Tuomiokirkko 21.10. klo 19

TriAngel -lauluyhtye (Aurora Ikävalko, Kaisa Näreranta, Tuula Saarensola) & Jan Lehtola, urut

Ohjelma

• Kolme preludia sopraanolle ja uruille (1981), teksti Raamatusta
[Aurora Ikävalko, sopraano ja Jan Lehtola, urut]

Ohjelmakommentti

Kaija Saariahon (s. 14. lokakuuta 1952, k. 2. kesäkuuta 2023) Kolme preludia sopraanolle ja uruille edustaa varhaisempaa tuotantoa. Se syntyi 1981 Pariisissa ja sen kantaesittivät Aulikki ja Pertti Eerola 10.10.1982. Kolmiosaisen teoksen tekstit ovat Raamatusta, ja kullakin osalla on oma identiteettinsä harmonisessa ja rytmisessä mielessä. Saariaho käyttää urkujen teknisiä ja soinnillisia keinovaro–ja kekseliäästi. Jokaisen osan rekisteröinnit on tarkkaan hänen merkitsemiään, ja ne avaavat kiinnostavalla tavalla säveltäjän musiikillista maailmaa, jossa jo tuolloin elektroniikalla oli suuri vaikutus.

Säveltäjä on myöhemmin kertonut, että häntä on kiinnostanut uruissa erityisesti katkeamaton ääni. Ensimmäisessä osassa tämä esittäytyy klusterein ja toisessa osassa hitaasti kasautuvin sointupylväin Louis Couperinin Prélude non me-suré -tapaan. Kolmannessa osassa murtosoinnut rikkovat staattisen soinnin eläväksi ja lopulta häipyväksi häivähdykseksi. (Jan Lehtola)

Olivier Messiaen (1908–1992) musiikin perusta on syvä katolinen mystiikka, ja hänen teoksensa tuovat julki tämän individualistis-uskonnollisen näkemyksen. Toisin kuin useimpien länsimaisten säveltäjien tuotanto Messiaenin musiikki ei perustu dynaamiseen kehittymisen ideaan: esimerkiksi sonaattimuotoa Messiaen ei käyttänyt lainkaan. 

Musiikki on suhteellisen helposti messiaenilaiseksi tunnistettavaa, paikallaan pysyvää, modaalista, äänenväriin ja rytmiikkaan perustuvaa, ja rakentuu monenlaisesta epätavallisesta materiaalista: kaikkea gregotiaanisesta laulusta ja itämaisesta modaliteetista ja rytmistä sarjallisuuteen, elektronimusiikkiin ja lintujen lauluun (josta hän kirjoitti tutkielman ja suunnattoman pitkän pianosarjan Catalogue d'oiseaux).

Ominaista on ennen kaikkea hienostunut, monimutkainen ja tarkka rytmiikka ja hyvin kehittynyt äänenvärin käyttö. Kaikkien aikojen ensimmäinen kokonaan sarjallinen sävellys on vuoden 1949 Modes de valeurs et d'intensités. Messiaen käytti joissakin teoksissaan myös vuonna 1928 keksittyä sähköistä Ondes Martenot -soitinta. Messiaen kirjoitti myös paljon säveltämistyönsä teoriasta ja tekniikasta. Messiaen oli merkittävin 1900-luvun urkusäveltäjä ja hänen tuotannossaan on urkusävellyksiä vuosilta 1928–1984. Hänen tyylinsä on aina ollut persoonallinen, mutta siinä on tunnistettavissa erilaisia painotuksia.

Varhaistuotanto perustui myöhäisromantiikan perinnölle kuitenkin vahvasti eri moodien värittämänä. Toisen maailmansodan jälkeen hän ryhtyi käyttämään dodekafonista tekniikkaa. Myöhäistuotanto on eräänlainen synteesi edellisistä. Messe de la Pentecôte (1949–1950) kuuluu säveltäjänsä tärkeimpiin urkuteoksiin, ja se on ensimmäinen dodekafoniaa käytävä urkuteos Messiaenin tuotannossa. Messun kolmessa jälkimmäisessä osassa itämaiset rytmit ja linnunlaulu yhdistyvät taidokkaasti gregorianiikkaan. (JL)

