Masa on paljasjalkainen peltolammilainen setämies, joka tykkää ritareista ja miekoista, vaikka on pasifisti. Alun alkujaan hän päätyi silloiseen Viinikan seurakuntaan sivariksi, mutta tekee nykyään "oikeita" töitä pyhäkoulun, varhaiskasvatuksen ja viestinnän parissa. Hän hyväksyy avarakatseisesti sekä kahvin että teen ja kuluttaa niitä huolestuttavassa mittakaavassa. Jos hänellä on vapaa-aikaa, hän tuhlaa sen nörtteillen fantasian ja scifin parissa. TM:n paperinsakin hän sai työelämän kannalta hirmu hyödyllisestä languedocilaisesta trubaduurirunoudesta.
Masan mutinat
Masan Mutinat
Matti Etelänsaari palvelee Tampereen Eteläisessä seurakunnassa pyhäkouluteologina. Blogissaan hän kertoo ajatuksistaan seurakunnastamme ja elämästä sen ympärillä, omaan persoonalliseen tyyliinsä.
8.10.2014 8.05
Pohjolan Pirkko
Pyhä Birgitta toi Pohjolan maailmankartoille jo 700 vuotta sitten.
Mystikko. Profeetta. Näkijä. Pyhimys. Vallasnainen. Äiti, vaimo ja kuninkaiden arvostelija.
Kovan luokan arvonimiä ja mielikuvia. Kaikkia niitä on kuitenkin soviteltu Birgitta Birgerintyttären (1303 - 1373) harteille. Poikkeuksellinen nainen on saanut osakseen poikkeuksellista huomiota. Viimeisimpiä merkittäviä kunnianosoituksia oli hänelle myönnetty kunnia-arvo Euroopan suojeluspyhimyksenä vuonna 1999. Tuon tittelin hänelle soi silloinen paavi Johannes Paavali II.
Birgitta on yksi harvoista maineeseen noussuista pohjoismaalaisista pyhimyksistä. Vielä harvinaisempaa on, että naispyhimys on saavuttanut näin huomattavan arvon katolisessa ja yleiskristillisessäkin maailmassa. Hänen perintönsä on säilynyt näihin päiviin saakka, kuten paavin myöntämä kunnianimityskin osoittaa.
Mutta kuka Birgitta Birgerintytär oli, millainen ihminen sai osakseen tällaisen maineen jo eläessään ja entistä suuremman kuoltuaan?
Hänen lapsuudestaan tiedetään varsin vähän. Birgitta syntyi Uplannissa aatelissukuun, mahdollisesti 7.10.1303, ja hänet naitettiin jo 13-vuotiaana Ulf Gudmarinpojalle. Moniin muihin eurooppalaisiin valtoihin verrattuna Ruotsi oli tuolloin vielä verrattain nuori valtakunta, ja Svearikessä valta lepäsi ylhäisten mahtisukujen käsissä. Avioliittonsa myötä Birgitta ajautui mukaan vallan ytimeen, ja vartuttuaan hän toimi muun muassa kuningas Maunu Eerikinpojan (1316 - 1377) nuoren puolison hovinaisena.
Kaikesta päätellen Birgitan elämän ensimmäiset neljäkymmentä vuotta olivat varsin tavanomaiset senaikaiselle ruotsalaiselle aatelisrouvalle. Hänen ja Ulfin avioliitosta siunaantui kahdeksan lasta, ja Birgitta eli normaalia vaimon ja äidin elämää. Vähitellen hengellisyys sai yhä enemmän sijaa hänen sydämessään, ja hänen onnistui suovutella miehensä lähtemään kanssaan pyhiinvaellusmatkalle Santiago de Compostelaan Espanjaan. Sitä pidettiin apostoli Jaakobin hautapaikkana, ja keskiajalla se oli Euroopan suosituin pyhiinvaelluskohde Rooman ohella. Matka osoittautui Ulfin viimeiseksi, ja Espanjasta palasi takaisin Sveanmaalle leskirouva.
Ulfin kuoleman jälkeen Birgitan elämä muuttui. Hän ei avioitunut uudelleen, vaan ryhtyi omistautumaan entistä selvemmin Jumalalle. Näinä aikoina Birgitta koki ensimmäiset ilmestysnäkynsä. Koska hän oli jo aiemmin kuulunut kuningas Maunun lähipiiriin, tämä alkoi kääntyä selvästi jumalalliseen armoon päässeen naisen puoleen ongelmineen kysyäkseen tältä neuvoa.
