On taas se aika nelivuotiskaudesta, kun kevät tuo tipuset, leskenlehdet - ja vaalit. Kaikilla on taas jotain sanottavaa (niilläkin, joilla ei oikeasti ole). Sellainenkin ajatus kuultiin, että Suomelle riittäisi hyvin kaksitoista ministeriä. Aku Ankka on aika vahvoilla kaikissa vaaleissa, mutta miten lie Jeesuksen laita? Onko olemassa tilastoja tästä Jumalan valtakunnan tulemisen todennäköisyydestä? Jos hän muuten voittaisi vaalit ja muodostaisi hallituksen, nuo kaksitoista valtioneuvoston jäsentä jo tiedetään.

Pääministeri
Simon Pietari olisi hyvää pääministeriainesta, sillä hän on kallio, jolle koko sekalainen seurakunta rakennetaan. Pääministerin tavoin hän on aina suuna päänä neuvomassa muita, mutta tarpeen vaatiessa kieltää vaikka kolmasti mitään mistään tienneensä. Vernakulaarisena kalastajana Pietari myös vetoaa kansan syviin riveihin.

Valtiovarainministeri
Tullimies Leevi Matteuksella ei oikeastaan ole varteenotettavia kilpailijoita, paitsi Juudas Iskariot, joka vahti opetuslasten rahapussia. Publikaanina Matteus otti muilta ja siirsi byrokratialle, ja vähän itselleen siinä sivussa. Matteus olisi mainio suunnittelemaan valtion leikkauslistoja, sillä ihmiset karsastavat häntä jo valmiiksi, ja hänellä on kokemusta ilosanoman kirjoittamisesta kansalle.

Ulkoministeri
Paras kandidaatti ulkoministeriksi olisi Filippus, joka touhusi Jeesuksen yhteysmiehenä kreikkalaisiin. Monikulttuurisen työn osaaja on myös kielimiehiä. Hienosti hoitaisi Suomen suhteet Kreikan kanssa tämä mies!

Sisäministeri
Jaakob Vähäisempi tuntee nimensä mukaisesti vähemmistöjen asiat, joten tasa-arvoisen Suomen kannalta hänestä saataisiin oiva sisäasiainministeri. Ensi töikseen hän purkaisi pituusvaatimukset poliisivoimiin pääsystä.

Sosiaali- ja terveysministeri
Koska sote-uudistus on täysi mysteeri, josta viksukaan ei ymmärrä yhtään mitään, sitä eteenpäin ajamaan tarvitaan Juudas Taddeus, josta hänestäkään ei kukaan tiedä mitään.

Kuntaministeri
Natanael Bartolomeus tulisi kuin tilauksesta kuntauudistusta edistämään, sillä hän on tunnettu nuivasta suhtautumisestaan Nasaretin kaltaisiin piskuisiin maaseutupitäjiin, joista ei kuulemma tule yhtään mitään hyvää. Hyväuskoisena miehenä häntä olisi tosin ehkä liian helppo jallittaa eduskunnan kahviossa.

Oikeusministeri
Kuka olisi parempi lakia ja oikeutta puolustamaan kuin Tuomas, joka suhtautuu tervehenkisen skeptisesti kaikkeen ja on valmis epäilemään lähimpiäänkin vilpistä, jos todisteet näyttävät olevan heikoilla kantimilla? Uskoo vasta, kun näkee.

Puolustusministeri
Entisenä kapinallisena/vapaustaistelijana Simon Kiivailija olisi ilmiselvä valinta sotaministeriksi. Ainakin hän Jeesuksen seurassa suostui panemaan miekkansa tuppeen. Suhteet imperiumeihin voisivat tosin olla koetuksella.

Opetus- ja kulttuuriministeri
Sebedeuksen akan poika Johannes olisi omiaan armaan isänmaamme PISA-menestystä tukemaan. Tämä taivaanrannanmaalari ja haaveksija ymmärsi (omien sanojensa mukaan) parhaiten, mistä missäkin oli pohjimmiltaan kyse. Hänessä on siis paitsi opettaja-, myös taidekriitikkoainesta. Johannes edustaa rakkauden puoluetta ja nuokkuu mielellään pikkutunneille venyvissä illallisneuvotteluissa puheenjohtajan rintaa vasten.

Työ- ja elinkeinoministeri
Kalastajana Andreas sopii puolustamaan suomalaista työtä ja perinteisiä elinkeinoja, varsinkin niiden EU-tukiaisia. Ihmisten kalastajana hän on myös paras toivomme täystyöllisyydestä, sillä hänen johdollaan napataan kaikki syrjäytyvät yhteiskunnan turvaverkkoihin ja pannaan leivän ja kalan ääreen.

Ympäristöministeri
Järvimaisemissa viihtyvä Jaakob (Sebedeuksen poika) haluaa säilyttää lähivetensä kalaisina, niinpä hänestä voidaan povata uutta ympäristöministeriä. Lisänimi "Ukkosenjylinän poika" tekee hänestä riittävän tarmokkaan ja pelottavan lyömään nyrkkiä ilmastopöytiin, ja sopiipa epiteetti muutenkin luonnonsuojelusta vastaavalle päättäjälle. Selvä tuulivoiman ystävä.

Liikenne- ja viestintäministeri
Pestin piti langeta Juudas Iskariotille, mutta hän käänsi takkinsa viime hetkillä ja siirtyi oppositioon, joten oli pakko ryhtyä arpomaan. Valituksi tuli Mattias, joka sai samalla ristikseen edeltäjältään jääneet keskeneräiset sotkut: pikaratikan, verkkovakoilun, rapistuvan tiekannan...

Muuten ihan hyvä idea, mutta tasa-arvovaltuutettu älähtäisi heti, että petosta, täällä ei ole sukupuolikiintiöitä huomioitu. Että tähän tyssäisi varmaan, jossei Magdalan Mariasta tehtäisi vähintään eduskunnan puhemiesnaista.

Mutta kunhan nukkuvien puolue ei ole näkyvimmin edustettuna, niin täytynee tyytyä siihen, mitä saa, vaikkeivät olisikaan tässä ne tulevat ministerit.