Kalevan kirkko 20.10.2023 klo 19
Ohjelma
Paavo Heininen (1938–2022)
- Täällä: I Elo (2002)
Paavo Heininen—Jouko Linjama (1934–2022)
- Quincunx duplex (2002)
- à propos b-a-c-h (Heininen-Linjama)
- Toccata 1 (Linjama)
- Canon (Linjama)
- Toccata 2 (Linjama)
- à propos e-s (Heininen-Linjama)
- Cantus B (Heininen-Linjama)
- Ambihelix (Heininen)
- Cristallino (Heininen)
- Cantus refrax (Heininen)
- Helix B (Heininen-Linjama)
Olli Kortekangas (s. 1955)
- Vida vingar (2022)
Jan Lehtola (s. 1972)
- Hommage à Messiaen (2020)
Ohjelmakommentti
Suomalaisen urku-piano-ohjelmiston pioneereina voidaan pitää kahta ystävää Paavo Heinistä (1938–2022) ja Jouko Linjamaa (1934–2022), joiden yhteisteos Quincunx Duplex valmistui vuonna 2002. Yhteisteos oli työn alla, kun Heininen vietti keväällä 2002 kuukauden Beninissä. Sinne saapunut suruviesti Erkki Salmenhaaran kuolemasta käynnisti Täällä-teoksen säveltämisen.
”Assosiaatiomaailma, josta sävellykset koostuvat, voivat olla monen osasen summa. Beninissä Suomen-instituutin vieressä on pienten lasten koulu maanosansa tulevaisuutta rakentavine opettajineen ja pikku oppilaineen, sekä katolinen kirkko kuoroineen, rumpuineen ja kelloineen. Suomen uutinen, kohtalon isku kuin vieressä aaltoilevan Atlantin hyökyaalto, oli teoksen alkusynty. ’Täällä’ tarkoittaa sitä Paikkaa, missä taiteilija aina on, vaikka onkin aina ’muualla’. Ja Kristitty: …media vita in morte sumus. Että se musiikki muotoutui urku-pianoduoksi, johtui JL–AKG -ryhmän olemassaolosta: Quincunx oli työn alla heidän tilauksestaan, mutta vastaanottointoa oli toisellekin duolle, ja he kantaesittivät sen Espoon pianoviikolla 2003.” (Paavo Heininen 2006.)
Quincunx Duplex -teoksen kaksi viiden osan sarjaa alkaa ja päättyy Heinisen ja Linjaman yhdessä säveltämällä osalla. Näiden väliin sijoittuu kolme säveltäjien itsenäistä osaa. Ensimmäisen sarjan keskiössä on kolme Linjaman kappaletta: Toccata 1, Canon ja Toccata 2. Toisen sarjan keskelle Heininen on säveltänyt osat Ambihelix, Cristallino ja Cantus refrax. Teos sai kantaesityksensä Temppeliaukion kirkossa Kirkko soikoon -festivaalin konsertissa vuonna 2003. Idea urkujen yhdistämisestä duoksi vastakohtaisuuden periaatteella juuri pianon kanssa syntyi pariskuntien yhteisellä lomamatkalla Barcelonassa. Ajatus kantautui Jan Lehtolan korviin, ja siitä kehittyi sävellystilaus.
Olli Kortekangas (s. 1955) kirjoittaa teoksestaan Vida vingar: ”Pianon ja urkujen duo on mitä erikoisin ja erityisin. Esikuvat ovat harvassa, mikä johtunee sen sointiin, balanssiin ja rytmiseen kontrolliin liittyvistä haasteista. Jokaisella kokoonpanolla on toisaalta reunaehtonsa, ja säveltämisessä ongelmanratkaisu on keskeinen ja oikeastaan se mieluisin vaihe. Soiva lopputulos kertoo sitten, miten tässä on onnistuttu. Vida vingar, alaotsikoltaan Partita pianolle ja uruille, pohjautuu tutun virren Bred dina vida vingar (Suojaavat siipes tai Mua siipeis suojaan kätke) melodiaan sitä eri tavoin varioiden. Uskon teokseni heijastavan myös tuohon jaloon virteen liittyviä muistoja aina lapsuudesta alkaen.”
Jan Lehtola kirjoittaa teoksestaan Hommage à Olivier Messiaen: ”Teos on seitsemänosainen variaatiosarja ranskalaissäveltäjä Olivier Messiaenin (1908–1992) Oiseaux Exotique -teoksen repliikistä. Teoksen ensimmäinen osa oli lahja Annikka Konttori-Gustafssonille hänen musiikin tohtorin tutkintonsa juhlapäiväksi 1.12.2001 ja sen nimi on a piacere. Laina Messiaenilta tuli Konttori-Gustafssonin tutkinnon aiheesta, joka käsitteli Messiaenin musiikkia. Otsikko puolestaan kuvasi mielestäni hyvin lahjan kohteen muusikkoutta ja persoonaa. Ranskalaisessa musiikissa termillä halutaan alleviivata erityisiä musiikillisia tilanteita ja tapa, jolla alleviivaaminen tapahtuu, riippuu hiukan kontekstista.
Olimme aloittaneet piano-urku-duona edellisenä keväänä ja soittaneet ensimmäisen yhteisen konsertin Tampereen konservatorion konserttisalissa toukokuun 7. päivänä. Olin ollut myös AKG:n piano-oppilas vajaa kymmenen vuotta aikaisemmin 1992–1994. Olemme soittaneet hurjan määrän musiikkia yhdessä, sekä teoksia pianolle ja harmonille mutta myös paljon uutta musiikkia.
Teoksessani realisoituu kaksi yhteistyömme kautta kulkevaa teemaa. Ensinnäkin olen yrittänyt välttää mahdollisuuksien mukaan monissa sävellyksissä esiintyvää maneeria, jossa urut soivat staattisena pianon virtuoosisen kudonnan taustalla. Asetelmaa ei toki voi kääntää päälaelleen, koska urut ovat perusluonteeltaan staattiset ja piano iskevä. Tämä tulee siitä tosiseikasta, että uruissa ääntä riittää niin kauan kuin kosketin on pohjassa, mutta pianossa jokainen ääni aloittaa sammumisen välittömästi alettuaan soimaan. Toisaalta olen tavoitellut muunnelmissani keskinäistä huumoriamme ja yhteistyöhömme liittyvää heittäytymistä ja äärimmäisyyksiin kurottamista.
Tilasimme 2002 Paavo Heiniseltä ja Jouko Linjamalta yhteisteoksen niin, että he sävelsivät duot yhdessä. Toinen kirjoitti ensin yhden instrumenttiosuuden, johon toinen vastasi omalla osuudellaan. Samalla tavalla kuin mainitussa Quincunx duplex -teoksessa säveltäjät kokeilivat, kumpi sanoo viimeisen sanan, olen omassa teoksessani leikitellyt sillä, kumpi soittimista keksii toista hullumpaa sanottavaa. Tästä huolimatta teos on ennen kaikkea pianoteos ja kirjoitettu pianon kvaliteetit ensisijaisena arvona. Hommage à Olivier Messiaen on omistettu Annikka Konttori-Gustafssonille kiitoksena yhteistyöstämme ja ystävyydestä. Samalla se on syvä ja nöyrä kumarrus loistavalle pianistille, uuden musiikin esittäjälle, tutkijalle ja pedagogille.