Koko elämänsä hovin aatelismaailmassa eläneelle Birgitalle avautui nyt mahdollisuuksia julkiseen toimintaan, jollainen olisi ollut mahdotonta tavalliselle ylimysrouvalle. Nyt hänellä oli kuitenkin ilmestyskokemustensa kautta eräänlainen jumalallinen mandaatti. Tämä mahdollisti keskiajan Euroopassa huomattavankin valta- ja vaikutusaseman naisille, joiden virallinen auktoriteetti oli muutoin heidän sukupuolensa tarkoin rajaama.
Birgitta ryhtyi suomimaan kärjekkäästi Ruotsin aatelissäädyn elämänmenoa. Kipakointa palautetta saivat ne ylimykset, jotka syyllistyivät hänen näkemyksensä mukaan concupiscentian eli siveettömyyden syntiin. Birgitan opetuksessa korostuivat myös katolisen kirkon tunnustamat seitsemän kuolemansyntiä. Oli eri asia tehdä yksittäisiä syntejä, Birgitta korosti, kuin elää kokonaisvaltaisesti kuolemansynnin alaisuudessa. Voivoteltava oli sellaisen sieluraukan kohtalo, joka ilman parannuksentekoa menehtyi tällaisessa tilassa!
Kun Ruotsi ajautui taas kerran sotaan Novgorodin ortodoksisen kauppatasavallan kanssa vuonna 1348, Birgitta toimi aktiivisesti kuningas Maunun neuvonantajana. Hänellä oli myös Turun piispan Hemmingin (1290 - 1366) tuki. Mystikko selitti saavansa ohjeet ristiretken järjestämiseksi "pakanoita" vastaan suoraan Kristukselta. Kun Maunun seikkailu päättyi tappioon, Birgitta totesi kaunistelematta syynä tähän olevan se, ettei kuningas ollut noudattanut hänen ohjeitaan kyllin tarkasti. Tästä eteenpäin profeetan ja kuninkaan välit kylmenivät, ja Birgitta alkoi haaveilla pyhiinvaelluksesta Roomaan. Vuonna 1350 hän seisoikin Pietarinkirkon rappusilla.
Ruotsittaren sielussa oli alkanut elää kaipaus uuden luostarisääntökunnan perustamisesta. Sellaista varten hän tarvitsi kuitenkin paavin siunauksen. Kaikeksi onneksi hänen maineensa kulki hänen edellään, ja hänet otettiin Ikuisessa kaupungissa vastaan hyvin. Birgitta solmi nopeasti suhteita korkea-arvoisiin kirkonmiehiin, opetteli uuden kielen ja jatkoi anteeksipyytelemätöntä kritiikkiään maan mahtavia kohtaan myös Roomassa. Kuten aiemmin Ruotsissa, naisen suusta moisia sivalluksia ei olisi suvaittu, ellei kyse olisi ollut Jumalan sanan välittämisestä - sillä Kristuksessa Jeesuksessa mies ja nainen olivat yksi.
Ranskan kuningas Filip Kaunis (1268 - 1314) oli vuonna 1309 painostanut paavinistuinta siirtymään Roomasta Avignoniin, jolloin pyhän Pietarin perintö oli yhä voimakkaammin muuttunut ranskalaisten poliittiseksi käsikassaraksi. Birgitta koki tämän kirkon alennustilaksi ja puhui väsymättä paavin Roomaan palaamisen puolesta. Hänen saarnallaan oli myös roomalaisten vankka tuki, sillä kaupunki oli näivettynyt pahoin menetettyään asemansa kirkon hallinnollisena keskuksena.
Vuosien varrella Birgitta oli saanut valtavasti ilmestyksiä, joista osa liittyi hyvin ajankohtaisiin tapahtumiin ja tarjosi hänelle auktoriteettia tarjota niihin näkemystään, osassa taas hänelle paljastettiin asioita esimerkiksi Jeesuksen lapsuudesta. Hänen rippi-isänsä Petrus Skänningeläinen kirjasi ilmestyksiä ylös ja käänsi niitä latinaksi, jolloin ne levisivät ympäri läntistä kristikuntaa. Petruksen ja Birgitan ystävyys tarjosi talttumattomalle julistajattarelle myös suojaa. Konfessori varmisti samalla, ettei ilmestysten ylöskirjattu sisältö ollut ristiriidassa katolisen opin kanssa ja etteivät Birgitan vastustajat olisi voineet esittää häntä vastaan syytöksiä harhaoppisuudesta. Birgitan ilmestykset tunnetaankin pääasiassa Petruksen toimittamasta kokoelmasta.
