Ajankohtaista Tuomiokirkkoseurakunnassa
Ystävyysseurakuntamatka Unkariin
Elokuun alussa toteutui Tuomiokirkkoseurakunnan ystävyysseuramatka, jonka kohteena oli Unkarin Sárszentlörinc. Tuo pitkä, hankala sana mainitaan joskus esirukouksissa ja kolehdin kohteena Tuomiokirkkoseurakunnassa.
Se tarkoittaa ”Kosteanmaan Pyhä Lauri.” Tuolle tyhjälle maalle, eteläiseen Unkariin, perustettiin turkkilaismiehityksen jälkeen kylä ja luterilainen seurakunta 300 vuotta sitten. Kahdeksan perhettä aloitti tyhjästä. Tänä vuonna olimme mukana kirkon 250-vuotisjuhlassa.
”Ajasta aikaan varjellut Herra on kirkkoamme,” tuttu virsi veisattiin, ja tuttuja olivat muutkin jumalanpalveluksessa lauletut virret Unkarin luterilaisessa virsikirjasta. Kaikkein tärkein virsi heille on Jumala ompi linnamme, ja se lauletaan joka sunnuntai.
Piispa emeritus Peter Gantz´in saarnan aiheena oli Aaronin siunaus Mooseksen kirjasta (4 Moos.6.) eli Herran siunaus. Siunaus on Martti Lutherin ajoista alkaen lausuttu jumalanpalvelusten päätteeksi. Kalevan Unkari-piirin kokoontumisissa luemme yhdessä Isä meidän -rukouksen unkarin kielellä. Se loppuu sanaan ”mindörökke” – iankaikkisesti. Aamen.
Kohokohtina kohtaaminen ja ateriat
Elokuiseen matkaamme osallistui tällä kertaa neljätoista matkalaista, kaksitoista Tampereelta ja kaksi Varpaisjärvi-Lapinlahti – seurakuntayhtymästä, josta myös on yhteys Unkariin. Matkanjohtajana toimi Kalevan pappi Salla Häkkinen.
Oli suuri elämys kokea sellaista vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä kuin Sárszentlörincissä. Matkan kohokohtana olivat kyläilyt perheissä sekä yhdessä ruokaileminen. Ystävyyssuhteet ovat hioutuneet vuosikymmenien varrella.
Yhteisen kielen puuttuminen ei haittaa, kaikki sujuu. Pieniä lahjoja vaihdetaan puolin ja toisin. Lahjat ovat usein kylän omia antimia: hunajaa, hilloja, viiniä, makkaraa – olemmehan maaseudulla. Kylää reunustavat auringonkukkapellot ja maissintähkät kypsyivät, ja viinitarhat ovat monelle toimeentulon lähteenä.
Historian lehdiltä
Kirkon sakastissa oleva näyttely, Eläviä kiviä – Elö kövek, kertoi esinein, sanoin ja kuvin historian kulusta. Näyttelyn nimi on Pietarin kirjeestä. Esillä oli vanha morsiuspuku, alttaritekstiilejä, ehtoollisastioita, vanhoja Raamattuja, virsikirjoja sekä miekkoja, joilla kirkkoa oli puolustettu. Myös ystävyysseurakuntayhteys oli huomioitu.
Aikanaan 1930-luvulla kohtasivat Kalevan kirkkoherra Paavo Viljanen ja Sárszentlörincin kirkkoherra Bela Csepregi, ja heidän ystävyydestään alkoi seurakuntien ystävyys. He pitivät yhteyttä Paavo Viljasen kuolemaan asti vuoteen 1972.
Ajat olivat vaikeita. Mutta Bela Csepregi sai luvan matkustaa Kalevan kirkon vihkiäisiin vuonna 1966. Kirkkoherra Voitto Voipion aikana tehtiin ensimmäinen seurakuntamatka Unkariin.
Vuonna 1981 luotiin virallinen ystävyysseurakuntasopimus suomalais-ugrilaisessa pappeinkokouksessa Iisalmessa. Ensimmäinen ystävyysseurakuntapari olivat Kalevan seurakunta ja Sárszentlörincin seurakunta. Pohjatyön sopimukselle olivat tehneet kirkkoherra Voitto Voipio ja kappalainen Simo Koho.
Tänä päivänä voimme vain ihmetellä ja olla kiitollisia avoimesta ja monimuotoisesta yhteydestämme. Bela Csepregin pitkän elämän jälkeen hänen tyttärensä Erszi Csepregi jatkoi kirkkoherrana.
Nykyinen kirkkoherra Anikó Darvas puhuu suomea, kuten Csepregin sisarukset Piroska ja Márta, jotka ovat vuosikymmeniä kaikin tavoin auttaneet matkoillamme.
Kalevan kirkko täyttää 60 vuotta ensi vuoden elokuussa, ja kutsu juhliin lähtee Unkariin – totta kai.
”Tähän asti on Herra meitä auttanut,” sanat on kaiverrettu kiveen Sárszentlörincin kirkon vieressä.
Teksti: Helka Korpela
Kuvat: Helka Korpela ja Kari Nousiainen
