Masa on paljasjalkainen peltolammilainen setämies, joka tykkää ritareista ja miekoista, vaikka on pasifisti. Alun alkujaan hän päätyi silloiseen Viinikan seurakuntaan sivariksi, mutta tekee nykyään "oikeita" töitä pyhäkoulun, varhaiskasvatuksen ja viestinnän parissa. Hän hyväksyy avarakatseisesti sekä kahvin että teen ja kuluttaa niitä huolestuttavassa mittakaavassa. Jos hänellä on vapaa-aikaa, hän tuhlaa sen nörtteillen fantasian ja scifin parissa. TM:n paperinsakin hän sai työelämän kannalta hirmu hyödyllisestä languedocilaisesta trubaduurirunoudesta.
Masan mutinat
Masan Mutinat
Matti Etelänsaari palvelee Tampereen Eteläisessä seurakunnassa pyhäkouluteologina. Blogissaan hän kertoo ajatuksistaan seurakunnastamme ja elämästä sen ympärillä, omaan persoonalliseen tyyliinsä.
7.12.2014 12.55
Vapaus tunaroida ihan itse
Hyvää 97-vuotissyntymäpäivää rakkaalle ikäneidolle!
Ymmärrätkö, minkä lahjan olet saanut?
Mustassa ja lumettomassa talviyössä räiskähtelivät kirosanat ja heiluivat nyrkit, kun vääryydentunnon ja miestä väkevämmän matkajuoman täyttämät luokkavieraat järjestivät omat juhlansa presidentinlinnan liepeillä. Katkeruus ja osattomuus purkautuivat kiukkuna ja metelöintinä. Jääkiekkomailoja ei sentään liiemmälti näkynyt toisin kuin Tampereella vuosi sitten.
He eivät ehkä tunteneet ylpeyttä kotimaastaan telmiessään poliisien kanssa. Minä voin tuntea sitä heidän puolestaan.
Olen iloinen ja ylpeä siitä, että saan elää maassa, jossa noilla luokkavierailla on vapaus ja oikeus solvata "eliittiä", mitä "eliitti" sitten ikinä tarkoittaakaan. (Elastista ja Teemu Selännettä, ilmeisesti.)
Olen iloinen ja ylpeä siitä, että meidän "eliittimme" Saulin linnassa todella koostuu sellaisista ihmisistä, jotka ovat olleet mukana rakentamassa yhteistä arkeamme - vapaaehtoisista, hyväntekijöistä, koulumummoista, taiteen ja tieteen tekijöistä.
Olen iloinen ja ylpeä siitä, että meillä jokaisella on vapaus ja oikeus osallistua ja liittyä mukaan siihen työhön, jonka meitä ennen tulleet ja menneet ovat aloittaneet jo 97 vuotta sitten.
Olen iloinen ja ylpeä siitä, että meillä jokaisella on myös vapaus ja oikeus tunaroida ja pilata omat asiamme ihan itse, ilman kenenkään muun myötävaikutusta tai puuttumista siihen. Vapaus tehdä virheitä! Millainen kansa, sellaiset johtajat!
Olen iloinen ja ylpeä siitäkin, että meillä on oikeus ottaa kannettavaksemme vastuu noista tunaroinneistamme eikä sysätä sitä muiden syyksi.
Olen iloinen ja ylpeä erityisesti siitä, että minulla on oikeus ja vapaus erota kirkosta tai ilolla liittyä siihen tai pysyä siinä sitkeästi kuin pöydän alapintaan jämähtänyt purukumi, jos niin haluan. Vapautta on, ettei kukaan tai mikään seiso minun ja Jumalani välissä, paitsi tietysti tulevan juhlan päivänsankari Jeesus Kristus.
Olen lisäksi iloinen ja ylpeä saadessani kirjoittaa kenenkään estämättä tai rajoittamatta ja julkaista sen ilman viittausta Rakkaaseen johtajaan.