Sveanmaan tytär oli jo lähes seitsemänkymmentävuotias, kun hän lähti viimeiselle suurelle matkalleen. Hän oli viettänyt pari vuosikymmentä Roomassa, ja nyt Pyhä maa kutsui häntä. Birgitta vieraili Jerusalemissa ja Bethelemissa ja koki noilla paikoilla monia tunnettuja Jeesus-ilmestyksiään. Matka vaati kuitenkin korkeaan ikään ehtineeltä naiselta veronsa. Roomaan palattuaan Birgitta ei enää saanut terveyttään takaisin, ja hän kuoli 23. heinäkuuta 1373.
Birgitta ei koskaan ehtinyt nähdä paavin paluuta takaisin Roomaan tai oman luostarisääntönsä hyväksymistä. Molemmat hänen hartaista toiveistaan toteutuivat kuitenkin pian: vuonna 1377 paavi saapui riemusaatossa Ikuiseen kaupunkiin, ja seuraavana vuonna Pyhimmän Vapahtajan luostarisääntö sai paavillisen hyväksynnän. Pyhimyksen seppeleen Birgitta sai jo vuonna 1391.
Näiden "birgittalaissisarten" keskusluostariksi muodostui Vadstenan luostari, jonne näkijättären maalliset jäännöksetkin siirrettiin, mutta se ei jäänyt ainokaiseksi. Uusia sääntökunnan luostareita perustettiin eri puolille Eurooppaa, ja meillä näistä tunnetuimpiin lukeutuu tietysti Naantalin Armonlaakson luostari vuodelta 1438. Birgitan myötävaikutuksesta sääntökunnan uskonelämä keskittyi Neitsyt Marian ympärille. Viikon jokaista päivää tahdittivat erilaiset Maria-rukoukset ja -hartaudet.
Ruotsissa - sekä myös Suomessa - Birgitan kultista kasvoi valtavan suosittu, ja Vadstena pyhäinjäännöksineen oli ja on edelleen merkittävä pyhiinvaelluskohde. Vasta uskonpuhdistus alkoi ruotia voimakastahtoisen uplantilaisrouvan vaikutusvaltaa Pohjolassa, 150 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
Birgitta jätti jälkeensä käsinkosketaltavan perinnön. Hänen elämäntarinansa on vaikuttava kertomus poliittisesti älykkäästä, lujaluonteisesta naisesta, joka osasi luovia aikakautensa sukupuolelleen asettamien rajojen sisällä ja nousta niistä huolimatta näkyvään ja julkiseen valta-asemaan. Kiistattoman poliittisen vaikutusvaltansa ohella Birgitta vaikuttaa olleen vilpittömästi hurskas ja elänyt syvästi hengelliselle kutsumukselleen.
Konkreettisimmin Birgitan kädenjälki näkyy näillä seuduin Lempäälässä, joka on omistettu hänen muistolleen.
Kovan luokan arvonimiä ja mielikuvia. Kaikkia niitä on kuitenkin soviteltu Birgitta Birgerintyttären (1303 - 1373) harteille. Poikkeuksellinen nainen on saanut osakseen poikkeuksellista huomiota. Viimeisimpiä merkittäviä kunnianosoituksia oli hänelle myönnetty kunnia-arvo Euroopan suojeluspyhimyksenä vuonna 1999. Tuon tittelin hänelle soi silloinen paavi Johannes Paavali II.
Birgitta on yksi harvoista maineeseen noussuista pohjoismaalaisista pyhimyksistä. Vielä harvinaisempaa on, että naispyhimys on saavuttanut näin huomattavan arvon katolisessa ja yleiskristillisessäkin maailmassa. Hänen perintönsä on säilynyt näihin päiviin saakka, kuten paavin myöntämä kunnianimityskin osoittaa.
Mutta kuka Birgitta Birgerintytär oli, millainen ihminen sai osakseen tällaisen maineen jo eläessään ja entistä suuremman kuoltuaan?
Hänen lapsuudestaan tiedetään varsin vähän. Birgitta syntyi Uplannissa aatelissukuun, mahdollisesti 7.10.1303, ja hänet naitettiin jo 13-vuotiaana Ulf Gudmarinpojalle. Moniin muihin eurooppalaisiin valtoihin verrattuna Ruotsi oli tuolloin vielä verrattain nuori valtakunta, ja Svearikessä valta lepäsi ylhäisten mahtisukujen käsissä. Avioliittonsa myötä Birgitta ajautui mukaan vallan ytimeen, ja vartuttuaan hän toimi muun muassa kuningas Maunu Eerikinpojan (1316 - 1377) nuoren puolison hovinaisena.
