Puhdistus

Jumalan kansalle maailman keskipiste on Jerusalem,
pyhä kaupunki,
ja Jerusalemin keskipiste on temppeli,
Jumalan asuinsija.
Jeesus ei saavu temppeliin juhliakseen tapojen mukaan
vaan raivatakseen tilaa uudelle.
"Tämä on minun Isäni talo,
mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan!"
Mammona hallitsee pyhättöä,
ahneus ja tyhjä ritualismi ovat korvanneet puhtaan sydämen.
Jeesus ajaa ulos kaupustelijat ja rahanvaihtajat,
hän pysäyttää uhrikultin, kolikoiden kilinän ylipapin kirstuun.
Mitä hyötyä on ihmiselle uhreista, epätoivoisesta hapuilusta?
Armoa ei kukaan voi ostaa, ei hienoimmallakaan sonnilla.
Toisenlaista uhrausta Jumala kaipaa:
sydämen avaamista lähimmäiselle
ja omastaan antamista niille, joilla ei mitään ole.
"Ettekö te vieläkään käsitä?"
Ja hän istuutuu temppelin portaille opettamaan,
Jumalan Poika Jumalan talossa,
ja hän opettaa niin kuin se, jolla on valta.
Suurempaa rakkautta ei olekaan kuin se,
että uhraa oman henkensä ystäviensä puolesta.
Rakkaudesta hän opettaa Jerusalemin temppelissä,
mutta temppelissä asuu pahuus, joka jo janoaa
hänen kuolemaansa.
Ihmiskäsin rakennetussa temppelissä juonitaan
Jumalan kuolemaa.