Kastepukunäytely

kastepuvulla on suuri symbolinen merkitys kastejuhlassa. Puvulla saattaa olla jo pitkäkin historia tai sille toivotaan jatkumoa suvun tai perheen parissa. Se voi olla myös ainutkertainen valinta tähän juhlaan.

Kastemekko on kastetilaisuudessa käytetty lapsen juhla-asu. Se on ensisijaisesti kirkollinen vaate ja seurakuntaan liittymisen juhlapuku. Jo alkuseurakunnassa oli tapana vaihtaa kasteen yhteydessä vanhat vaatteet pois ja pukeutua valkoiseen pukuun joka symboloi Kristuksen puhtautta meissä.

Kastepuku Hulkkonen

Puku on hankittu tammikuussa 1974 Rovaniemeltä, se on kulkenut äidin suvussa ja sillä on kastettu:

12.1.1974 Marjo Katariina, kastepappi Keijo Nissilä
13.5.1978 Mikko Juhani, kastepappi Ilkka Pirilä
19.9.1979 Oula Joonas Ilari, kastepappi Ilmo Pulkamo
9/1979 Henri
4.4.1981 Heini Elina Hulkkonen, kastepappi Heikki Karvosenoja
19.5.1982 Paulus Juhana, kastepappi Vesa-Pekka Koivuranta
7.8.1983 Hanna Reetta, kastepappi Pekka Siljander
8.1.2005 Iida Katariina, kastepappi Hanna Kuusela
8.7.2007 Sandra Maria, kastepappi Hanna Kuusela
9/2009 Jonathan
21.1.2012 Roope Otto Juhani
2/2013 Izabella
2.11.2014 Riina Sanni Sofia

sekä tyttäremme
15.3.2015 Viola Olivia, kastepappi Päivi Repo

kaikki kastetut ovat keskenään serkkuja tai pikkuserkkuja

Rajamaan suvun kastemekko

Kastemekon tarina:

Sirkka Bucktman alkoi 15-vuotiaana tehdä kastemekkoa koulun käsityötunneilla. Kastemekon eteen Sirkka halusi tehdä revinnäistyönä kauniin raidan. Opettaja antoi luvan vain aivan kapeaan revinnäiskuvioon, vaikka Sirkka halusi näyttävän, leveämmän raidan. Lupaa ei opettajalta tullut, joten hän vei työn kotiin ja aloitti opettajalta salaa leveämmän kuvion, eikä sitä voinut enää perua.
    Opettaja oli varma, ettei Sirkka tulisi saamaan revinnäistä valmiiksi. Hänen äitinsä Laina kuitenkin herätti hänet joka aamu neljältä tekemään kastemekkoa. Kovan ja pitkän puurtamisen jälkkeen hän sai kuin saikin kastemekon valmiiksi haluamallaan leveällä revinnäiskuviolla.
    Eräs opettaja olisi halunnut ostaa kastemekon, joten Laina-äiti piilotti sen pariksi vuodeksi.
    Kastemekkoa lainattiin parille sukulaispojalle, mutta Sirkka sai myös pian kastaa oman poikansa Heikin ollessaan vasta 17-vuotias. Teija ja Markku ovat myös Sirkan lapsia. Joni, Helmi ja Josefiina ovat lastenlapsia, ja Leevi on lapsenlapsenlapsi.
    Pääliina on tehty myöhemmin, ja siihen on merkitty kastettujen nimikirjaimet ja vuosiluvut.

Kastepuku Rajamaa

Juha 1963
Mika 1963
Heikki 1963
Teija 1966
Markku 1974
Joni 1987
Helmi 1988
Josefiina 1994
Leevi 2007

Perkiön suvun kastepuku

Kastepuvun tarina:

Tämä on äitini Maila Heikkilän kutoma kastemekko vuodelta 1977. Kymmenen vuotta aiemmin syntynyt siskoni kastettiin äidin kummitytöltä lainatussa kastemekossa. Minua varten äiti päätti tehdä mekon itse käsityölehdestä poimimansa ohjeen mukaan. Kastemekosta on tullut sittemmin suvussa kulkeva aarre, jossa on kastettu minun lisäkseni siskoni kolme lasta ja minun kaksi lastani. Siskoni on kirjaillut kaikkien kastettujen lasten nimet mekon helman sisäpuolelle.