Kaikesta päätellen Birgitan elämän ensimmäiset neljäkymmentä vuotta olivat varsin tavanomaiset senaikaiselle ruotsalaiselle aatelisrouvalle. Hänen ja Ulfin avioliitosta siunaantui kahdeksan lasta, ja Birgitta eli normaalia vaimon ja äidin elämää. Vähitellen hengellisyys sai yhä enemmän sijaa hänen sydämessään, ja hänen onnistui suovutella miehensä lähtemään kanssaan pyhiinvaellusmatkalle Santiago de Compostelaan Espanjaan. Sitä pidettiin apostoli Jaakobin hautapaikkana, ja keskiajalla se oli Euroopan suosituin pyhiinvaelluskohde Rooman ohella. Matka osoittautui Ulfin viimeiseksi, ja Espanjasta palasi takaisin Sveanmaalle leskirouva.
Ulfin kuoleman jälkeen Birgitan elämä muuttui. Hän ei avioitunut uudelleen, vaan ryhtyi omistautumaan entistä selvemmin Jumalalle. Näinä aikoina Birgitta koki ensimmäiset ilmestysnäkynsä. Koska hän oli jo aiemmin kuulunut kuningas Maunun lähipiiriin, tämä alkoi kääntyä selvästi jumalalliseen armoon päässeen naisen puoleen ongelmineen kysyäkseen tältä neuvoa.
Koko elämänsä hovin aatelismaailmassa eläneelle Birgitalle avautui nyt mahdollisuuksia julkiseen toimintaan, jollainen olisi ollut mahdotonta tavalliselle ylimysrouvalle. Nyt hänellä oli kuitenkin ilmestyskokemustensa kautta eräänlainen jumalallinen mandaatti. Tämä mahdollisti keskiajan Euroopassa huomattavankin valta- ja vaikutusaseman naisille, joiden virallinen auktoriteetti oli muutoin heidän sukupuolensa tarkoin rajaama.
Birgitta ryhtyi suomimaan kärjekkäästi Ruotsin aatelissäädyn elämänmenoa. Kipakointa palautetta saivat ne ylimykset, jotka syyllistyivät hänen näkemyksensä mukaan concupiscentian eli siveettömyyden syntiin. Birgitan opetuksessa korostuivat myös katolisen kirkon tunnustamat seitsemän kuolemansyntiä. Oli eri asia tehdä yksittäisiä syntejä, Birgitta korosti, kuin elää kokonaisvaltaisesti kuolemansynnin alaisuudessa. Voivoteltava oli sellaisen sieluraukan kohtalo, joka ilman parannuksentekoa menehtyi tällaisessa tilassa!
Kun Ruotsi ajautui taas kerran sotaan Novgorodin ortodoksisen kauppatasavallan kanssa vuonna 1348, Birgitta toimi aktiivisesti kuningas Maunun neuvonantajana. Hänellä oli myös Turun piispan Hemmingin (1290 - 1366) tuki. Mystikko selitti saavansa ohjeet ristiretken järjestämiseksi "pakanoita" vastaan suoraan Kristukselta. Kun Maunun seikkailu päättyi tappioon, Birgitta totesi kaunistelematta syynä tähän olevan se, ettei kuningas ollut noudattanut hänen ohjeitaan kyllin tarkasti. Tästä eteenpäin profeetan ja kuninkaan välit kylmenivät, ja Birgitta alkoi haaveilla pyhiinvaelluksesta Roomaan. Vuonna 1350 hän seisoikin Pietarinkirkon rappusilla.
Ruotsittaren sielussa oli alkanut elää kaipaus uuden luostarisääntökunnan perustamisesta. Sellaista varten hän tarvitsi kuitenkin paavin siunauksen. Kaikeksi onneksi hänen maineensa kulki hänen edellään, ja hänet otettiin Ikuisessa kaupungissa vastaan hyvin. Birgitta solmi nopeasti suhteita korkea-arvoisiin kirkonmiehiin, opetteli uuden kielen ja jatkoi anteeksipyytelemätöntä kritiikkiään maan mahtavia kohtaan myös Roomassa. Kuten aiemmin Ruotsissa, naisen suusta moisia sivalluksia ei olisi suvaittu, ellei kyse olisi ollut Jumalan sanan välittämisestä - sillä Kristuksessa Jeesuksessa mies ja nainen olivat yksi.
