Pimennys

Getsemanen puutarhassa taivas on tumma
ja Jumalan Pojan sydän täynnä ahdistusta ja pelkoa.
Polvillaan maassa, varisseiden lehtien keskellä,
hän rukoilee: "Isä, ota tämä malja pois minulta!"
Mutta silloinkin hän on valmis juomaan sen loppuun asti,
jos niin on käytävä.
Vain yhtä hän pyytää ystäviltään, sillä pimeimmällä hetkellä:
"Valvokaa ja rukoilkaa minun kanssani!"
Mutta he antavat periksi unen houkutukselle ja nukahtavat.
Helpompi on pimeimmällä hetkellä sulkea silmät ja kääntää kylkeä
kuin pysyä valppaana.
Helpompi olla ajattelematta kuin painaa sinetiksi sydämeen.
Jeesus vapisee, koska kuolema on vavisuttava asia.
Ja kun pimeys äkkiä hälvenee, ja yö täyttyy lieskoista,
niiden loimun myötä todellinen valo hiipuu pois.
Ystävä tulee vihamiesten keskellä.
"Opettaja!" Suudelmalla hän kavaltaa hyväntekijänsä,
myy pois sen, joka on ostava kaikki vapaiksi.
Äkkiä yö on täynnä hämmennystä ja sekasortoa,
huutoja ja iskuja.
Asemiehet hyökkäävät pimeyden turvin,
jakavat omaa oikeuttaan niin kuin tahtovat
ja sanovat itselleen: "Me turvaamme tätä kaupunkia!
Me olemme hyvän asian ja Jumalan puolella!
Tämä mies on Jumalan vihollinen!"
Pimeyden hetki, suden hetki:
Pietari vastaa pahaan pahalla, pimeyteen pimeydellä -
miekka välähtää.
Jeesuksen huuto pidättää hänen kättään:
"Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu!"
Ja he pakenevat, he kaikki.
Vailla miekkaa, ihmisen voimaa, heidän rohkeutensa pettää
ja he hylkäävät sen, joka ei hylkää heitä.
Yö on täynnä vihaa sitä kohtaan, joka rakastaa.
Herra, armahda meitä.