D-dayna juhlitaan kohtaamisen ammattilaisia

– Olemme ylpeitä diakonian virasta, ja haluamme tuoda esille käytännön hyvän tekemistä, välittämistä ja lähimmäisen rakkauden ajatusta, sanoo Messukylän seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Anna Henriksson.

Diakonian viran päivän teema on tänä vuonna yksinäisyys ja sen lievittäminen. Yksinäisyys on näkyvä osa Tampereen seurakuntien diakoniatyöntekijöiden työtä, ja sillä on usein myös kerrannaisvaikutuksia.

– Mitä enemmän on yksin, sitä enemmän korostuvat myös esimerkiksi terveyteen ja talouteen liittyvät ongelmat. Yksin ollessa jää paljon enemmän jumiin niihin asioihin, jotka ovat elämässä huonosti, kertoo Eteläisen seurakunnan diakoniatyöntekijä Katri Ikonen.

Tampereen seurakuntien diakoniatyössä yksinäisyyteen, kuten moniin muihinkin diakonian asiakkaiden kohtaamiin haasteisiin, suhtaudutaan voimavara- ja ratkaisukeskeisesti.

– Yksinäisyyden syiden sijaan on tärkeämpää miettiä, mitä hyvää ihmisyydestä ja elämästä löytyy, että yksinäisyyden kokemus pienenisi, diakonisen lapsiperhetyön erityisdiakoni Anne-Mari Mäkiniemi sanoo.

Diatyöntekijän tunnistaa vihreästä virkapuvusta

Diakonista työtä tehdään seurakunnissa moniammatillisesti, ja siihen osallistuvat myös esimerkiksi nuorisotyönohjaajat ja papit.

D-day on kuitenkin erityisesti diakoniatyöntekijöiden, eli diakonissojen ja diakonien, juhlapäivä. He ovat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. Diakoneilla on pohjakoulutuksenaan sosionomin koulutus, diakonissoilla puolestaan sairaanhoitajan.

Diakoniatyöntekijän ammatti on monelle vieras, ja heitä luullaan hyvin usein papeiksi, sillä heillä on virkapuvussaan samanlainen pantakaulus kuin papeilla. Heidän virkapukunsa on kuitenkin pappien virkapuvusta poiketen vihreä.

– On iso yllätys, jos joku tietää, että olemme diakoniatyöntekijöitä emmekä pappeja, Tuomiokirkkoseurakunnan diakoniatyöntekijä Hanna Välimaa sanoo.

Kokonaisvaltaista kohtaamista

Anna Henrikssonin mukaan diakoniatyö on yhteiskunnallisesti todella merkittävää erityisesti siksi, että asiakkaiden elämäntilanne huomioidaan kokonaisvaltaisesti.

Toisaalta diakoniatyö on monelle yksi harvoista paikoista, jossa pääsee käymään paikan päällä ja jossa tulee kohdatuksi ja kuulluksi.

– Nykyään joutuu aika paljon keskustelemaan netissä ja lomakkeiden kautta. Diakoniatyöntekijöille voi edelleen tulla puhumaan paikan päälle, ja meillä on aikaa kohdata ihminen, Henriksson sanoo.

Diakoniatyö tavoittaa monia sellaisia ihmisiä, jotka ovat pudonneet pois palveluiden piiristä.

– Esimerkiksi mielenterveyspalveluihin on pitkät jonot tai ne ovat monelle liian kalliita. Diakoniassa käy paljon asiakkaita, jotka jonottavat terapiaan, Katri Ikonen sanoo.

Tampereen seurakuntien diakoniatyö tekee tiivistä yhteistyötä erilaisten sosiaali- ja terveysalan toimijoiden kanssa. Julkisen sektorin toimijat ovat aiempaa kiinnostuneempia yhteistyöstä, sillä sote-leikkaukset ovat viime aikoina haastaneet niiden toimintaedellytyksiä.

– Tuntuu, että yhteiskunnassa on viime aikoina havahduttu siihen, että olemme päteviä ammattilaisia koulutuksemme ja osaamisemme puolesta, sanoo Eteläisen seurakunnan diakoniatyöntekijä Niina Leliebre.

Teksti: Aino Koli