Kun Tampereen kaupunki perustettiin vuonna 1779, perustamiskirjassa ja siihen liitetyssä asemakaavassa määrättiin Tampereen ensimmäisestä hautausmaasta. Hautausmaan paikaksi osoitettiin Pyynikin metsän reuna, niittymäinen puuton alue.
Tampereen vanha hautausmaa valmistui vuonna 1784 ja oli käytössä noin sadan vuoden ajan. Hautausmaata ympäröi punaiseksi maalattu hirsiaita, joka piti kotieläimet hautausmaan ulkopuolella.
Alue oli hautausmaana aina 1880-luvulle Aleksanterin kirkon valmistumiseen asti. Tuona aikana Tampere kasvoi pienestä kosken varrella olevasta kylästä elinvoimaiseksi teollisuuskaupungiksi.
Vanhasta hautausmaasta tuli Pyynikin kirkkopuisto, kun Kalevankankaan hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1880. Viimeinen hautaus vanhalle hautausmaalle lienee tehty vuonna 1885, kun hautaus sukuhautoihin sallittiin.
Noin 200 haudaksi tunnistettavaa paikkaa
Pyynikin kirkkopuistossa on yhä noin 200 haudaksi tunnistettavaa paikkaa. Vanhimmat
säilyneet muistomerkit ovat 1810-luvulta ja hautapaadet 1830-luvulta,
alkuaikojen puuristejä ei enää ole jäljellä. Muistolehtiä eli tangon
päässä olevia rautaisia hautakylttejä on jäljellä enää kaksi, ja
rautaristejä on pystyssä seitsemän.
Ensimmäinen hautausmaalle haudattu oli yhdeksänvuotias rengin tytär
Ulrika. Hänen haudallaan ollut vaatimaton puinen muistomerkki on aikojen
saatossa kadonnut, kuten myös tieto hautapaikan sijainnista.
Hautausmaan vanhimmat säilyneet muistomerkit ovat 1810-luvulta. Kuva: Hannu Jukola.
Katovuodet näkyvät muistomerkeissä
Vuonna 1867
talvi jatkui pitkään ja Näsijärvi oli jäässä vielä juhannuksena. Viljan
kylväminen viivästyi eikä satoa ehditty saada. Seuraavana talvena
Tampereelle saapui satoja ihmisiä etsimään ruokaa.
Katovuodet
1866–1868 näkyivät hurjasti kasvaneina hautamäärinä. Kun tavallisesti
tuohon aikaan hautauksia oli 140 vuodessa, niin katovuosina hautauksien
määrä nousi jopa kuuteensataan.
Katovuodet näkyvät myös muistomerkejen teksteissä
”Tässä lepää Puuvillatehtaan työmies J. G. Nygrenin kuusi lasta.”Muistomerkit kertovat Tampereen historiasta
Muistomerkeistä
näkee myös, miten kansainvälinen paikka Tampere on 1800-luvulla ollut.
Skotlantilaisen James Finlaysonin vuonna 1820 perustama Finlaysonin
puuvillatehdas aloitti kaupungin teollisuuden kasvun. Hänen yhteyksiensä
kautta Tampereelle muuttia tehtaanjohtajia, konemestareita ja työmiehiä ympäri Suomea ja ulkomailta.
Kirkkopuisto on monen tamperelaissuvun leposija, ja muistomerkeissä on paljon saksalaisia, ruotsalaisia ja englantilaisia nimiä.
Monissa
hautakivissä on mainittu myös vainajan ammatti tai asema. Kivien
teksteistä löytyvät muun muassa pumpulitehtaan työmies, värjäri, vaimo,
äiti, kauppias, tehtaan työnjohtaja, opettaja, raatimies ja pormestari.
Vainajat siunattiin läpikäytävässä
Kortelahdenkadun kohdalla oli porttirakennus eli läpikäytävä. Läpikäytävä on katolista perinnettä noudattava rakennus, jossa vainaja siunataan haudan lepoon.
Hevosten vetämät ruumisvaunut kulkivat leveistä pariovista sisälle ja rakennukseen mahtui pieni saattojoukko. Siellä ei saanut säilyttää vainajaa yön yli vaan se oli läpikäytävä hautausmaalle.
Pohjakaavaltaan ristin muotoinen läpikäytävä oli kauniisti koristeltu: ikkunoissa oli punaiset ja keltaiset lasit, kattoon maalattu tähtitaivas ja kannatinpylväisiin veistetty ristit.
Läpikäytävä rakennettiin kirkkopuistoon köyhäinaputyönä katovuonna 1867, ja se purettiin 1920-luvun lopulla.
Hautausmaasta kirkkopuistoksi
Vanhasta hautausmaasta tuli Pyynikin kirkkopuisto, kun Kalevankankaan hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1880. Viimeinen hautaus vanhalle hautausmaalle lienee tehty vuonna 1885, kun hautaus sukuhautoihin sallittiin.
Pirkankatua levennettäessä hautausmaata kavennettiin 10 metriä, yksi käytävä poistettiin ja olemassa olevat haudat siirrettiin sisemmälle.
Vanha hautausmaa on suojeltu muinaismuistolailla. Kirkkopuiston ja hautamuistomerkkien hoito siirtyi vuonna 2002 kaupungin vastuulle. Vanhoja hautamuistomerkkejä kunnostettiin ja putsattiin kaupungin toimesta vuosina 2014–2016, mutta ei uudenveroiseksi vaan näkyviin jätettiin ajan patina.
Sisarpuolten Helena Katarina Sommerin ja Maria Sommerin hautamuistomerkit. Heidän isänsä oli Finlaysonin konttoripäällikkö Alexander Sommer. Kuva: Hannu Jukola.
Pirkanmaan maakuntamuseon tekemässä Pyynikin kirkkopuiston hautausmaainventoinnissa vuonna 2011 maakuntamuseon tutkija Heli Haavisto valokuvasi kaikki hautamuistomerkit ja niiden jäänteet. Hän löysi kirkkopuistosta noin 170 hautamuistomerkkiä, joista ehjiä tunnistettavia muistomerkkejä oli 108.
