Masa on paljasjalkainen peltolammilainen setämies, joka tykkää ritareista ja miekoista, vaikka on pasifisti. Alun alkujaan hän päätyi silloiseen Viinikan seurakuntaan sivariksi, mutta tekee nykyään "oikeita" töitä pyhäkoulun, varhaiskasvatuksen ja viestinnän parissa. Hän hyväksyy avarakatseisesti sekä kahvin että teen ja kuluttaa niitä huolestuttavassa mittakaavassa. Jos hänellä on vapaa-aikaa, hän tuhlaa sen nörtteillen fantasian ja scifin parissa. TM:n paperinsakin hän sai työelämän kannalta hirmu hyödyllisestä languedocilaisesta trubaduurirunoudesta.
Masan mutinat
Masan Mutinat
Matti Etelänsaari palvelee Tampereen Eteläisessä seurakunnassa pyhäkouluteologina. Blogissaan hän kertoo ajatuksistaan seurakunnastamme ja elämästä sen ympärillä, omaan persoonalliseen tyyliinsä.
15.9.2014 17.16
Jeesus peukuttaisi
Vaaleissa rakennetaan yhteistä hyvää. Tätä Jeesus peukuttaisi.
Tänään se on jo ratkennut - se, ketkä löysivät sisältään riittävästi hengen paloa ja sielun iloa ja lähtivät ehdolle syksyn seurakuntavaaleihin. Eteläisessä seurakunnassamme on vuodenvaihteen jälkeen tapahtuneesta seurakuntien yhdistymisestä asti toiminut "virkaatekevä" seurakuntaneuvosto, jonka hedelmäsalaatti koottiin Viinikan, Härmälän ja Hervannan neuvostojen edustajien joukosta. Marraskuun 9. päivänä Eteläinen seurakunta saa ensimmäisen yhteisen seurakuntaneuvostonsa.
Seurakuntiin kuuluu yhä kolme neljästä suomalaisesta, mutta seurakuntavaalit eivät yleensä hirveästi väreitä vedenpinnalle tee. Ne ovat tavanneet jäädä pelkäksi varjoksi valtakunnallisiin vaaleihin verrattuna. Se on sinällään hassua, sillä kunnallisvaalienkin rinnalla seurakuntavaaleissa päätetään hyvin lähellä omia kotikontuja tapahtuvista asioista. Ne ovat todellista ruohonjuuritason vaikuttamista.
Seurakuntaneuvostolla on valtaa, esimerkiksi vuotuisen budjetin hyväksynnässä (tai hylkäämisessä). Hengen palo auttaa tietysti pitkälle, mutta ropojakin tarvitaan. Päiväkerhot tai mummopiirit eivät ilmesty sopivasti omaan naapurustoon ihan itsestään kuin sienet syksyllä. Joku vaikuttaa näidenkin olemassaoloon, ja moneen muuhun asiaan.
Eikö olisi viisautta olla mukana sanomassa oma painava sana siitä, kenet vaikuttamaan haluaisi? (Jos siis et terhakkaana setänä tai tätinä asettunut jo itse ehdolle.)
Seurakuntavaalit ovat demokratiaa paikallisimmillaan. Neuvoston päätökset tehdään lähellä ihmisiä ja samaten sellaisista asioista, jotka varmasti koskettavat melkein jokaisen arkea jollakin tavalla. Seurakunnan pitäisi olla seurakuntalaisista, ei pelkistä viranhaltijoista, koostuva yhteisö.
Demokratia on myös mitä jumalallisin yhteiskuntaharraste!
Jeesus antoi siitä oivan muistutuksen (kukapa muu). Hänen opetuslastensa kesken syntyi kinaa siitä, kuka Jumalan valtakunnassa olisi kaikkein suurin ja mahtavin, ja Salome vielä toivoi, että hänen pojilleen Jaakobille ja Johannekselle annettaisiin oikein valtaistuimet Mestarin molemmin puolin. Jeesus totesi silloin, että vaikka mailla ja kansoilla onkin kuninkaita ja valtiaita, hänen seuraajiensa joukossa näin ei saisi olla. Suuriksi haikailevien pitäisi päinvastoin olla muiden palvelijoita. (Matt. 20:20-28) Jeesus halusi seuraajiensa toimivan tasavertaisina toistensa hyväksi. Onko paljon parempaa demokratian puolustuspuhetta kuultu kuin Nasaretilaisen antama?
