Työpaikkatyö

Työntekijöiden kynnys lähestyä työpaikkapappia tai -diakonia elämän pienissä ongelmissa on kokemusten mukaan matala. Ammatillisen avun piiriin työntekijä hakeutuu elämänkriiseissä valitettavasti usein vasta kun työkyky on vakavasti uhattuna.

Työpaikkatyö on kirkon diakonian osa-alue, jossa työntekijää kuunnellaan ja tuetaan vaikeissa työ- ja elämäntilanteissa. Erityisesti irtisanomisten uhatessa pappi tai diakoni voi merkittävästi tukea työntekijöitä. Työpaikkatyo on tukipalvelu, joka mielletään yrityksissä ja työpaikoilla henkisen työsuojelun osa-alueeksi.

Työpaikkatyö käytännössä

Työpaikka ja Tampereen seurakunnat solmivat määräaikaisen sopimuksen, joka toimii pohjana työpaikkatyölle.

• Työpaikkapappi tai -diakoni vierailee säännöllisesti, esimerkiksi kerran viikossa työpaikalla, ja vaihtaa kuulumisia työntekijöiden kanssa.
• Tavoitteena on luoda luottamusta ja tutustua työntekijöihin, jolloin he tuntevat olonsa turvalliseksi kääntyessään papin tai diakonin puoleen.
• Työpaikkapappi tai diakoni pitää yhteyttä työterveyteen, HR-osastoon ja luottamushenkilöihin.

Työpaikkatyössä käytetään menetelmiä, kuten ryhmiä, luentoja, työnohjausta, sovittelua, teemailtoja, retkiä ja retriittejä. Työpaikka vastaa papin tai diakonin perehdytyksestä, turvallisuudesta ja suojaimien hankinnasta.

Työpaikkapappien ja -diakonien koulutus

Työpaikkapapit ja -diakonit koulutettiin ennen vuotta 2000 Kirkon koulutuskeskuksen Yhteiskunnallisen työn erikoistumiskoulutuksessa.

Nykyisin vastaava koulutus toteutetaan moduulimuotoisena Kirkon koulutuskeskuksessa, ja monilla työpaikkapapeilla on myös työnohjaajan pätevyys ja lisäopintoja ryhmädynamiikasta sekä lyhyt- ja ratkaisukeskeisestä työskentelystä.