Satu Saarinen on kirjoittanut isoäitinsä tarinan ”Annikin sota ja rauha”. Saarisen kanssa keskustelemassa on Aamulehden päätoimittaja Sanna Keskinen. Tilaisuuden avaa tuomiorovasti Olli-Pekka Silfverhuth. 

Kun Lapin sota yllättäen syttyi syksyllä 1944, sadat suomalaisnaiset lähtivät vetäytyvien saksalaisten mukaan. Yksi syistä oli rakkaus. Oululainen teologi ja kulttuurihistorioitsija Satu Saarinen on kirjoittanut isoäitinsä tarinan ”Annikin sota ja rauha”. Kirja on tositarina nuoren lappilaisnaisen elämänvalinnoista toisen maailmansodan loppuvaiheessa. 

Kemiläinen Annikki rakastuu saksalaiseen sotilaaseen Peteriin, ja päättää lähteä kolmannen valtakunnan vetäytyvän armeijan mukaan Lapin sodan sytyttyä. Tytär Gabi syntyi raunioituneessa, sodan hävinneessä Saksassa. Kun äiti ja tytär päättivät palata Suomeen, heidän vaarallinen kotimatkansa katkesi palaavien suomalaisten leirille Hankoon. Siellä takaisin pyrkivät naiset kuulusteltiin maanpetoksesta epäiltyinä. Monien loppuelämää leimasivat häpeä ja hiljaisuus, mutta toisenlaisiakin tarinoita on. 

 “Halusin antaa äänen tapahtumille, joita ei välttämättä ole aiemmin kerrottu kaikkialla ja kaikille asianosaisille. Toivon, että Annikin ja Peterin tarina voisi kutsua esiin vastaavia kertomuksia sukujen ja perheiden menneisyydestä, vaietustakin historiasta – ja erityisesti juuri siitä”, kommentoi Saarinen.  

Viime sodista on kirjoitettu paljon ja viime vuosina enenevässä määrin myös aiemmin kirjoittamatonta historiaa; lasten, naisten ja esimerkiksi sotaeläinten näkökulmasta.

”Paljon tarinoita on vielä kertomatta vaikkapa vähemmistöjen sodasta tai sotavankien ja suomalaisten suhteista. Talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan kertomusperinne on onneksi saanut pikkuhiljaa laajentua”, pohtii Saarinen.

Tervetuloa tilaisuuteen!