Nokso-Koiviston suvun kastepuku

Kastepuvun tarina:

Tämä kastemekko on tehty sota-aikana vuonna 1939. Silloin kaikista tavaroista ja erityisesti kankaista oli pulaa. Mekon viimeisten käyttäjien iso-iso-isoäiti (isän äidin äidin äiti) Greta kuitenkin onnistui saamaan riittävästi kangasta mekkoa varten, ja taitavana käsitöiden tekijänä hän ompeli ja koristeli mekon itse.
    Mekossa on kastettu ensimmäisenä Gretan poika Aarne.
    Seuraavasta sukupolvesta mekkoa ovat käyttäneet ainakin Aarnen sisaren Marittan lapset Arno ja Kristina 1940-luvulla ja samoin näiden molempien lapset 1970-80-luvuilla: Arnon lapset Ville-Pertti ja Juha-Matti sekä Kristinan lapset Aleksis, Oskari ja Olli.
    Viime vuosina kasteen tässä mekossa ovat saaneet Aleksiksen lapset Nooa 2011 ja Moona 2013 Viinikan seurakunnassa sekä viimeisimpänä Oskarin poika Totti vuonna 2013 Helsingin Maunulassa.
    Mekon valkoinen osa on alkuperäinen. Vaaleansininen alusmekko ja nauhat voivat olla alkuperäisiä tai juontaa juurensa vähintään 1970-luvulle. Nyt käytössä olevan vaaleanpunaisen alusmekon on tehnyt Moonan kummitäti Suvi vuonna 2013.
    Kastemekkoa pitää hallussaan Nooan, Moonan ja Totin isoäiti Kristina, jota lapset kutsuvat nimellä Mama swahilinkielisen vanhempaa, kunnianarvoisaa naishenkilöä tarkoittavan nimen perusteella. Mama tarvittaessa pesee ja silittää mekon ja tuo sen kastejuhlaan.
    Kaikista käyttäjistä on tähän mennessä tullut kunniallisia yhteiskunnan ja seurakunnan jäseniä. Mekkoa on tarkoitus käyttää vielä vähintään toiset 75 vuotta.

Kastepuku Nokso-Koivisto 01

Viljo Paavali ja Simeon Olavi

Kastepäivä: 22.2.2015

Kastepukujen tarinat:
Halusimme kaksospoikiemme kastejuhlaan mekot sekä äidin että isän puolen suvuista. Viljo käytti äidin suvun mekkoa ja Simeon isän suvun.

Äidin suvun mekon tarina:

Kastepuku on ostettu vuonna 1976 Imatralta. Hilma ja Antti Harmanen ostivat sen ensimmäiselle lapsenlapselleen. Heidän toiveensa oli, että se kulkisi sen jälkeen suvussa, ja siinä onkin kastettu heidän kaikkien kolmen tyttärensä lapset ja lapsenlapset. Hilma ja Antti halusivat nimenomaan pitsisen mekon ajatuksenaan, että rusetin väriä voi muuttaa lapsen sukupuolen mukaan. Viimeksi puku oli käytössä kaksospoikien kastejuhlassa Tampereen Viinikan kirkossa helmikuussa 2015. Puku oli Viljon päällä. Simeonilla oli isänsä suvun mekko.
Kasteen tässä mekossa ovat saaneet seuraavat lapset:
Katri Samantha, synt. 8.9.1976
Olli-Heikki Matias, 1.1.1987
Hanna-Leena, 27.1.1987
Outi Anna Kristiina, 25.4.1992
Johannes Ilmari, 28.7.1993
Miska Veikko Kristian, 5.11.1998
Roosa Neea Alexandra, 27.5.2004
Viljo Paavali, 31.12.2014 (ja kaksosveli Simeon Olavi)

Isän suvun mekon tarina:

Emäntä Annikki Meronen kutoi kankaan vuonna 1980 Orimattilan Luhtikylässä ja valmisti siitä mekon tyttärensä ensimmäiselle lapselle. Kaija-tytär nypläsi pitsin kouluaikanaan 1960-luvulla. Kastemekko on ollut suvun käytössä. Mekkoon on kirjailtu kaikkien siinä kastettujen lasten nimet. Suuri osa nimikoinneista on lahtelaisen Liisi Mantereen käsialaa. Suurin osa tässä puvussa kastetuista on keskenään pikkuserkkuja, ja viimeiset kastetut ovat näiden lapsia. Viimeisin ristiäisjuhla oli Tampereella Viinikan kirkossa helmikuussa 2015, jolloin kastettiin kaksospojat Viljo Paavali ja Simeon Olavi. Juhlassa pukua käytti Simeon, mutta siihen kirjailtiin kummankin kaksosen nimet.
Mekossa on kastettu seuraavat lapset:
Maarit Johanna, 11.3.1980
Anne Marika, 20.10.1980
Marianne Johanna, 6.5.1981
Eeva Pauliina, 20.10.1982
Tiina Hannele, 25.12.1982
Jaakko Juhani, 6.2.1983
Anna-Maija Elina, 29.3.1983
Olli Matti, 6.5.1983
Lauri Kalevi, 7.3.1985
Markus Tapani, 16.5.1986
Outi Emilia, 10.5.1988
Taneli Anssi Fabian, 8.12.1989
Panu Petteri, 2.4.1990
Onni Onyeka, 16.2.2009
Daniel Walentin, 9.1.2010
Sylvester Teemu Fabian, 10.8.2010
Odera Kingsleynpoika, 10.9.2012
Niilo Kalevi, 24.12.2013
Simeon Olavi, 31.12.2014 (ja kaksosveli Viljo Paavali)

Kastepappi: Hannu Ruuskanen

Saaren suvun kastemalja

Maljan on lahjoittanut Kuopion kaupunki asukkaalleen, Salomon Saarelle, kun hänet kastettiin kristinuskoon Kuopiossa 1884. Salomon Saari, entiseltä sukunimeltään Smått, oli juutalainen.

