Masa on paljasjalkainen peltolammilainen setämies, joka tykkää ritareista ja miekoista, vaikka on pasifisti. Alun alkujaan hän päätyi silloiseen Viinikan seurakuntaan sivariksi, mutta tekee nykyään "oikeita" töitä pyhäkoulun, varhaiskasvatuksen ja viestinnän parissa. Hän hyväksyy avarakatseisesti sekä kahvin että teen ja kuluttaa niitä huolestuttavassa mittakaavassa. Jos hänellä on vapaa-aikaa, hän tuhlaa sen nörtteillen fantasian ja scifin parissa. TM:n paperinsakin hän sai työelämän kannalta hirmu hyödyllisestä languedocilaisesta trubaduurirunoudesta.
Masan mutinat
Masan Mutinat
Matti Etelänsaari palvelee Tampereen Eteläisessä seurakunnassa pyhäkouluteologina. Blogissaan hän kertoo ajatuksistaan seurakunnastamme ja elämästä sen ympärillä, omaan persoonalliseen tyyliinsä.
21.4.2014 15.56
Mutta papyrus sanoi niin
Läjä hyviä syitä sille, miksei Raamattua tarvitse kirjoittaa uusiksi "Jeesuksen vaimon" papyruksen takia.
Jo viime syksynä ja sittemmin taas pari viikkoa sitten Suomessakin on uutisoitu kiehtovasta arkeologisesta löydöstä, vanhasta papyruksensuikaleesta, joka sisältää perin ajatuksia herättävän tekstikatkelman. Papyruksesta löytyvät nimittäin sanat: Jeesus sanoi heille: "Minun vaimoni..." Vähän ennen pääsiäistä uutisoitiin juuri tutkimusten varmistaneen, ettei löytö mitä suurimmalla todennäköisyydellä ole moderni väärennös, vaan luultavasti peräisin noin vuodelta 700.
Kirkkohistorioitsija Karen L. Kingin alun perin lempinimellä "Jeesuksen vaimon evankeliumi" kutsuma papyrus on jälleen lietsonut kiinnostusta ajatukseen siitä, että Magdalan Maria olisi ollut Jeesuksen puoliso. Joitakin vuosia sittenhän asia sai enemmän palstatilaa valtamediastakin, kun Dan Brown kääri dollareita Da Vinci -koodillaan. Hän ei tosin ollut liikkeellä oman oivalluksensa voimin, vaan lainasi teorian Mariasta Jeesuksen vaimona pari vuosikymmentä aikaisemmin julkaistusta Holy Blood, Holy Grail -teoksesta.
Monet kristityt ovat kovasti tuohtuneet aihepiirin ympärillä vellovasta keskustelusta. Vaikka toisaalta sehän vain osoittaa, kuinka puhutteleva ja tunteita herättävä henkilö Jeesus Nasaretilainen yhä vieläkin, kaksituhatta vuotta myöhemmin maallistuneissa länsimaissa, on. Kaikkein pahinta tietysti olisi, jos vastaavankaltaiset historialliset löydöt vaiettaisiin ja yritettäisiin kätkeä; se jos mikä iskisi kipinää kaikenlaisille obskuranteille salaliittoteorioille.
Raamattua ei nimittäin tarvitse kirjoittaa uudelleen sen paremmin tämän papyruslöydön kuin Da Vinci -koodin "paljastusten" valossakaan. Voitte nukkua yönne rauhassa!
Väite Magdalan Mariasta Jeesuksen puolisona ei nimittäin ole mikään modernin nykytutkimuksen mullistava löytö. Sillä on päinvastoin hyvin pitkät perinteet kristillisperäisten uskontojen ja liikkeiden historiassa.
"Jeesuksen vaimon evankeliumi" on nyt ajoitettu noin 700-luvulle, ja se saattaa olla kopio noin vuoden 200 paikkella kirjoitetusta alkutekstistä. Tuolloin ja myöhemminkin rustattiin käärökaupalla gnostilaisia evankeliumeita ja muita pyhiä tekstejä. Gnostilaiset olivat esoteerinen uskonto, joka jakautui moniin haaroihin, mutta jotka imivät vaikutteita kreikkalaisesta filosofiasta, juutalaisuudesta, kristinuskosta ja idän mysteerikulteista. Gnostilaisten hajanaista kenttää yhdisti käsitys pelastavasta salatiedosta (gnosis), jonka jumalallinen pelastajahahmo oli tuonut ihmissieluille, jotta nämä vapautuisivat pahan materian kahleista. Gnostilaiset käsittivät Kristuksen juuri tällaisena aion-olentona, joka saapui Valon valtakunnasta.
