Viinikan kirkko
Viinikan kirkko sijaitsee Viinikan kaupunginosassa Tampereella. Kirkon 50-metrinen torni erottuu kaupunginosan tunnusmerkkinä koko Iidesjärven ympäristöön.
Kaartotie 1, 33100 Tampere
Avoinna toiminnan mukaan. 3.6.–29.7.2026 avoinna myös keskiviikkoisin klo 12–15
050 371 7449
suntio
Max 350 henkilöä
Esteettömyys
Kirkon esteetön sisäänkäynti on sisäpihalla Kartotien puolella. Pihan oikealla puolella on esteetön sisäänkäynti (ovenavauspainike).
Talonmiehen tavoittaa numerosta 050 371 7449.
Lavahissillä pääsee seurakuntasaliin ja seurakuntatiloihin (2. kerros),
painiketta on pidettävä pohjassa.
Esteetön wc on alakerrassa esteettömän sisäänkäynnin lähellä. Se on melko kapea tila. Tilassa on kaiteet.
Esteetön pysäköinti on saatavilla Kaartotien puolella.
Pyörätuolipaikkoja on seurakuntasalin edessä alttarin lähellä, josta on hyvä näköala esimerkiksi konserttien aikana.
- esteetön sisäänkäynti
- esteetön WC
- hissi
- liikuntaesteisten pysäköintipaikka
- tila kuvailutulkattu
Tilan varustelu
- kastemalja
- piano/flyygeli
Historia ja arkkitehtuuri
Viinikan kirkko valmistui vuonna 1932 puisten omakotitalojen keskelle. Kirkon 50 metriä korkea torni kohoaa Iidesjärven ympäristön maamerkkinä, ja rakennus on säilynyt etelästä Tampereelle saapuville tunnistettavana näkymänä.
Kirkon suunnitteli tamperelaissyntyinen arkkitehti Yrjö Waskinen. Kivikirkko edustaa pääosin 1920-luvun klassismia, mutta siinä on myös varhaisen funktionalismin piirteitä. Kokonaisuudessa yhdistyvät symmetria ja harmonia, koristeelliset yksityiskohdat sekä harkittu tilallinen rytmi.
Tampereen hiippakunnan piispa Jaakko Gummerus vihki kirkon käyttöön 29.5.1932.
Kirkon peruskorjaus
Viinikan kirkko peruskorjattiin vuosina 2005–2006. Kunnostuksen yhteydessä kirkkoon suunniteltiin uudet kirkkotekstiilit. Tekstiilit suunnitteli muotoilija (AMK) Silja van der Meer, ja niiden sävyt on poimittu kirkon maanläheisestä värimaailmasta.
Arkikirkko
Vihkiäispuheessaan piispa Gummerus kutsui Viinikan kirkkoa arkikirkoksi. Nimitys viittasi uuteen ratkaisuun: saman katon alle yhdistettiin kirkkosali, nuorten kerhotilat ja pappila.
Viinikan kirkkoa onkin pidetty tärkeänä käännekohtana seurakuntatyön arjellistumisessa ja kirkollisen nuorisotyön vahvistumisessa. Kirkko suojeltiin vuonna 2006. Museoviraston mukaan se on varhainen esimerkki kokonaisuudesta, jossa seurakunnan työtilat, pappila ja kirkko muodostavat yhtenäisen arkkitehtonisen kokonaisuuden.
Kirkkosali
Viinikan kirkon kirkkosali on yksilaivainen ja selkeälinjainen. Tilassa yhdistyvät klassismin harmonia ja 1930-luvun funktionalistinen pelkistys, mutta kokonaisuus on myös koristeellinen ja yksityiskohtainen – tilasta löytää helposti uutta katsottavaa kerta toisensa jälkeen.
Kuori on muodoltaan puolipyöreä, italialaisista basilikoista tuttu ratkaisu. Alttarialueen kuorikalterien taidokkaat takorautatyöt kuuluvat arkkitehdin suunnittelemaan kokonaisuuteen.
Kattomaalaukset
Kirkkosalin kattoa koristavat suurikokoiset maalaukset, joissa on kuvattu neljä evankelistaa tunnuksineen. Maalaukset ovat koristemaalareiden Eino Kaurian ja Eino Rappin käsialaa.
Evankelistojen yhteydessä esiintyvät symbolit – ihminen, leijona, härkä ja kotka – viittaavat kristilliseen perinteeseen ja luomakunnan kokonaisuuteen. Koristelu on olennainen osa kirkon 1930-luvun taide- ja arkkitehtuurikokonaisuutta.
Alttariveistos
Alttarialueen keskipisteenä on kuvanveistäjä Väinö Rikhard Rautalinin vuonna 1932 valmistunut, noin kolme metriä korkea kullattu puuveistos Kristuksesta.
Veistos esittää ylösnoussutta Kristusta. Toisin kuin kärsivänä kuvattu ristiinnaulittu Jeesus, Viinikan kirkon Kristus on voimakas ja elävä, ylösnousemuksen symboli. Teos hallitsee kirkkosalin näkymää ja antaa alttarialueelle monumentaalisen luonteen.
Myös kirkon pääoven pyöreät pronssireliefit ovat Rautalinin suunnittelemat.
Saarnatuoli ja urut
Saarnatuoli sijaitsee kirkkosalin oikeassa kulmassa pääovelta katsottuna. Sijainti on poikkeuksellinen, mutta ratkaisu palvelee tilan kokonaisarkkitehtuuria.
Viinikan kirkon urut ovat 20-äänikertaiset. Niiden suunnittelusta vastasi Aarne Wegelius, Kangasalan urkutehtaan silloinen johtaja. Urut täydentävät kirkkosalin vaaleaa päätyseinää ja muodostavat osan arkkitehtonista kokonaisuutta.
Seurakuntasali ja kastekappeli
Kirkkosalin yhteydessä sijaitsee seurakuntasali, johon mahtuu noin 100 henkilöä. Tila mahdollistaa monenlaisten tilaisuuksien ja juhlien järjestämisen.
Kirkon alakerrassa sijaitsee kastekappeli, jossa on kastepuu. Kastettujen nimet voidaan liittää osaksi puuta symboloimaan Jeesuksen sanoja: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.”
Koristelu ja yksityiskohdat
Kirkon koristeluun kuuluu myös yksityiskohtia, jotka huomaa vasta läheltä: eteisen lyijylasimaalaus, alttarialueen takorautatyöt sekä lattian kivimosaiikit, joissa on perinteisiä aiheita kuten eläinhahmoja ja liekehtiviä sydämiä. Lattiassa esiintyy myös vanhempaa koristeperinnettä edustavia hakaristiaiheita, joiden käyttö on natsi-Saksan symboliikkaa vanhempaa.
Kirkon valmistuttua hankittiin yleisväritykseen sopiva, vihkiristein koristeltu violetti antependium, jonka teki Suomen Käsityön Ystävien ompelimossa Lina Palmgren. Myöhemmin kirkkoon on hankittu lisää kirkkotekstiilejä.