Ranskan kuningas Filip Kaunis (1268 - 1314) oli vuonna 1309 painostanut paavinistuinta siirtymään Roomasta Avignoniin, jolloin pyhän Pietarin perintö oli yhä voimakkaammin muuttunut ranskalaisten poliittiseksi käsikassaraksi. Birgitta koki tämän kirkon alennustilaksi ja puhui väsymättä paavin Roomaan palaamisen puolesta. Hänen saarnallaan oli myös roomalaisten vankka tuki, sillä kaupunki oli näivettynyt pahoin menetettyään asemansa kirkon hallinnollisena keskuksena.
Vuosien varrella Birgitta oli saanut valtavasti ilmestyksiä, joista osa liittyi hyvin ajankohtaisiin tapahtumiin ja tarjosi hänelle auktoriteettia tarjota niihin näkemystään, osassa taas hänelle paljastettiin asioita esimerkiksi Jeesuksen lapsuudesta. Hänen rippi-isänsä Petrus Skänningeläinen kirjasi ilmestyksiä ylös ja käänsi niitä latinaksi, jolloin ne levisivät ympäri läntistä kristikuntaa. Petruksen ja Birgitan ystävyys tarjosi talttumattomalle julistajattarelle myös suojaa. Konfessori varmisti samalla, ettei ilmestysten ylöskirjattu sisältö ollut ristiriidassa katolisen opin kanssa ja etteivät Birgitan vastustajat olisi voineet esittää häntä vastaan syytöksiä harhaoppisuudesta. Birgitan ilmestykset tunnetaankin pääasiassa Petruksen toimittamasta kokoelmasta.
Sveanmaan tytär oli jo lähes seitsemänkymmentävuotias, kun hän lähti viimeiselle suurelle matkalleen. Hän oli viettänyt pari vuosikymmentä Roomassa, ja nyt Pyhä maa kutsui häntä. Birgitta vieraili Jerusalemissa ja Bethelemissa ja koki noilla paikoilla monia tunnettuja Jeesus-ilmestyksiään. Matka vaati kuitenkin korkeaan ikään ehtineeltä naiselta veronsa. Roomaan palattuaan Birgitta ei enää saanut terveyttään takaisin, ja hän kuoli 23. heinäkuuta 1373.
Birgitta ei koskaan ehtinyt nähdä paavin paluuta takaisin Roomaan tai oman luostarisääntönsä hyväksymistä. Molemmat hänen hartaista toiveistaan toteutuivat kuitenkin pian: vuonna 1377 paavi saapui riemusaatossa Ikuiseen kaupunkiin, ja seuraavana vuonna Pyhimmän Vapahtajan luostarisääntö sai paavillisen hyväksynnän. Pyhimyksen seppeleen Birgitta sai jo vuonna 1391.
Näiden "birgittalaissisarten" keskusluostariksi muodostui Vadstenan luostari, jonne näkijättären maalliset jäännöksetkin siirrettiin, mutta se ei jäänyt ainokaiseksi. Uusia sääntökunnan luostareita perustettiin eri puolille Eurooppaa, ja meillä näistä tunnetuimpiin lukeutuu tietysti Naantalin Armonlaakson luostari vuodelta 1438. Birgitan myötävaikutuksesta sääntökunnan uskonelämä keskittyi Neitsyt Marian ympärille. Viikon jokaista päivää tahdittivat erilaiset Maria-rukoukset ja -hartaudet.
Ruotsissa - sekä myös Suomessa - Birgitan kultista kasvoi valtavan suosittu, ja Vadstena pyhäinjäännöksineen oli ja on edelleen merkittävä pyhiinvaelluskohde. Vasta uskonpuhdistus alkoi ruotia voimakastahtoisen uplantilaisrouvan vaikutusvaltaa Pohjolassa, 150 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
Birgitta jätti jälkeensä käsinkosketaltavan perinnön. Hänen elämäntarinansa on vaikuttava kertomus poliittisesti älykkäästä, lujaluonteisesta naisesta, joka osasi luovia aikakautensa sukupuolelleen asettamien rajojen sisällä ja nousta niistä huolimatta näkyvään ja julkiseen valta-asemaan. Kiistattoman poliittisen vaikutusvaltansa ohella Birgitta vaikuttaa olleen vilpittömästi hurskas ja elänyt syvästi hengelliselle kutsumukselleen.
Konkreettisimmin Birgitan kädenjälki näkyy näillä seuduin Lempäälässä, joka on omistettu hänen muistolleen.