Varhaisvuosisatoina eri kristilliset ryhmät juonsivat oman vaikutusvaltansa yleensä jostakusta Jeesuksen apostolista. Rooman koulukunnalle, josta sittemmin kehittyi katolinen kirkko, tämä oli Simon Pietari - olihan mies perimätiedon mukaan toiminut ensimmäisenä Rooman piispana. Johanneslaisille "patriarkka" sen sijaan oli apostoli Johannes (ja heidän kirjoittamansa on myös Johanneksen evankeliumi). Gnostilaiset valitsivat Magdalan Marian - ja aiheuttivat näin tietämättään naisparalle vuosisatojen mittaisen stigman!
Gnostilaista ajattelua hallitsivat erilaiset mies- ja naisparit taivaallisten valtojen hierarkiassa. Niinpä heidän evankeliumeissaankin Magdalan Maria kuvataan pelastavan tiedon saaneen uskovan esikuvaksi ja siten Kristuksen "puolisoksi". Tämä "avioliitto" käsitettiin kuitenkin hengellisenä suhteena, johon sisältyi pelastavan tiedon mysteereihin vihkiminen.
Materia nimittäin oli gnostilaisille suuri kauhistus. He katsoivat aineellisen maailman olevan vankila, johon ihmissielut oli teljennyt ruumiisiinsa tietämätön alempi luojajumala - ja josta Kristuksen julistama Isä ihmiskunnan halusi pelastaa. Seksuaalisuus oli myös gnostilaisten kavahtama asia, sillä sen katsottiin olevan pääsyynä ihmisen lankeemukseen ja jämähtämiseen aineen vangiksi.
Niinpä esimerkiksi 2. vuosisadalta peräisin oleva Marian evankeliumi kertoo Marian olleen "rakkaampi kuin muut opetuslapset", ja vähän myöhäisempi Filippuksen evankeliumi kertoo niinikään Marian olleen Kristuksen "kumppani" ja Kristuksen suudelleen häntä. Gnostilaiset kirjoitukset henkivät varhaista morsiusmystiikkaa pelastavan tiedon saaneen ihmissielun ja Valon Jumalan välillä, ja opettajan suudelmalla oppilaalleen kuvattiin vihkimistä salatietoon.
Tuntuisikin sangen ristiriitaiselta, mikäli gnostilaiset olisivat ajatelleet Marian olleen Jeesuksen vaimo sanan perinteisessä, lihallisessa merkityksessä! Sama sana nimittäin voi merkitä myös "kumppania" tai "työtoveria".
Gnostilainen kirjallisuus sepitettiin pääasiassa 150-300 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Se ei niinkään pyrkinyt antamaan "historiallista" selostusta Jeesuksen elämästä, kuten Raamatun synoptiset evankeliumit, vaan esittää hänet selittämässä esoteerisia oppeja sielunvaelluksesta, taivaallisista olennoista ja muista ilmestyksistä.
Ja kun Magdalan Maria näin oli valikoitunut gnostilaisten "arkkityypiksi" heidän kirjoituksissaan, ei liene mikään ihme, että häntä ryhdyttiin karsastamaan valtalinjan katolisuudessa, jotta puurot ja vellit eivät vahingossakaan menisi sekaisin. Lopulta tämä johti siihen, että paavi Gregorius Suuri vuonna 591 yhdisti hänet saarnassaan avionrikkojanaiseen, jonka Jeesus oli pelastanut kivitykseltä (Joh. 8:1-11). Opetuslapsesta tuli syntinen portto.
Mutta gnostilaiset tulkinnat Mariasta Kristuksen "hengellisenä morsiamena" eivät kadonneet kokonaan. Sydänkeskiajalla idän gnostilaisesta dualismista ammentavat kataarit opettivat eteläisessä Ranskassa ja Pohjois-Italiassa samaa ajatusta Mariasta Kristuksen puolisona, vaikka myös he kammoksuivat kaikkea ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen viittaavaa ja samaistivat avioliiton huoruuteen ja sukurutsaan. Kataarien monisyiset allegoriat johtivat sitten siihen, että heidän viimeistä pakopaikkaansa Montsegurin linnassa Pyreneiden rinteilä ryhdyttiin pitämään jopa Graalin maljan kätköpaikkana. Samasta teemasta jatkoivat sitten erilaiset salaseurat - ja nykypäivän menestyskirjailijat.
