Masa on paljasjalkainen peltolammilainen setämies, joka tykkää ritareista ja miekoista, vaikka on pasifisti. Alun alkujaan hän päätyi silloiseen Viinikan seurakuntaan sivariksi, mutta tekee nykyään "oikeita" töitä pyhäkoulun, varhaiskasvatuksen ja viestinnän parissa. Hän hyväksyy avarakatseisesti sekä kahvin että teen ja kuluttaa niitä huolestuttavassa mittakaavassa. Jos hänellä on vapaa-aikaa, hän tuhlaa sen nörtteillen fantasian ja scifin parissa. TM:n paperinsakin hän sai työelämän kannalta hirmu hyödyllisestä languedocilaisesta trubaduurirunoudesta.
Masan mutinat
Masan Mutinat
Matti Etelänsaari palvelee Tampereen Eteläisessä seurakunnassa pyhäkouluteologina. Blogissaan hän kertoo ajatuksistaan seurakunnastamme ja elämästä sen ympärillä, omaan persoonalliseen tyyliinsä.
25.7.2014 11.05
Tyhmä sivari ei vaan ymmärrä
"Sodassa ei tapeta ihmisiö, siellä vain kaatuu vihollisia."
Lapsille opetetaan sääntöjä. Esmes ruokapöytää varten. Jos menette vaikka iltapäiväkotiin, näette, kuinka mukulat oppivat odottamaan omaa vuoroaan, olemaan kiljumatta kurkku suorana pöydässä, olemaan aivastamatta avoimeen voirasiaan ja välttämään jugurtin (klönttisenkään) kumoamista vierustoverinsa kutreille. Näitä sääntöjä tarvitaan, koska muuten yhteiselo ei vaan toimi.
Kansainvälisellä yhteisölläkin - suomeksi: koko maailmalla - on sääntöjä. Yhdessä sovittuja periaatteita, joiden varassa toimitaan. Niistä on yhdessä sovittu ja juhlavasti vakuutus allekirjoitettu. Jos niistä luovutaan, maailmalle jää pelkkä kaaos; Thomas Hobbesin sanoin "kaikkien sota kaikkia vastaan". Se on paljon pahempaa kuin ipanatiivinen anarkia ruokapöydässä.
Kansainvälisen yhteisön sääntöjä venytetään erityisesti vaikeina aikoina. Siis sodassa. Ne ovat kuitenkin pääasiassa hyvin yksiselitteiset. Lapsikin tajuaisi.
Amerikkalaisissa leffoissa puhutaan aina "hyväksyttävistä sivullisista uhreista". Rapatessa roiskuu. Kansainvälinen laki on suoraviivainen. Sellaista asiaa kuin "hyväksyttävä sivullinen uhri" ei ole olemassa. Jokainen sotilaiden tappama siviili on aina murhattu mies, nainen tai lapsi. Piste.
Edelleen, jos on vähimmäistäkään syytä epäillä, että lapsi tai muu erityisen puolustuskyvytön ihminen olisi vaarassa loukkaantua tai kuolla - silloin ei pommiteta. Tässäkään ei kansainvälinen lainsäädäntö tunne jossittelua.
Erityistä suojelua nauttivat pyhät paikat - kirkot, moskeijat, palvontapaikat, hautausmaat, pyhät tilaisuudet. Sellainenkin ihme on nähty, että Afganistanissa hävittäjälentäjä jätti pommittamatta terrorosmoja, kun havaitsi näiden viettävän kaatuneiden hautajaisia. Pilotti toimi, kuten sivistyksessä kuuluu.
YK:n, Punaisen ristin, Punaisen puolikuun ja muiden kansainvälisten epäsotilaallisten avustusjärjestöjen symbolin pitäisi olla ehdoton takuu turvasta ja suojeluksesta. Etenkin, jos sen alle hakeutuu hädissään pakolaisia sodan jaloista.
Nykyään ei ole muodikasta puhua sodasta. Ihmisille pitää markkinoida "kriisinhallintaa", kun se kuulostaa paremmalta. Vähän niin kuin eduskunnassa ei koskaan valehdella, vaan "puhutaan muunneltua totuutta". Kriisinhallinta ei kuitenkaan ole sama kuin rauhanturvaaminen. Peruna ja pottu, ei sota nimeä vaihtamalla muuksi muutu.