Hän eli 14.7.1848 – 25.1.1915.

Salomon ja Kustaava Saarella oli viisi lasta, jotka on voitu kastaa tässä maljassa, mutta kastemerkintöjä ei heistä ole kaiverrettuna. Lapsista vanhin Aino kuoli naimattomana, Torsten Edvardilla oli yksi poika, Mikko lähti jo nuorena Venäjälle, jossa hänellä oli kolme lasta, mutta joita ei ole kastettu tässä maljassa. Kaksi nuorinta sisarusta Anna ja Hilja elivät naimattomina, ja viettivät yhdessä eläkepäiviään Suonenjoella.

Hilja-tädin kuoltua 1975 maljan saivat perintönä Torstenin pojan Heikki Saaren lapset. Heikki Saarella oli kuusi lasta, ja heidän lapsiaan on kastettu tässä arvokkaassa, hopeisessa maljassa vuodesta 1975 lähtien, viimeisin tässä seurakunnassa Stella Minea Adelina Saari 31.1.2015. Yhteensä maljaan on kaiverrettu 26 pienokaisen nimet ja kastepäivät.

Kastemaljan mukana on kulkenut vuodesta 1975 kaksi samanlaista kastemekkoa, jotka silloin ommeltiin kaksostytöille Tia Karoliina ja Tea Katariina Saarelle.

Stella

Kastepäivä 31.1.2015

Kastemekko 1860-70-luvulta. Ollut alkuaan Forsman-suvulla Ylivieskassa, josta se myöhemmin päätyi Snellman-suvulle. Mekko on taidokkaasti kudottua puuvillaa, ja sitä koristavat pienet nauharuusukkeet, vaaleanpunaiset tai siniset, aina tilanteen mukaan. Ikävä kyllä ei ole mitään muistiinpanoja niistä lapsista ja heidän nimistään, jotka aikojen saatossa ovat kastettu mekossa.

Viimeksi kastemekkoa on käytetty Stella-tyttösen kastetilaisuudessa 31.1.2015.

Hilja Ailakki

Kastepäivä: v. 1921

Tämä kastepuku on vuodelta 1921. Tekijänä Hilja Ailakki Oras, joka teki puvun Teuvalla ensimmäiselle tyttärelleen Ailakille.

Tämä sama puku on ollut vuosikymmenten varrella yhteensä 32 lapsen kastepukuna; heitä ovat mm. Ailakin nuorempi sisar Elja Helena Satama os. Oras, v. 1922, hänen lapsensa Jorma Antero v. -49, Anne Maria v.-51 ja Pirjo Päivikki v. -61. Myös heidän kaikkien lapset ovat saaneet käyttää tätä isoisoäitinsä tekemää pukua. Kastepukua on lainattu myös tuttavien lapsille, joista Helena Satama tietää mainita Pekka Paasikiven vuodelta 1944.

Kastepuku on taitavasti ja kauniisti tehty ja se on säilynyt jo lähes 100-vuotiaaksi hyvin.

Kastepappi rovasti Palletvuori

Anne Maria

Kastepäivä: 2.3.1958

Tämä kastepuku on ensimmäinen oman isäni minulle ompelema ”juhlapuku”
Isäni oli nuorena valmistunut vaatturiksi Tampereen Ammattikoulusta. Monista kulutustavaroista oli sotien jälkeen vielä 50-luvulla pulaa, ja pitkän odottamisen jälkeen hän oli saanut ostettua Neumann-merkkisen ompelukoneen. Kastepukuni oli melko ensimmäisiä ohuesta kankaasta, mummun jostain hankkimaa, uudella koneella ommeltu puku, tosin malliltaan liian lyhyt. Kastepuku mittoineen ei tainnut olla vaatturin opissa mitenkään esillä… Tämä sama kastepuku on ollut käytössä useiden serkkujeni ristiäisissä 60- ja 70-luvuilla, samoin pikkusiskoni ristiäisissä v. -65 ja myös omien lasteni vuosina -90 ja -93.