Nähdäkseni kaikkein varmin näyttö Jeesuksen ja Marian avioliittoa vastaan löytyy kuitenkin alkukirkon historiasta - sekä Raamatusta.
Jos Jeesus olisi ollut naimisissa, olisivathan ensimmäisen vuosisadan evankelistat varmasti asiasta kirjoittaneet, edes sivumainintana - ja hänen puolisonsa olisi noussut hyvin arvostettuun asemaan alkuseurakunnassa. Tiedämme, että Jeesuksen äiti oli mukana alkukirkon toiminnassa. Myös hänen pikkuveljensä, Jaakob ja Juudas, nousivat orastavan kirkon johtotehtäviin. Jaakob Vanhurskas toimi Jerusalemin seurakunnan johtajana, kunnes sai surmansa juutalaissodan alla (n. vuonna 62), ja hänen jälkeensä paimenen tehtävä lankesi Juudaksen jälkikasvulle.
Eivätkö siis Jeesuksen vaimo ja etenkin hänen hypoteettiset jälkeläisensä olisi nousseet vielä suurempaan "jumalallisen dynastian" asemaan varhaisten kristittyjen joukossa? Jumalista periytyminenhän oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus antiikin kulttuurissa. Julius Caesar väitti olevansa Venuksen poika, ja kuolemansa jälkeen hänet julistettiin jumalaksi. Niinpä hänen (otto)poikansa Octavianus (sittemmin keisari Augustus) saattoi kirjaimellisesti julistaa olevansa jumalan poika ja pönkittää näin valta-asemaansa.
Mitään tällaista ei kuitenkaan tapahtunut.
Miksi Kristus sitten ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi ensimmäiseksi juuri Magdalan Marialle? Ehkäpä hän tahtoi niin osoittaa suosiotaan rakkaalle opetuslapselleen, joka oli muiden paettua ja hylättyä opettajansa valvonut uskollisesti tämän ristin juurella aina viimeiseen saakka, ja ensimmäisenä kiirehtinyt hänen haudallensa pääsiäisaamuna. Ehkäpä Hän tahtoi samalla, jälleen kerran, antaa muistutuksen pitkämielisyyden suomasta autuudesta. Maria ei hylännyt Herraansa kuolemassakaan, vaan halusi pitää huolta jopa tämän ruumiin arvokkaasta ja kunnioittavasta kohtelusta.
Magdalan Maria on loistava esikuva kaikille kristityille, joita kutsutaan elämään ja toimimaan Herran työtovereina ja kumppaneina. Mutta ei hänestä oikein Jeesuksen vaimoa saa. Jännittäville ja mielikuvitusta kiihottaville "entäs jos...?" -kertomuksille varmasti on kyllä tilausta myös vastaisuudessa. Niin suuresti Jeesus Nasaretilaisen elämä ja teot edelleen koskettavat meitä!
Kirkkohistorioitsija Karen L. Kingin alun perin lempinimellä "Jeesuksen vaimon evankeliumi" kutsuma papyrus on jälleen lietsonut kiinnostusta ajatukseen siitä, että Magdalan Maria olisi ollut Jeesuksen puoliso. Joitakin vuosia sittenhän asia sai enemmän palstatilaa valtamediastakin, kun Dan Brown kääri dollareita Da Vinci -koodillaan. Hän ei tosin ollut liikkeellä oman oivalluksensa voimin, vaan lainasi teorian Mariasta Jeesuksen vaimona pari vuosikymmentä aikaisemmin julkaistusta Holy Blood, Holy Grail -teoksesta.
Monet kristityt ovat kovasti tuohtuneet aihepiirin ympärillä vellovasta keskustelusta. Vaikka toisaalta sehän vain osoittaa, kuinka puhutteleva ja tunteita herättävä henkilö Jeesus Nasaretilainen yhä vieläkin, kaksituhatta vuotta myöhemmin maallistuneissa länsimaissa, on. Kaikkein pahinta tietysti olisi, jos vastaavankaltaiset historialliset löydöt vaiettaisiin ja yritettäisiin kätkeä; se jos mikä iskisi kipinää kaikenlaisille obskuranteille salaliittoteorioille.
Raamattua ei nimittäin tarvitse kirjoittaa uudelleen sen paremmin tämän papyruslöydön kuin Da Vinci -koodin "paljastusten" valossakaan. Voitte nukkua yönne rauhassa!
Väite Magdalan Mariasta Jeesuksen puolisona ei nimittäin ole mikään modernin nykytutkimuksen mullistava löytö. Sillä on päinvastoin hyvin pitkät perinteet kristillisperäisten uskontojen ja liikkeiden historiassa.
"Jeesuksen vaimon evankeliumi" on nyt ajoitettu noin 700-luvulle, ja se saattaa olla kopio noin vuoden 200 paikkella kirjoitetusta alkutekstistä. Tuolloin ja myöhemminkin rustattiin käärökaupalla gnostilaisia evankeliumeita ja muita pyhiä tekstejä. Gnostilaiset olivat esoteerinen uskonto, joka jakautui moniin haaroihin, mutta jotka imivät vaikutteita kreikkalaisesta filosofiasta, juutalaisuudesta, kristinuskosta ja idän mysteerikulteista. Gnostilaisten hajanaista kenttää yhdisti käsitys pelastavasta salatiedosta (gnosis), jonka jumalallinen pelastajahahmo oli tuonut ihmissieluille, jotta nämä vapautuisivat pahan materian kahleista. Gnostilaiset käsittivät Kristuksen juuri tällaisena aion-olentona, joka saapui Valon valtakunnasta.
Varhaisvuosisatoina eri kristilliset ryhmät juonsivat oman vaikutusvaltansa yleensä jostakusta Jeesuksen apostolista. Rooman koulukunnalle, josta sittemmin kehittyi katolinen kirkko, tämä oli Simon Pietari - olihan mies perimätiedon mukaan toiminut ensimmäisenä Rooman piispana. Johanneslaisille "patriarkka" sen sijaan oli apostoli Johannes (ja heidän kirjoittamansa on myös Johanneksen evankeliumi). Gnostilaiset valitsivat Magdalan Marian - ja aiheuttivat näin tietämättään naisparalle vuosisatojen mittaisen stigman!
Gnostilaista ajattelua hallitsivat erilaiset mies- ja naisparit taivaallisten valtojen hierarkiassa. Niinpä heidän evankeliumeissaankin Magdalan Maria kuvataan pelastavan tiedon saaneen uskovan esikuvaksi ja siten Kristuksen "puolisoksi". Tämä "avioliitto" käsitettiin kuitenkin hengellisenä suhteena, johon sisältyi pelastavan tiedon mysteereihin vihkiminen.
Materia nimittäin oli gnostilaisille suuri kauhistus. He katsoivat aineellisen maailman olevan vankila, johon ihmissielut oli teljennyt ruumiisiinsa tietämätön alempi luojajumala - ja josta Kristuksen julistama Isä ihmiskunnan halusi pelastaa. Seksuaalisuus oli myös gnostilaisten kavahtama asia, sillä sen katsottiin olevan pääsyynä ihmisen lankeemukseen ja jämähtämiseen aineen vangiksi.
Niinpä esimerkiksi 2. vuosisadalta peräisin oleva Marian evankeliumi kertoo Marian olleen "rakkaampi kuin muut opetuslapset", ja vähän myöhäisempi Filippuksen evankeliumi kertoo niinikään Marian olleen Kristuksen "kumppani" ja Kristuksen suudelleen häntä. Gnostilaiset kirjoitukset henkivät varhaista morsiusmystiikkaa pelastavan tiedon saaneen ihmissielun ja Valon Jumalan välillä, ja opettajan suudelmalla oppilaalleen kuvattiin vihkimistä salatietoon.
Tuntuisikin sangen ristiriitaiselta, mikäli gnostilaiset olisivat ajatelleet Marian olleen Jeesuksen vaimo sanan perinteisessä, lihallisessa merkityksessä! Sama sana nimittäin voi merkitä myös "kumppania" tai "työtoveria".
Gnostilainen kirjallisuus sepitettiin pääasiassa 150-300 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Se ei niinkään pyrkinyt antamaan "historiallista" selostusta Jeesuksen elämästä, kuten Raamatun synoptiset evankeliumit, vaan esittää hänet selittämässä esoteerisia oppeja sielunvaelluksesta, taivaallisista olennoista ja muista ilmestyksistä.
Ja kun Magdalan Maria näin oli valikoitunut gnostilaisten "arkkityypiksi" heidän kirjoituksissaan, ei liene mikään ihme, että häntä ryhdyttiin karsastamaan valtalinjan katolisuudessa, jotta puurot ja vellit eivät vahingossakaan menisi sekaisin. Lopulta tämä johti siihen, että paavi Gregorius Suuri vuonna 591 yhdisti hänet saarnassaan avionrikkojanaiseen, jonka Jeesus oli pelastanut kivitykseltä (Joh. 8:1-11). Opetuslapsesta tuli syntinen portto.
Mutta gnostilaiset tulkinnat Mariasta Kristuksen "hengellisenä morsiamena" eivät kadonneet kokonaan. Sydänkeskiajalla idän gnostilaisesta dualismista ammentavat kataarit opettivat eteläisessä Ranskassa ja Pohjois-Italiassa samaa ajatusta Mariasta Kristuksen puolisona, vaikka myös he kammoksuivat kaikkea ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen viittaavaa ja samaistivat avioliiton huoruuteen ja sukurutsaan. Kataarien monisyiset allegoriat johtivat sitten siihen, että heidän viimeistä pakopaikkaansa Montsegurin linnassa Pyreneiden rinteilä ryhdyttiin pitämään jopa Graalin maljan kätköpaikkana. Samasta teemasta jatkoivat sitten erilaiset salaseurat - ja nykypäivän menestyskirjailijat.
Nähdäkseni kaikkein varmin näyttö Jeesuksen ja Marian avioliittoa vastaan löytyy kuitenkin alkukirkon historiasta - sekä Raamatusta.
Jos Jeesus olisi ollut naimisissa, olisivathan ensimmäisen vuosisadan evankelistat varmasti asiasta kirjoittaneet, edes sivumainintana - ja hänen puolisonsa olisi noussut hyvin arvostettuun asemaan alkuseurakunnassa. Tiedämme, että Jeesuksen äiti oli mukana alkukirkon toiminnassa. Myös hänen pikkuveljensä, Jaakob ja Juudas, nousivat orastavan kirkon johtotehtäviin. Jaakob Vanhurskas toimi Jerusalemin seurakunnan johtajana, kunnes sai surmansa juutalaissodan alla (n. vuonna 62), ja hänen jälkeensä paimenen tehtävä lankesi Juudaksen jälkikasvulle.
Eivätkö siis Jeesuksen vaimo ja etenkin hänen hypoteettiset jälkeläisensä olisi nousseet vielä suurempaan "jumalallisen dynastian" asemaan varhaisten kristittyjen joukossa? Jumalista periytyminenhän oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus antiikin kulttuurissa. Julius Caesar väitti olevansa Venuksen poika, ja kuolemansa jälkeen hänet julistettiin jumalaksi. Niinpä hänen (otto)poikansa Octavianus (sittemmin keisari Augustus) saattoi kirjaimellisesti julistaa olevansa jumalan poika ja pönkittää näin valta-asemaansa.
Mitään tällaista ei kuitenkaan tapahtunut.
Miksi Kristus sitten ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi ensimmäiseksi juuri Magdalan Marialle? Ehkäpä hän tahtoi niin osoittaa suosiotaan rakkaalle opetuslapselleen, joka oli muiden paettua ja hylättyä opettajansa valvonut uskollisesti tämän ristin juurella aina viimeiseen saakka, ja ensimmäisenä kiirehtinyt hänen haudallensa pääsiäisaamuna. Ehkäpä Hän tahtoi samalla, jälleen kerran, antaa muistutuksen pitkämielisyyden suomasta autuudesta. Maria ei hylännyt Herraansa kuolemassakaan, vaan halusi pitää huolta jopa tämän ruumiin arvokkaasta ja kunnioittavasta kohtelusta.
Magdalan Maria on loistava esikuva kaikille kristityille, joita kutsutaan elämään ja toimimaan Herran työtovereina ja kumppaneina. Mutta ei hänestä oikein Jeesuksen vaimoa saa. Jännittäville ja mielikuvitusta kiihottaville "entäs jos...?" -kertomuksille varmasti on kyllä tilausta myös vastaisuudessa. Niin suuresti Jeesus Nasaretilaisen elämä ja teot edelleen koskettavat meitä!