Vähän ennen yötä on valmistunut viime kevään ja tämän kesän aikana. Se saatettiin kuitenkin alulle jo muutama vuosi sitten Kaisa Närerannan, Pia Perkiön ja allekirjoittaneen keskusteluissa. Tuolloin oli puhe yhden tai useamman solistin, kuoron ja urkujen kokoonpanosta. Pandemia-aika muutti nämäkin suunnitelmat, mutta idea säilyi ja on nyt toteutunut kamarimusiikillisessa formaatissa. Teos on luonteeltaan esityksestä toiseen muuntuva, joten se saattaa vielä toteutuakin alkuperäisessä hahmossaan. Vähän ennen yötä on vespermusiikkia vailla uskonnollista tunnustuksellisuutta. Pia Perkiön teksti luotaa silti syviä vesiä ja käsittelee niin ihmiselon ajattomia kysymyksiä kuin oman hektisen aikamme meille jokaiselle asettamia haasteita. Teos koostuu kolmesta laajahkosta osasta joiden väliin kaksi urkuinterludia sijoittuvat. Se on omistettu tilaajalleen Lauluyhtye TriAngelille ja urkutaiteilija Jan Lehtolalle. (Helsingissä 29.7.2023, Olli Kortekangas, säveltäjä)

***

Kaija Saariaho: Kolme preludia sopraanolle ja uruille Raamatun teksteihin (1981)

I
Sinä verhoudut valoon niin kuin viittaan,
Sinä levität taivaat
niin kuin teltan
Sinä rakennat salisi vetten päälle
teet pilvet vaunuiksesi
ja kuljet tuulen siivillä

II
Vain tuulen
tuulen henkäys ovat kaikki
kaikki ihmiset
kuinka lujina seisokootkin
Sinä huuhdot
huuhdot heidät pois
He ovat kuin uni
kuin uni
ovat kuin ruoho
ruoho, joka aamulla kasvaa
kukoistaa
mutta illalla leikataan

III
Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat
hänen joka julistaa rauhaa.

***

Olli Kortekangas: Vähän ennen yötä – Vespermusiikkia kolmelle lauluäänelle ja uruille Pia Perkiön teksteihin

OSA I
hitaasti ilta lähestyy, hämärtyy,
pyyhkii kiireen kasvoilta, sammuttaa päivän valon,
kokoaa ajatukset kuin lennosta väsyneet linnut
kuin vaativat äänet vaimenisivat
hälvenisi huolien kehä
ja levottomuus
hiljaisuus on polku, uuteen alkuun avautuva tie,
tule kuuntelemaan
ajatuksiasi, sydäntäsi
sydäntäni?
kadotinko sen
päivän hälyyn ja kiireeseen?
jokin kipu minussa on,
jokin pelko,
jokin levottomuus
joka haalistaa värit ja ilon
silloin näin linnun
se seurasi minua hetken,
pyrähti edelleni
siksikö rohkenin tulla sisään avoimesta ovesta
kun näin sen linnun
pysykää loitolla linnustani,
ilkeät sanat ja viiltävät katseet,
antakaa lintuni laulaa,
auringon säihkyä sen siivissä
älkää virittäkö ansoja linnulleni,
älkää vaaniko sen hiljaista voimaa.

OSA II
puheet ovat turhia nyt,
kaikki neuvot vaimentukoot
etkö uskalla ottaa vastaan hiljaisuuden lahjaa
seurasin lintua,
kuvittelin sen viestintuojaksi,
miten huvittavaa...
mutta se katosi
lensi pois, omaan todellisuuteensa niin kuin rakkaus
jonka annoin mennä niin kuin minä
katosin kiireitteni kierteeseen
lintu on eksynyt
niin kuin ihminen
joka etsii paikkaa missä levätä
onko paikkaa missä saisin vain olla onko aikaa
jolloin ei tarvitse tehdä mitään
onko ihmistä joka koskettaisi kuin rakastaan
lintu, oliko sitä
muualla kuin muistoissani
voi lintu jos tietäisit
arki nujertaa minut
koskaan en riitä,
mikään ei riitä
voi lintu jos tietäisit
ehkä linnulla oli viesti
että löytäisit
oman tiesi ja tahtosi
onko vastausta,
onko edes lintua
jos vain voisin pysäyttää kiireen
jos vain voisin löytää lähelleni jonkun joka ikävöisi minua
jonkun jolle riittäisin
jos vain, jos
lintu, oliko sitä
muualla kuin muistoissani
hiljaisuus on lähde,
ohjaa toivoon sinussa ja iloon
kaikki tyyntyy
vähän ennen yötä

OSA III
olen kuin kynnyksellä,
valon ja pimeän rajalla
ilo lähestyy,
kirkkaana kuin aurinko vähän ennen yötä jäljellä on vain kaipaus
rauhaan kurkottava mieli
olen kuin kynnyksellä,
valon ja pimeän rajalla
kuin tavoittaisin jotain
kestävää, kirkasta, rauhaa
voiko siinä olla vastaus?
riittääkö se?
hiljaisuus on lähde,
ohjaa toivoon sinussa ja iloon
yö ei ole vielä täällä
älä pakene
lintuasi, iloasi
sitä mihin uskot,
mitä toivot ja rakastat
askeleesi keventyvät
kun palaat hämärtyvään iltaan
löydät sen mitä etsit
lintu lentää, taivas hehkuu.
Valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi