Masa on paljasjalkainen peltolammilainen setämies, joka tykkää ritareista ja miekoista, vaikka on pasifisti. Alun alkujaan hän päätyi silloiseen Viinikan seurakuntaan sivariksi, mutta tekee nykyään "oikeita" töitä pyhäkoulun, varhaiskasvatuksen ja viestinnän parissa. Hän hyväksyy avarakatseisesti sekä kahvin että teen ja kuluttaa niitä huolestuttavassa mittakaavassa. Jos hänellä on vapaa-aikaa, hän tuhlaa sen nörtteillen fantasian ja scifin parissa. TM:n paperinsakin hän sai työelämän kannalta hirmu hyödyllisestä languedocilaisesta trubaduurirunoudesta.
Masan mutinat
Masan Mutinat
Matti Etelänsaari palvelee Tampereen Eteläisessä seurakunnassa pyhäkouluteologina. Blogissaan hän kertoo ajatuksistaan seurakunnastamme ja elämästä sen ympärillä, omaan persoonalliseen tyyliinsä.
30.11.2014 14.36
Nysse tulee!
Kirkko kannattaa henkilöidä vain yhteen ainoaan: häneen, jonka tuloa taas adventtina odotetaan.
Uusi kirkkovuosi käynnistyy adventista, eli seurakunnassa ollaan aina vähän edellä sekulaaria kalenterivuotta. Tällä kertaa matka alkaa tavanomaista myrskyisämmissä tunnelmissa, kun moni on jälleen tehnyt valinnan jättää seurakunta taakseen.
Jotkut ovat pahoittaneet mielensä arkkipiispa Mäkisen sanomisista, toiset puolestaan ministeri Räsäsen kommenteista (vaikka jälkimmäinen ei millään tavoin kirkkoa virallisesti edustakaan). On tietysti ymmärrettävää, että kirkko on helppo henkilöidä tiettyihin julkisuuden henkilöihin, jotka ovat paljon näkyvissä ja joiden kannanotot herättävät huomiota. Ihmisten kauttahan evankeliumia on aina viety eteenpäin, joskus paremmalla ja joskus kehnommalla menestyksellä.
Mutta silti - ei kenenkään toivoisi jättävän kirkkoa, jos on eri mieltä jonkun yksittäisen ihmisen kanssa. Onhan kirkko enemmän kuin yksi ihminen! Jos seurakunta johonkuhun nimittäin voidaan henkilöidä, tämä joku ei ole kukaan muu kuin Jeesus Kristus, joka on seurakunnan ainoa todellinen pää (Ef. 1:22).
Tämä "pääasia" kannattaa muistaa! Olkoon Kristus seurakunnan kasvot. Kuka meistä vajavaisista ja kurjista tavallisista tallaajista siihen kykenisikään? Niitä kasvoja on hyvä katsella, Hänen sylissään on autuas levätä maailman myllerrystenkin keskellä. Maailman Vapahtajan tuloa me odotamme taas tänäkin adventtina. Ja kuten jo parintuhannen vuoden ajan, Hän tulee jälleen meidän keskellemme, ja me saamme iloiten ottaa Hänet vastaan omiin sydämiimme ja elämiimme.
Vaikka luonteeltani peruspessimistinen olenkin, minua lohduttaa ja kantaa eteenpäin se tieto, että myös Jeesuksen opetuslapset olivat aika sekalainen poppoo ja usein erimielisiä toistensa kanssa. Silti siitäkin syntyi ensimmäinen alkuseurakunta. Haluan uskoa siihen, että meidänkin kirkkomme pääsee yhdessä eteenpäin, kun kaikki kuitenkin ovat matkalla joulun lapsen seimen äärelle. Kristus vetää meitä puoleensa eikä päinvastoin.
Eli nysse taas tulee, kuten tamperelainen sanoisi.
(Kuuntele Danielin samoja teemoja käsittelevä hieno saarna täältä, se on parempi kuin omat raapustukseni!)
Jotkut ovat pahoittaneet mielensä arkkipiispa Mäkisen sanomisista, toiset puolestaan ministeri Räsäsen kommenteista (vaikka jälkimmäinen ei millään tavoin kirkkoa virallisesti edustakaan). On tietysti ymmärrettävää, että kirkko on helppo henkilöidä tiettyihin julkisuuden henkilöihin, jotka ovat paljon näkyvissä ja joiden kannanotot herättävät huomiota. Ihmisten kauttahan evankeliumia on aina viety eteenpäin, joskus paremmalla ja joskus kehnommalla menestyksellä.
Mutta silti - ei kenenkään toivoisi jättävän kirkkoa, jos on eri mieltä jonkun yksittäisen ihmisen kanssa. Onhan kirkko enemmän kuin yksi ihminen! Jos seurakunta johonkuhun nimittäin voidaan henkilöidä, tämä joku ei ole kukaan muu kuin Jeesus Kristus, joka on seurakunnan ainoa todellinen pää (Ef. 1:22).
Tämä "pääasia" kannattaa muistaa! Olkoon Kristus seurakunnan kasvot. Kuka meistä vajavaisista ja kurjista tavallisista tallaajista siihen kykenisikään? Niitä kasvoja on hyvä katsella, Hänen sylissään on autuas levätä maailman myllerrystenkin keskellä. Maailman Vapahtajan tuloa me odotamme taas tänäkin adventtina. Ja kuten jo parintuhannen vuoden ajan, Hän tulee jälleen meidän keskellemme, ja me saamme iloiten ottaa Hänet vastaan omiin sydämiimme ja elämiimme.
Vaikka luonteeltani peruspessimistinen olenkin, minua lohduttaa ja kantaa eteenpäin se tieto, että myös Jeesuksen opetuslapset olivat aika sekalainen poppoo ja usein erimielisiä toistensa kanssa. Silti siitäkin syntyi ensimmäinen alkuseurakunta. Haluan uskoa siihen, että meidänkin kirkkomme pääsee yhdessä eteenpäin, kun kaikki kuitenkin ovat matkalla joulun lapsen seimen äärelle. Kristus vetää meitä puoleensa eikä päinvastoin.
Eli nysse taas tulee, kuten tamperelainen sanoisi.
(Kuuntele Danielin samoja teemoja käsittelevä hieno saarna täältä, se on parempi kuin omat raapustukseni!)