, ympyrää, paksua, ohutta, katkonaista... Onko kätesi liike voimakasta, hentoa, millaista?
Onko lähelläsi värikyniä? Voit kertoa tunteistasi myös väreillä. Jos innostut, voit piirtää paperiin ihmisen ääriviivat ja kertoa väreillä, miltä tuntuu eri puolilla kehoa.
Haluatko kirjoittaa tunnesanoja puhekupliin? Millaisia?
Muista tavoitella kaiken aikaa omaa tunnetilaasi.
Jos teillä ei ole paperia, vaihtoehtoinen tehtävä löytyy rastin lopusta!
Katsokaa toistenne kuvia hetki hiljaisuudessa. Mitä näet toisen kuvassa?
Kumpi kertoo näkemästään ensin? Kerro yksinkertaisia asioita. Millaista viivaa näet? Jos kuvassa on mukana värejä, kuvaile niitä. Onko kuvassa jokin yksityiskohta? Pysyttele näkemissäsi asioissa. Kuvailu riittää, tulkintaa ei tarvita.
Kun kumppani kertoo kuvastasi, kuuntele häntä ja samalla itseäsi kaikessa rauhassa, aivan hiljaa. Miltä hänen kuvauksensa tuntuu? Tuntuuko se fyysisesti jossain päin kehoasi? Jos tuntuu, voit halutessasi laskea kätesi kevyesti tälle kohdalle.
Kun hän lopettaa, haluatko sanoa hänelle jotakin omasta kuvastasi? Voitte jäädä myös hetken hiljaisuuteen.
Vaihtakaa rooleja.
Toivelistaan toisen teoista ei palata tällä rastilla. Sen katseluun tulee mahdollisuus reitin lopulla.
Kohta ollaan mäen harjalla ja sieltä näkee uusiin suuntiin!