Lopuksi ja vihoviimeiseksi muttei vähäisimmäksi olen iloinen ja ylpeä, että minulle ja muille on suotu vapaus rauhaan. Elämään rauhassa ja sovussa. Vapaus rakentaa hajottamisen sijasta; vapaus kieltäytyä hajottamisesta. Mutta myös vapaus rikkoa kaikki ja elää niiden seurausten kanssa. Sekin on vapautta. Sekin on tärkeää omalla nurinkurisella tavallaan.
Vaikka itsenäisyyspäivä taas oli ja meni, isoäidin aikuiseen ikään ehättänyt Suomi-neito on itsenäinen vielä tänäänkin. Yritän päivästä päivään ymmärtää, minkä lahjan olen saanut.
Paljon onnea, ikinuori 97-vuotias!
Mustassa ja lumettomassa talviyössä räiskähtelivät kirosanat ja heiluivat nyrkit, kun vääryydentunnon ja miestä väkevämmän matkajuoman täyttämät luokkavieraat järjestivät omat juhlansa presidentinlinnan liepeillä. Katkeruus ja osattomuus purkautuivat kiukkuna ja metelöintinä. Jääkiekkomailoja ei sentään liiemmälti näkynyt toisin kuin Tampereella vuosi sitten.
He eivät ehkä tunteneet ylpeyttä kotimaastaan telmiessään poliisien kanssa. Minä voin tuntea sitä heidän puolestaan.
Olen iloinen ja ylpeä siitä, että saan elää maassa, jossa noilla luokkavierailla on vapaus ja oikeus solvata "eliittiä", mitä "eliitti" sitten ikinä tarkoittaakaan. (Elastista ja Teemu Selännettä, ilmeisesti.)
Olen iloinen ja ylpeä siitä, että meidän "eliittimme" Saulin linnassa todella koostuu sellaisista ihmisistä, jotka ovat olleet mukana rakentamassa yhteistä arkeamme - vapaaehtoisista, hyväntekijöistä, koulumummoista, taiteen ja tieteen tekijöistä.
Olen iloinen ja ylpeä siitä, että meillä jokaisella on vapaus ja oikeus osallistua ja liittyä mukaan siihen työhön, jonka meitä ennen tulleet ja menneet ovat aloittaneet jo 97 vuotta sitten.
Olen iloinen ja ylpeä siitä, että meillä jokaisella on myös vapaus ja oikeus tunaroida ja pilata omat asiamme ihan itse, ilman kenenkään muun myötävaikutusta tai puuttumista siihen. Vapaus tehdä virheitä! Millainen kansa, sellaiset johtajat!
Olen iloinen ja ylpeä siitäkin, että meillä on oikeus ottaa kannettavaksemme vastuu noista tunaroinneistamme eikä sysätä sitä muiden syyksi.
Olen iloinen ja ylpeä erityisesti siitä, että minulla on oikeus ja vapaus erota kirkosta tai ilolla liittyä siihen tai pysyä siinä sitkeästi kuin pöydän alapintaan jämähtänyt purukumi, jos niin haluan. Vapautta on, ettei kukaan tai mikään seiso minun ja Jumalani välissä, paitsi tietysti tulevan juhlan päivänsankari Jeesus Kristus.
Olen lisäksi iloinen ja ylpeä saadessani kirjoittaa kenenkään estämättä tai rajoittamatta ja julkaista sen ilman viittausta Rakkaaseen johtajaan.
Lopuksi ja vihoviimeiseksi muttei vähäisimmäksi olen iloinen ja ylpeä, että minulle ja muille on suotu vapaus rauhaan. Elämään rauhassa ja sovussa. Vapaus rakentaa hajottamisen sijasta; vapaus kieltäytyä hajottamisesta. Mutta myös vapaus rikkoa kaikki ja elää niiden seurausten kanssa. Sekin on vapautta. Sekin on tärkeää omalla nurinkurisella tavallaan.
Vaikka itsenäisyyspäivä taas oli ja meni, isoäidin aikuiseen ikään ehättänyt Suomi-neito on itsenäinen vielä tänäänkin. Yritän päivästä päivään ymmärtää, minkä lahjan olen saanut.
Paljon onnea, ikinuori 97-vuotias!