Kirjahylly
Oletko lukenut loistavan kirjan, joka vaikutti, kosketti, nauratti, itketti tai peräti muutti elämäsi? Älä jätä sitä pölyttymään kirjahyllyysi - kerro siitä meille muillekin!
29.10.2015 18.26
Talvikuningas
Arvostelijana: Matti Etelänsaari
Kukapa ei olisi joskus kuullut kuningas Arthurista ja hänen pyöreän pöydän ritareistaan? Meidän päiviimme välittyneet tarut hohtavahaarniskaisista sankareista, jotka säntäilivät ympäri maailmaa etsimässä Graalin maljaa, ovat peruja 1100-luvulta, trubaduurirunouden ja ritariromantiikan kulta-ajalta. Tuolloin englantilainen George Monmouthilainen ja ranskalainen Chrétien de Troyes rustasivat suunnillaan ylös kertomuksia ylväästä Arthurista, urheasta Lancelotista, velho Merlinistä ja niin edelleen. Tarinan juuret ovat kuitenkin vielä kaukaisemmassa menneisyydessä. Jo 600-luvulta peräisin olevissa brittiläisteksteissä mainitaan ohimennen Arthur-niminen sotapäällikkö. Mikäli tällainen Arthur on todella ollut olemassa - mikä ei suinkaan ole täysin varmaa - hän eli hyvin toisenlaisessa ajassa ja maailmassa kuin haarniskoiduista ritareista ja heidän linnoistaan laulaneet myöhemmät runoilijat.
Britannian historiaan sijoittuvista seikkailuromaaneistaan tunnettu Bernard Cornwell on tarttunut Arthurin legendaan Talvikuninkaassaan (WSOY, 1998). Cornwell on paitsi kirjailija, myös historioitsija, ja hänen asiantuntemuksensa näkyy ajankuvauksessa, jossa hän on pyrkinyt niin autenttiseen kuvaukseen kuin se on mahdollista hyvän tarinan ja puutteellisten aikalaislähteiden valossa. Cornwell on sijoittanut kertomuksensa noin vuoteen 480 jKr.
Talvikuningas kertoo tarinan britannialaisesta sotapäällikkö Arthurista ja Britannian kansojen kohtaloista. Eletään myrskyistä aikaa, jolloin roomalaiset ovat hylänneet sumuisen saaren pari sukupolvea aiemmin, ja pienet kelttiläiset kuningaskunnat käyvät sotaa paitsi toisiaan, myös mantereelta maihin tunkeutuvia sakseja vastaan. Sotaa käydään myös ihmisten sieluista, sillä roomalaisten myötä maahan saapunut kristinusko joutuu kamppailemaan ankarasti perinteistä kelttiläistä maailmankatsomusta vastaan. Cornwellin kirjassa pyöreän pöydän taruista tutut Merlin, Morgan ja muut velhot ovat vanhoja jumalia palvovia druideja, joilla on kelttiläisessä yhteiskunnassa hyvin suuri arvo- ja vaikutusvalta. Heitä vastassa ovat innokasta käännytystyötä tekevät kristityt papit, jotka pyrkivät tietysti saamaan mahdollisimman monet ylimykset puolelleen. Vehkeilyltä, verenvuodatukselta ja vihanpidolta ei tietenkään vältytä.
Kertojana toimii Arthurin soturina palveleva Derfel-niminen kelttinuorukainen, joka sittemmin kääntyy kristityksi ja ryhtyy kirjurimunkiksi. Pää- ja sivuosissa vilahtelee paitsi "oikeita" historiallisia, myös Arthurin taruista tuttuja kasvoja, jotka on kirjoitettu ajankohtaan sopiviksi.
Cornwellin kerronta on sujuvaa, ja historian perinpohjainen tuntemus näkyy monissa pienissä, mielenkiintoisissa yksityiskohdissa, jotka luovat 400-luvun Britanniasta elämänmakuisen tapahtumaympäristön. Varsinkin druidien loitsu-, ennustus- ja muut rituaalit ovat usein hersyvän hauskaa seurattavaa. Henkilöhahmot ovat kyllin moniulotteisia, jotta heidän edesottamuksiaan seuraa mielenkiinnolla, ja mukana on toki sopivasti myös ajankohtaan sopivaa mättöä, joka ei kuitenkaan nouse itseisarvoksi. Raaka ja rupinen tuonaikainen maailma kyllä on.