Näiden syvällisten ajatusten jälkeen jää vain muutama yksinkertainen kysymys:
Kiinnostavatko seurakunnan asiat, edes etäisesti?
Haluatko olla mukana rakentamassa yhteistä tulevaisuutta?
Koetko omaavasi näkemyksiä tai mielipiteitä?
Jos vastasit ainoaankaan noista kysymyksistä kyllä, muistathan käydä kiikuttamassa äänesi uurnaan 9.11.!
Muutenhan ne muut voivat äänestää vaikka väärin...
Seurakuntiin kuuluu yhä kolme neljästä suomalaisesta, mutta seurakuntavaalit eivät yleensä hirveästi väreitä vedenpinnalle tee. Ne ovat tavanneet jäädä pelkäksi varjoksi valtakunnallisiin vaaleihin verrattuna. Se on sinällään hassua, sillä kunnallisvaalienkin rinnalla seurakuntavaaleissa päätetään hyvin lähellä omia kotikontuja tapahtuvista asioista. Ne ovat todellista ruohonjuuritason vaikuttamista.
Seurakuntaneuvostolla on valtaa, esimerkiksi vuotuisen budjetin hyväksynnässä (tai hylkäämisessä). Hengen palo auttaa tietysti pitkälle, mutta ropojakin tarvitaan. Päiväkerhot tai mummopiirit eivät ilmesty sopivasti omaan naapurustoon ihan itsestään kuin sienet syksyllä. Joku vaikuttaa näidenkin olemassaoloon, ja moneen muuhun asiaan.
Eikö olisi viisautta olla mukana sanomassa oma painava sana siitä, kenet vaikuttamaan haluaisi? (Jos siis et terhakkaana setänä tai tätinä asettunut jo itse ehdolle.)
Seurakuntavaalit ovat demokratiaa paikallisimmillaan. Neuvoston päätökset tehdään lähellä ihmisiä ja samaten sellaisista asioista, jotka varmasti koskettavat melkein jokaisen arkea jollakin tavalla. Seurakunnan pitäisi olla seurakuntalaisista, ei pelkistä viranhaltijoista, koostuva yhteisö.
Demokratia on myös mitä jumalallisin yhteiskuntaharraste!
Jeesus antoi siitä oivan muistutuksen (kukapa muu). Hänen opetuslastensa kesken syntyi kinaa siitä, kuka Jumalan valtakunnassa olisi kaikkein suurin ja mahtavin, ja Salome vielä toivoi, että hänen pojilleen Jaakobille ja Johannekselle annettaisiin oikein valtaistuimet Mestarin molemmin puolin. Jeesus totesi silloin, että vaikka mailla ja kansoilla onkin kuninkaita ja valtiaita, hänen seuraajiensa joukossa näin ei saisi olla. Suuriksi haikailevien pitäisi päinvastoin olla muiden palvelijoita. (Matt. 20:20-28) Jeesus halusi seuraajiensa toimivan tasavertaisina toistensa hyväksi. Onko paljon parempaa demokratian puolustuspuhetta kuultu kuin Nasaretilaisen antama?
Näiden syvällisten ajatusten jälkeen jää vain muutama yksinkertainen kysymys:
Kiinnostavatko seurakunnan asiat, edes etäisesti?
Haluatko olla mukana rakentamassa yhteistä tulevaisuutta?
Koetko omaavasi näkemyksiä tai mielipiteitä?
Jos vastasit ainoaankaan noista kysymyksistä kyllä, muistathan käydä kiikuttamassa äänesi uurnaan 9.11.!
Muutenhan ne muut voivat äänestää vaikka väärin...