Vuodenvaihteen jälkeen olemme lakanneet olemasta eriseuraisia härmäläläisten ja hervantalaisten kanssa, kun seurakunnat yhdistyivät uudeksi Tampereen Veteläiseksi seurakunnaksi Jussin paimennettavaksi. Minua se ilahdutti henkilökohtaisesti ihan siitä yksinkertaisesta syystä, etten paljasjalkaisena Härmälän seurakunnan jäsenenä ollut Viinikassa enää vieraalla maalla kaukana.

Seurakuntien yhdistyminen toi mukanaan uusia, mielenkiintoisia titteleitä ja vakallisen kysymysmerkkejä riviseurakuntalaisille. Mutta mikä tärkeintä, se (toivottavasti) tekee entistä luontevammaksi ja helpommaksi purjehtia kirkkoveneellä uusille tutkimusmatkoille ja ottaa selvää, mitä kaikkea seurakunta oikein tarjoaakaan jäsenilleen.

Rakas viinikkalainen sisar tahi veli, oletko koskaan käynyt fyysisesti tutustumassa Härmälän kirkkoon tai muihin entisen Härmälän seurakunnan alueella sijaitseviin seurakunnan toimipisteisiin?

Ellet, kuluvan lyhyen mutta, jos Luoja suo, vähälumisen kesän aikana olisi hyvä tilaisuus tehdä vaikkapa pyhiinvaelluslenkki näiden kolmen määränpään luo.


Härmälän kirkko

Moni ulkopaikkakuntalainen tai tamperelainenkaan ei kuulemma aina löydä hevillä Härmälän kirkolle, koska se on arkkitehtonis-hengellisesti nöyrä ja vaatimaton perusluterilainen, eikä koreile korkealla tornilla. Kellotapuli sentään koristaa kirkkomaata. Härmäläläisten temppeli on kuitenkin rauhallinen ja viehättävä. Täällä minäkin ensimmäisen kerran pääsin polvistumaan alttarin ääreen ehtoolliselle, kun konfirmoiduksi tulin. Muistoja, muistoja!

Muiden ex-seurakunnan jäsenten eli peltolammilaisten ja multisiltalaisten kannalta kirkko on aika etäinen ja syrjässä. Aikoinaan kauhealla kasikytluvulla puuhattiinkin suunnitelmia Peltolammin kirkon rakentamisesta Ruokomäenkadun varteen, joka kuin ylväs ylkä nousee järven kyljestä ylös jylhälle kukkulalle, jolla hienosto asuu. Aikeet kuivahtivat ymmärtääkseni siihen, kun todettiin, että Peltsulla ja Multsussa on molemmissa jo seurakuntakoti, joten se riittäköön paikallisen metsäläistön hengelliseksi reserviksi. Jos joku tuntee näitä taruja paremmin, kommentoikoon!


Peltolammin seurakuntakoti

Peltolammin elämää sykkivän ja vireän liikekeskustan liepeillä vain kivenheiton päässä maisemaa hallitsee itseoikeutetusti mäen laella kohoava valkoinen avaruuskuutio. (Älkää kuitenkaan ryhtykö niitä kiviä heittelemään.) Perinteikästä surrealistis-kubistista rakennussuuntaa edustava seurakuntatalo on tilava ja monipuolinen kohtaamispaikka, jonka maininnanarvoisin piirre on avara ja suuri liikuntasali. Siellä olen ollut niin muistotilaisuudessa kuin sählypelissäkin. Seurakuntakoti on alusta asti ollut täynnä toimintaa. Yli kaksikymmentä vuotta sitten allekirjoittanutkin pyöri täällä päiväkerholaisena ja muovaili savesta öttiäisiä.


Multisillan seurakuntakoti

Keskellä Multisillan värikkään kultturellia keskustaa ja kauppatoria sijaitseva seurakuntakoti noudattaa kirkon ikiaikaista linjaa tuoda evankeliumi sinne, missä ihmisetkin ovat. Samassa rakennuskompleksissa seinän toisella puolella sijaitsee paikallinen ravitsemusliike. Vaikka kokonsa puolesta Multsun srk-koti ei pystykään kilpailemaan peltolammilaisen sisarensa kanssa, touhua riittää täälläkin pyhäkouluista lennokkikerhoihin. Kauan sitten minäkin pyörin täällä seurakunnan luontokerholaisena.


Tiedostava ja moderni viinikkalainen jättääkin tänä vuonna rahvaanomaiset Lapin-vaellukset ja saaristoristeilyt väliin ja suorittaa kaupunkipyhiinvaelluksen uuden seurakuntansa aiemmin tuntemattomissa maisemissa! Tervetuloa, välkommen!

_{Tämän kirjoittaja on paljasjalkainen peltolammilainen, nurkkakuntainen ja läpeensä puolueellinen yksilö, joka uskoo epätoivoisesti, että Peltolammillakin on sivistystä.}