Talvikuningas on uskottava "näin se olisi voinut olla" -esitys kaikille tutuista Arthur-kuninkaan taruista. Mukaansatempaavan tarinan ohella se on myös kiinnostava ikkuna aikaan, jolloin kristinusko oli vasta juurtumassa roomalaisvallan jälkeiseen Eurooppaan ja etsi paikkaansa ihmisten sydämissä.
Arvosana: ****
Britannian historiaan sijoittuvista seikkailuromaaneistaan tunnettu Bernard Cornwell on tarttunut Arthurin legendaan Talvikuninkaassaan (WSOY, 1998). Cornwell on paitsi kirjailija, myös historioitsija, ja hänen asiantuntemuksensa näkyy ajankuvauksessa, jossa hän on pyrkinyt niin autenttiseen kuvaukseen kuin se on mahdollista hyvän tarinan ja puutteellisten aikalaislähteiden valossa. Cornwell on sijoittanut kertomuksensa noin vuoteen 480 jKr.
Talvikuningas kertoo tarinan britannialaisesta sotapäällikkö Arthurista ja Britannian kansojen kohtaloista. Eletään myrskyistä aikaa, jolloin roomalaiset ovat hylänneet sumuisen saaren pari sukupolvea aiemmin, ja pienet kelttiläiset kuningaskunnat käyvät sotaa paitsi toisiaan, myös mantereelta maihin tunkeutuvia sakseja vastaan. Sotaa käydään myös ihmisten sieluista, sillä roomalaisten myötä maahan saapunut kristinusko joutuu kamppailemaan ankarasti perinteistä kelttiläistä maailmankatsomusta vastaan. Cornwellin kirjassa pyöreän pöydän taruista tutut Merlin, Morgan ja muut velhot ovat vanhoja jumalia palvovia druideja, joilla on kelttiläisessä yhteiskunnassa hyvin suuri arvo- ja vaikutusvalta. Heitä vastassa ovat innokasta käännytystyötä tekevät kristityt papit, jotka pyrkivät tietysti saamaan mahdollisimman monet ylimykset puolelleen. Vehkeilyltä, verenvuodatukselta ja vihanpidolta ei tietenkään vältytä.
Kertojana toimii Arthurin soturina palveleva Derfel-niminen kelttinuorukainen, joka sittemmin kääntyy kristityksi ja ryhtyy kirjurimunkiksi. Pää- ja sivuosissa vilahtelee paitsi "oikeita" historiallisia, myös Arthurin taruista tuttuja kasvoja, jotka on kirjoitettu ajankohtaan sopiviksi.
Cornwellin kerronta on sujuvaa, ja historian perinpohjainen tuntemus näkyy monissa pienissä, mielenkiintoisissa yksityiskohdissa, jotka luovat 400-luvun Britanniasta elämänmakuisen tapahtumaympäristön. Varsinkin druidien loitsu-, ennustus- ja muut rituaalit ovat usein hersyvän hauskaa seurattavaa. Henkilöhahmot ovat kyllin moniulotteisia, jotta heidän edesottamuksiaan seuraa mielenkiinnolla, ja mukana on toki sopivasti myös ajankohtaan sopivaa mättöä, joka ei kuitenkaan nouse itseisarvoksi. Raaka ja rupinen tuonaikainen maailma kyllä on.
Talvikuningas on uskottava "näin se olisi voinut olla" -esitys kaikille tutuista Arthur-kuninkaan taruista. Mukaansatempaavan tarinan ohella se on myös kiinnostava ikkuna aikaan, jolloin kristinusko oli vasta juurtumassa roomalaisvallan jälkeiseen Eurooppaan ja etsi paikkaansa ihmisten sydämissä.
Arvosana: ****