Omasta kastepäivästäni muistan vanhempieni kertoneen, että oli ollut kovin kylmä ja tuulinen talvipäivä. Erkki Malkavaara oli tullut Java-merkkisellä mopollaan kaupungista Takahuhtiin lumimyrskyn keskeltä. Kasteeni toimitettiin isovanhempieni olohuoneessa siten, että kovassa kuumeessa ollut isäni lepäili sohvalla koko toimituksen ajan.

Kastepappi Erkki Malkavaara

Miko Tapio

Kastepäivä 5.2.2015

Kastepuvun osti vuonna 1978 Mikon iso-isoäiti Mikon enon ristiäisiin. Sen jälkeen kastepuvussa on kastettu viisi lasta kahdessa polvessa. Kastettujen nimet löytyvät puvun helmasta. Näyttelyn jälkeen puku jää odottamaan seuraavia tulokkaita.

Kastepappi: Hannu Ruuskanen

Leevi

Kastepäivä 15.2.2015

Kastemekon historia:

Kansalaissotaa seuraavana vuonna 1919 vauvan äidin äidin äidin äiti eli Maaritin isomummu, vuonna 1904 syntynyt Olga pääsi ripille Keski-Suomessa Uuraisilla mekossa, josta tämä kastemekko on tehty. Sittemmin Olga-mummu ompeli mekosta kastemekon lapsilleen.

Ensimmäisenä mekossa kastettiin vuonna 1926 Kirsti, Maaritin äidin Päivin äiti, sitten Olgan muut lapset: Toini 1927, 1930 Martti, Helvi 1933 ja Pirkko 1942. Kirsti kastettiin Uuraisilla ja muut Olgan lapset Saarijärvellä.

Kirstin lapset Päivi ja Ilkka kastettiin mekossa vuosina 1955 ja 1956 Karstulassa.

Parinkymmenen vuoden tauon jälkeen mekko haettiin Kirsti-äidin muiden aarteiden joukosta Pirkon pojan Jussin ristiäisiin Konnevedelle vuonna 1976.

Pirkanmaalle kastemekko siirtyi vuonna 1985, jolloin Tampereella mekossa kastettiin Päivin tytär Maarit. Maaritin kastoi 6.6. Alarik Corander, Viinikan seurakunnasta.

Vuonna 1989 mekko matkasi Karhulaan Ilkan Jarkko-pojan ristiäisiin, samainen mekko puettiin Essin ylle Karhulassa 1990.

Vuonna 1991 mekko palasi takaisin Päivin huomaan, jolloin 18.5. Kangasalla siinä kastettiin Samuli, Samulin kastepappina Olli Arola Kangasalan seurakunnasta.

Sisarussarjan viimeisenä mekossa kastettiin Valtteri 2.10.1994, kastepappina Kangasalan seurakunnasta Juha Seppälä.

15.2.2015 mekossa kastettiin Maaritin poika Leevi, kasteen toimitti Daniel Hukari Tampereen eteläisestä seurakunnasta.

Olga-mummu ompeli mekkoon myös pitsein koristellun myssyn. Mahtoivatkohan tuon ajan lapset olla vastasyntyneinä pienempikokoisia, koska nykyisin useamman kastettavan kohdalla ylin nappi on täytynyt jättää auki. Mekon malli on yksinkertaisuudessaan kaunis ja vaatimattomuudessaan se kalpenee tuon ajan Amerikan serkuilleen. Kankaita oli vuosisadan alkupuolella saatavilla varsin vähän pitseistä puhumattakaan, joten rippipuvun kangas oli Olga-mummulle aarre. Kangas on puuvillabatistia. Nauhojen väriä on vaihdettu vaaleanpunaisesta vaaleansiniseen kastettavan mukaan. Vuosien saatossa puku on hieman kellastunut ja kangaskin ohentunut, jotenka juhlien jälkeen pieniä paikkauksia käsin ommellen on täytynyt varovasti tehdä.

Näin 15.2.2015 Leevin kastetilaisuudessa oli mukana historian havinaa lähes 100 vuoden takaa suvun aarteen myötä.

Teo Samuel

Kastepäivä: 7.2.2015

Kastepuvun tarina: Kastemekon alkuperäinen kantaja oli Benjamin vuonna 1999. Mekkoon ommeltiin vaaleansiniset pitsit eteen sekä helmaan. 14 vuotta myöhemmin, vuonna 2013, mekkoa piti pikkusisko Sofia. Helmaan lisättiin vaaleanpunainen nauha. Tuolloin edessä oli myös vaaleanpunaiset rusetit. Vuonna 2015 kuopus Teo sai mekon ylleen. Häntä varten lisättiin tummansiniset pitsikuviot helmaan sekä siniset rusetit eteen. Toiveena on, että mekkoa tulevaisuudessa kantaisivat sen alkuperäisten käyttäjien pienokaiset, ja että jokaisesta lapsesta jäisi mekkoon uusi koriste.

Kastepappi: Päivi Repo

Teo Samuel