Yhteinen ehtoollisjuhla

Tuomasmessun synty

Tuomasmessu syntyi vuonna 1988 Helsingissä, jossa oli tarve saada yhteisöllisempi ja monipuolisempi jumalanpalveluksen muoto. Syntyi uusi sunnuntai-illan messu, joka sai nimensä opetuslapsi Tuomaalta (“epäilevä Tuomas”) – tällä haluttiin antaa tilaa kysymyksille, etsinnälle ja erilaisuudelle. Tuomasmessun sisältöön ammennettiin vaikutteita katolisesta ja ortodoksisesta perinteestä, Taizé-yhteisöstä sekä vapaammista uskonsuunnista.

Uudenlainen messu kosketti monia

Tuomasmessu saavutti nopeasti suuren suosion. Kävijöitä puhutteli erityisesti uudenlainen messumusiikki – hengelliset laulut bändin säestyksellä – sekä maallikoiden laajat mahdollisuudet osallistua messun toteuttamiseen. Messussa korostuivat moniaistillisuus, rukousalttarit, henkilökohtainen rukouselämä ja sielunhoito, jotka toivat jumalanpalvelukseen uudenlaista syvyyttä ja läheisyyttä.

Tuomasmessu Tampereella ja maailmalla

Ensimmäistä Tuomasmessua vietettiin Tampereella 1.4.1990. Sen jälkeen messuja on järjestetty säännöllisesti, yleensä 10–17 kertaa vuodessa. Tuomasmessu levisi nopeasti myös muualle Suomeen ja ulkomaille. Eri paikkakunnilla messu on saanut omanlaisensa ilmeen, mutta sen ydin on säilynyt samana.

Avoin ja yhteisöllinen messu

Tähän päivään saakka Tuomasmessu on pysynyt avoimena kaikille: eri tavalla uskoville, etsiville ja löytäneille, murheellisille ja riemuitseville. Jokainen saa tulla sellaisena kuin on. 

Kirkkosalissa saa liikkua messun aikana ja rukousalttareille voi jättää oman esirukouspyyntönsä. Rippipappi on aina paikalla ja hän palvelee ehtoollisen viettoon asti. Ehtoollinen jaetaan eri puolilla kirkkoa, ja siihen on helppo osallistua. Messun jälkeen on mahdollisuus jäädä teejatkoille, liittyä osaksi messuyhteisöä ja lähteä mukaan suunnittelemaan tulevia messuja.