Pääsiäinen jatkua saa

Tyhjän haudan äärellä, syrjään kammetulla kivellä istuen
Magdalan Maria itkee kadotettua opettajaansa.
Loppuun saakka hän kulki rakkaan Herransa matkassa,
vielä saatteli tämän hautaansakin asti - ja nyt tämä!
Edes viimeinen leposijansa ei saa olla rauhassa;
minne he ovat vieneet hänen Vapahtajansa ruumiin?
Tuoksuvien kukkien keskellä mies puhuttelee häntä.
Puutarhuri, Maria ajattelee: "Jos tiedät, mihin hänet on pantu,
kerro minulle, ja minä haen hänet pois!"
Mutta mies kutsuu häntä nimeltä: "Maria!"
Ja hänen silmänsä avautuvat ja näkevät vihdoin kaiken, aivan kaiken,
ja hän tunnistaa Ylösnousseen.
Maria heittäytyy hänen kaulaansa, takertuu häneen kiinni eikä
tahdo laskea irti.
Luoduista ensimmäinen saa nähdä Luomattoman kirkkaudessa.
Siihen hän tahtoisi jäädä, ikiajoiksi, Herransa syliin, mutta
Jeesus puhuu hänelle lempeästi ja lähettää hänet matkaan,
takaisin elämään ja maailman myrskyihin:
viemään toivoa toivottomille
ja lohtua murheellisille,
iloa masentuneille
ja elämää jokaiselle.
Maria kiiruhtaa eteenpäin evankeliumi huulillaan ja sydämessään:
"Minä olen nähnyt Herran! Jeesus elää!"
Me tahtoisimme olla niin kuin Maria:
jäädä Hänen syliinsä ja viipyä Hänen lähellään,
kun Hän kutsuu meitä nimeltä.
Sen hetken Hän suo meille, meidän lempeä Vapahtajamme,
pääsiäisen hetken,
välähdyksen iankaikkisuudesta, aavistuksen siitä, mitä viimeinen päivä tuo,
mutta sitten Hän sanoo: "Ei vielä. Sinulla on vielä tehtävää."
Ja Hän lähettää meidät luotaan kaikkeen maailmaan
ja lupaa: "Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."

Täältä kun me lähdemme kulkemaan,
pääsiäinen jatkua saa.
Toiveikkaasti astumme tulevaan,
pääsiäinen jatkua saa.
Hän kanssamme käy
tulevile teile,
kanssamme käy,
ilon antaa meille.
Jeesus nousi ylös haudastaan!