Ferdinand Uhde 1795–1876

Ferdinand Uhde ei ollut syntyperäisiä tamperelaisia eikä asunut Tampereella kuin osan elämästään, mutta ansaitsee kuitenkin tulla muistetuksi niiden miesten joukossa, joiden elämäntyö on jättänyt merkittäviä jälkiä Tampereen kaupungin kehitykseen.

Jälkimaailman muistossa hän on säilynyt ennen kaikkea syvällisenä ja hienona, hiljaisuudessa laajalti vaikuttaneena uskonnollisena persoonallisuutena.

Vähemmän tunnettua sitävastoin on ollut, että tämä sama mies on Tampereen teollisuuselämän tarmokkaimpia kehittäjiä — mies, joka James Finlaysonin vaatimattomasta teollisuuslaitoksesta on luonut Tampereen ja koko Suomen ensimmäisen todellisen suurtehtaan.

Ferdinand Uhde Finlaysonin tehtaanjohtajana vuosina 1835—1860

James Finlayson perusti John Patersonin kehoituksesta vuonna 1819 Tampereelle konepajan ja puuvillakehräämön. Yrityksensä vaikeuksiin ja huonoon menestykseen kyllästyneenä Finlayson alkoi etsimään ostajia, joille hän voisi liikkeensä luovuttaa ja kääntyi maanmiestensä ja uskonveljiensä puoleen Pietarissa.

Kveekari William Wheelerin ja Ferdinand Uhden välityksellä solmittiin kevättalvella 1835 kaupat tehtaasta Carl Samuel Nottbeckin ja keisarin henkilääkärin, hovineuvos Georg Adolf Rauchin kanssa. Tätä ennen Ferdinand Uhde oli osittain yksin, osittain Wheelerin seurassa tehnyt useita matkoja Tampereelle. Ensimmäisen kerran hän saapui Tampereelle helmikuussa 1835 ottaakseen perin pohjin selvän tehdaslaitoksen tilasta.

Ostajat ottivat tehtaan asiat hoitoonsa kesäkuun ensimmäisestä päivästä lähtien vuonna 1835, vaikka hallituksen suostumus kauppaan saatiin vasta 15.1. 1836. Liikkeen virallinen luovutus tapahtui 1. maaliskuuta samana vuonna. Uudet omistajat jäivät asumaan Pietariin, jossa C.S. Nottbeck otti tehtäväkseen tehdasliikkeen ylimmän johdon ja valmistusten myynnin Venäjälle.

Liikkeen paikalliseksi johtajaksi Tampereella valittiin Ferdinand Uhde. Joulukuun yhdeksäntenä päivänä vuonna 1835 Rauch ja Nottbeck antoivat Uhdelle "yleisen valtakirjan" ottamaan heidän puolestaan vastaan tehtaan, hoitamaan sen raha-asiat ja tekemään muita tarpeellisia sopimuksia.
Kun ei kukaan uusista omistajista ollut ammattimies puuvillateollisuuden alalla, oli suunniteltu, että Finlayson jäisi Tampereelle Uhden neuvonantajaksi siksi aikaa kunnes tämä ehtisi täysin tutustua liikkeeseen ja paikallisiin oloihin.

Finlayson uhkasi kuitenkin heti muuttaa pois. Silloin Uhde teki selväksi, että jos Finlayson vetäytyisi pois liikkeestä, ei hänkään ryhtyisi sen asioihin. Syynä tähän oli, ettei hän tuntenut lainkaan tehtaan asioita, paikallisia olosuhteita ja maan kieltä. Näin ollen hän ei katsonut voivansa yksin täyttää johtajantehtäviään.

Kun Wheeler lupasi tyydyttää Finlaysonin hintavaatimukset syntyi sopimus, jonka mukaan Finlayson sitoutui jäämään Tampereelle kahdeksi vuodeksi alkaen maaliskuun ensimmäisestä päivästä 1836. Ferdinand Uhde muutti asumaan Finlaysonin talouteen puutarharakennukseen. Puutarharakennus oli vanha viinapolttimorakennus, joka oli muutettu ja sisustettu yksityisasunnoksi. Uhde tuotti sinne huonekalunsa Pietarista.

Samaan talouteen muutti myös asumaan C. S. Nottbeckin poika William Nottbeck (synt. 1816), nuorukainen, josta oli kasvatettava liikkeen vastainen paikallinen johtaja.

Ferdinand Uhde johti tehdasta 24 vuotta, vuoteen 1860 saakka. Hänen jälkeensä tehtaanjohtajan tehtävän ottikin C.S. Nottbeckin poika Wilhelm von Nottbeck.

Vuonna 1860 Uhde muutti Berliiniin, jossa teki lähetystyötä. Suomen suurina nälkävuosina 1866–1868 Uhde lähetti rahaa Berliinistä Tampereen kaupungille.