Ajankohtaista Tuomiokirkkoseurakunnassa
Vahtimestarit ovat mukana ihmisten surussa ja ilossa
Suntiot ja vahtimestarit ovat kirkon vartijoita – moni näkee heidän kädenjälkensä, mutta harva tietää, mitä kaikkea he oikeasti tekevät.
Oletko koskaan miettinyt, miten kirkossa on aina niin siistiä?
Tämä on usein vahtimestarien ja suntioiden ansiota, jotka hoitavat kirkkoja täydellä sydämellä kuin omia kotejaan. Sitähän kirkot parhaimmillaan ovat, seurakuntayhteisöjen koteja.
Joillekin kirkko voi myös oikeasti olla koti. Tämä tilanne on 35 vuotta suntiona toimineella Teija Hakalalla, joka asuu Viinikan kirkon yhteydessä.
Hakala on tehnyt suntiona töitä 23-vuotiaasta asti ja sitäkin ennen hänellä oli kokemusta esimerkiksi rakennus- ja ravintola-alalta.
– Ja ihan jokaista kokemusta on tässä työssä tarvittu, hän kertoo.
Hakala kertoo nuorempana työn olleen eri lailla haastavampaa, sillä seurakunnan erikoisammattimiehiä ei ollut vielä koko ajan saatavilla ja suntiona tarvittiin paljon myös talonmiehen osaamista. Työ vaati nuorelta naiselta kekseliäisyyttä ja joustamista.
– Joinakin öinä laitoin vauvan nukkumaan ja menin miettimään tonne lämmönjakokeskukseen, että miten mä hoidan tän, kun kirkossa palelee?
Vahtimestarin monta roolia
Aleksanterin kirkossa vastuuvahtimestarina työskentelee Mari Hovi, joka on hänkin viihtynyt alalla jo 24 vuotta.
– Meillä on aivan ihania seurakuntalaisia, joista osan on tuntenut jo yli 20 vuoden takaa. Tää on monelle vähän niin kuin oma toinen perhe.
Työ on hänen mukaansa monipuolista ja roolia pääsee vaihtamaan usein lennostakin.
– Se tuo oman vivahteensa, että ensin menee aamulla lumitöihin ja sitten vedetään pyhävaatteet päälle ja mennään edustamaan messuun.
.jpg)
– Me siivotaan kaikki kirkon tilat, valmistellaan tilaisuudet, huolehditaan siitä, että viinit, leivät, kukat ja kastekynttilät on valmiina. Tekniikka on myös paljon lisääntynyt vuosien varrella, Hovi kertoo.
Erityisesti korona- aika toi omat haasteensa, kun tilaisuudet olivat etänä ja vahtimestarit hoitivat striimaamisen. Vasta vuosi sitten ulkopuolinen ammattilainen alkoi hoitaa niitä.
– Meidän ensisijaisia tehtäviämme on pitää huolta näistä kiinteistöistä, ja ilmoittaa vioista ja huoltotarpeista eteenpäin. Näin varmistamme toimivat puitteet kaikelle muulle toiminnalle, Hovi tarkentaa.
Kirkot ovat isoja rakennuksia, joissa on paljon huollettavaa ja siivottavaa. Tämä usein tapahtuu katseilta piilossa.
– Ei viitsi siivota ihmisiä pihalle. Moni asia tehdään kulisseissa, jotta ihmisiä ollaan valmiita palvelemaan, kun he tulevat, Hakala kertoo.
Tärkeä osuus suntion työstä on myös monet kirkolliset toimitukset ja niiden valmistelut.
– Suntion työ on asiakaspalvelua ja on tosi hienoa olla mukana ihmisten juhlahetkissä, Hovi kertoo.
Vapaaehtoisia päivystäjiä kaivataan moniin kirkkoihin lisää. Erityisesti Aleksanterin kirkossa toiminta on hiipunut nimenomaan koronan jälkeen.
– Pitkään meillä oli täällä samoja vapaaehtoisia, jotka pitivät tätä niin kuin toisena kotinaan. Nyt he alkavat ikääntyä ja tilalle on vaikeampi löytää sitoutuneita vapaaehtoisia.
Avoimet ovet
Aleksanterin kirkko on avoin kirkko, joka tarkoittaa sitä, että se on avoinna lähes joka päivä.
– Kuka tahansa voi tulla ovesta milloin vain. Joskus on esimerkiksi tultu kysymään apua, kun ei ole mitään muuta paikkaa minne mennä.
Kirkon ovien avoinna pitäminen on hieno asia, jotta ihmiset pääsevät esimerkiksi hiljentymään milloin vain. Se tuo vahtimestareille kuitenkin oman haasteensa.
– Turvallisuusympäristö on kyllä muuttunut. Joskus pitää pyytää poliisi paikalle, Hovi kertoo.
Myös Viinikan kirkon ympäristössä levottomuus on ajoittain lisääntynyt. Viinikan kirkon ovessa on puhelinnumero, johon voi soittaa, jos haluaa tulla kirkkoon sisälle.
Hakala kuitenkin kertoo, että kohtaamiset ihmisten kanssa ovat pääosin positiivisia ja lämpimiä ja ne antavat myös suntioille itselleen paljon.
– Se, kun ihmiset lähtee kirkosta pois hymyissä suin, on aina ihan paras juttu.
Suntion ja vahtimestarien työ vaatii ajoittain paineensietokykyä ja sitä, ettei hymy hyydy kiireessäkään.
– Yhtä aikaa voi olla tilaisuuksia kirkon eri kerroksissa ja samaan aikaan saattaa soida puhelin tai ovikello ja saattaapa joku tarvita apuakin, Hovi kertoo.
Vauhdista huolimatta, suntioiden ja vahtimestarien olemus on usein hillitty ja he ovat usein kirkkoon tulevan ensikontakti. Joskus kaivataan vain kuuntelevaa korvaa.
– Usein riittää kokemus siitä, että joku välittää. Välillä sitä onnistuu sanomaan jollekin ihmisille juuri jotain sopivaa oikeaan aikaan, melkein kuin vahingossa. Ja usein siinä tuleekin tunne, että minä en ollut tässä yksin auttamassa vaan tässä oli johdatusta pelissä, Hakala muistelee.
Kirkoissa tapahtuu päivän aikana monenlaisia asioita, mutta jonkun on huolehdittava kirkosta kokonaisvaltaisesti.
– Me ollaan ensimmäisiä, jotka tänne aamulla tulevat, ja viimeisiä, jotka täältä lähtevät, Hovi tiivistää.
Teksti ja kuvat: Hilla Vuorinen