Sanotaan, että kun kuolema koittaa, se on Jumalan käsissä. Varmasti Kristus vetää jokaisen kuolevan sielun tykönsä (Joh. 12:32). Mutta tapetuksi tuleminen ei voi olla Jumalan tahto, sillä Hän sanoo yksiselitteisesti: "Älä tapa" (2. Moos. 20:13).
Minua hämmentää suuresti se, että jotkut ihmiset asettuvat vankasti tukemaan ja puolustelemaan kaikkea sellaista toimintaa, jota edellä kuvasin.
Mutta minä olenkin pelkkä tyhmä sivaripeelo, joka en vaan tajua semmoisia asioita.
Kansainvälisellä yhteisölläkin - suomeksi: koko maailmalla - on sääntöjä. Yhdessä sovittuja periaatteita, joiden varassa toimitaan. Niistä on yhdessä sovittu ja juhlavasti vakuutus allekirjoitettu. Jos niistä luovutaan, maailmalle jää pelkkä kaaos; Thomas Hobbesin sanoin "kaikkien sota kaikkia vastaan". Se on paljon pahempaa kuin ipanatiivinen anarkia ruokapöydässä.
Kansainvälisen yhteisön sääntöjä venytetään erityisesti vaikeina aikoina. Siis sodassa. Ne ovat kuitenkin pääasiassa hyvin yksiselitteiset. Lapsikin tajuaisi.
Amerikkalaisissa leffoissa puhutaan aina "hyväksyttävistä sivullisista uhreista". Rapatessa roiskuu. Kansainvälinen laki on suoraviivainen. Sellaista asiaa kuin "hyväksyttävä sivullinen uhri" ei ole olemassa. Jokainen sotilaiden tappama siviili on aina murhattu mies, nainen tai lapsi. Piste.
Edelleen, jos on vähimmäistäkään syytä epäillä, että lapsi tai muu erityisen puolustuskyvytön ihminen olisi vaarassa loukkaantua tai kuolla - silloin ei pommiteta. Tässäkään ei kansainvälinen lainsäädäntö tunne jossittelua.
Erityistä suojelua nauttivat pyhät paikat - kirkot, moskeijat, palvontapaikat, hautausmaat, pyhät tilaisuudet. Sellainenkin ihme on nähty, että Afganistanissa hävittäjälentäjä jätti pommittamatta terrorosmoja, kun havaitsi näiden viettävän kaatuneiden hautajaisia. Pilotti toimi, kuten sivistyksessä kuuluu.
YK:n, Punaisen ristin, Punaisen puolikuun ja muiden kansainvälisten epäsotilaallisten avustusjärjestöjen symbolin pitäisi olla ehdoton takuu turvasta ja suojeluksesta. Etenkin, jos sen alle hakeutuu hädissään pakolaisia sodan jaloista.
Nykyään ei ole muodikasta puhua sodasta. Ihmisille pitää markkinoida "kriisinhallintaa", kun se kuulostaa paremmalta. Vähän niin kuin eduskunnassa ei koskaan valehdella, vaan "puhutaan muunneltua totuutta". Kriisinhallinta ei kuitenkaan ole sama kuin rauhanturvaaminen. Peruna ja pottu, ei sota nimeä vaihtamalla muuksi muutu.
Sanotaan, että kun kuolema koittaa, se on Jumalan käsissä. Varmasti Kristus vetää jokaisen kuolevan sielun tykönsä (Joh. 12:32). Mutta tapetuksi tuleminen ei voi olla Jumalan tahto, sillä Hän sanoo yksiselitteisesti: "Älä tapa" (2. Moos. 20:13).
Minua hämmentää suuresti se, että jotkut ihmiset asettuvat vankasti tukemaan ja puolustelemaan kaikkea sellaista toimintaa, jota edellä kuvasin.
Mutta minä olenkin pelkkä tyhmä sivaripeelo, joka en vaan tajua semmoisia asioita.