Masa on paljasjalkainen peltolammilainen setämies, joka tykkää ritareista ja miekoista, vaikka on pasifisti. Alun alkujaan hän päätyi silloiseen Viinikan seurakuntaan sivariksi, mutta tekee nykyään "oikeita" töitä pyhäkoulun, varhaiskasvatuksen ja viestinnän parissa. Hän hyväksyy avarakatseisesti sekä kahvin että teen ja kuluttaa niitä huolestuttavassa mittakaavassa. Jos hänellä on vapaa-aikaa, hän tuhlaa sen nörtteillen fantasian ja scifin parissa. TM:n paperinsakin hän sai työelämän kannalta hirmu hyödyllisestä languedocilaisesta trubaduurirunoudesta.
Masan mutinat
Masan Mutinat
Matti Etelänsaari palvelee Tampereen Eteläisessä seurakunnassa pyhäkouluteologina. Blogissaan hän kertoo ajatuksistaan seurakunnastamme ja elämästä sen ympärillä, omaan persoonalliseen tyyliinsä.
3.6.2015 8.01
Aikatauluankeuttaja
Esittelyssä: ammattimieltenpahoittaja.
Kesäntulon varma merkki ovat postiluukusta putoavat bussiaikataulukirjat. Taas pitäisi oppia jotakin uutta. Hetkeksi; kohta kaikki opittu pitää unohtaa, ettei sekoile.
Vaan entäs jos olisikin niin, että liikennelaitoksella olisi palkattuna joku mies tai nais, jonka ainoana tehtävänä olisi pedanttisuudella sortteerata linja-autojen aikataulut sellaiseen jamaan, että mahdollisimman pienellä vaivalla syntyisi mahdollisimman suuri haitta?
Töihin hän saapuisi aina aamulla viittä minuuttia vaille kahdeksan, tervehtisi reippaasti kollegoita, lorottaisi itselleen kupillisen kahvia firman saksalaisesta kahvinkeittimestä ja istuisi sitten työpisteelleen pieneen kuutioon, jonka seinälle olisi nuppineulalla pantu Bussivarikkotytöt-kalenteri ja hauska kuva kissasta.
Sitten kahdeksasta neljään, puolen tunnin ruokataukoa lukuun ottamatta, hän räknäisi taulukkolaskentaohjelmien ja tietokantojen avulla bussilinjojen aikatauluja. Aina säätäisi niin, että kun ihminen yrittäisi ehtiä vaikka Teiskosta tullessaan keskustorilla vaihdolla Lentävänniemeen, niin vaikka kuinka juoksisi kieli vyön alla kuin basset-koiralla ja hiki kainaloista vuotaen, ei auttaisi; pelkät pois kaasuttavan bussin perävalot näkisi katkeruuden kyynelten läpi teiskolainen.
Vaatisi hirmu paljon aikaa hioa kaikki mahdolliset linjakohtaiset aikataulut niin, että mikään vaihto ei sujuisi jouhevasti, vaan aina olisi vähintään varttitunnin odotus tiedossa matkustajille, ja parhaimmassa tapauksessa puolituntinen. Työmatkalaisten ruuhka-aika olisi tälle neuvokkaalle ideanikkarille kruununjalokivi, jonka parissa vierähtäisi miestyövuosi jos toinenkin; ja aina, kun raivokkaan tilittävä some-möykkä ylittäisi kriittisen raja-arvon, hän poikkeaisi töistä lähtiessään hakemassa punaviinipullon, jonka sitten korkkaisi kotona puolison kanssa. Että kulta, taas mie sen tein!
Vaan onneksi tämmöistä virkaa ei ole kukaan kunnallispoliitikko vielä keksinyt, edes insinööri. Pelkkää scifiä kaikki tyynni.
Kait.
Kun enhän minä omassa elämässäni kumminkaan ihan noin toimi ja asioita hoida. Vai...?
Et kai sinäkään? Et tu, Brute?
Vaan entäs jos olisikin niin, että liikennelaitoksella olisi palkattuna joku mies tai nais, jonka ainoana tehtävänä olisi pedanttisuudella sortteerata linja-autojen aikataulut sellaiseen jamaan, että mahdollisimman pienellä vaivalla syntyisi mahdollisimman suuri haitta?
Töihin hän saapuisi aina aamulla viittä minuuttia vaille kahdeksan, tervehtisi reippaasti kollegoita, lorottaisi itselleen kupillisen kahvia firman saksalaisesta kahvinkeittimestä ja istuisi sitten työpisteelleen pieneen kuutioon, jonka seinälle olisi nuppineulalla pantu Bussivarikkotytöt-kalenteri ja hauska kuva kissasta.
Sitten kahdeksasta neljään, puolen tunnin ruokataukoa lukuun ottamatta, hän räknäisi taulukkolaskentaohjelmien ja tietokantojen avulla bussilinjojen aikatauluja. Aina säätäisi niin, että kun ihminen yrittäisi ehtiä vaikka Teiskosta tullessaan keskustorilla vaihdolla Lentävänniemeen, niin vaikka kuinka juoksisi kieli vyön alla kuin basset-koiralla ja hiki kainaloista vuotaen, ei auttaisi; pelkät pois kaasuttavan bussin perävalot näkisi katkeruuden kyynelten läpi teiskolainen.
Vaatisi hirmu paljon aikaa hioa kaikki mahdolliset linjakohtaiset aikataulut niin, että mikään vaihto ei sujuisi jouhevasti, vaan aina olisi vähintään varttitunnin odotus tiedossa matkustajille, ja parhaimmassa tapauksessa puolituntinen. Työmatkalaisten ruuhka-aika olisi tälle neuvokkaalle ideanikkarille kruununjalokivi, jonka parissa vierähtäisi miestyövuosi jos toinenkin; ja aina, kun raivokkaan tilittävä some-möykkä ylittäisi kriittisen raja-arvon, hän poikkeaisi töistä lähtiessään hakemassa punaviinipullon, jonka sitten korkkaisi kotona puolison kanssa. Että kulta, taas mie sen tein!
Vaan onneksi tämmöistä virkaa ei ole kukaan kunnallispoliitikko vielä keksinyt, edes insinööri. Pelkkää scifiä kaikki tyynni.
Kait.
Kun enhän minä omassa elämässäni kumminkaan ihan noin toimi ja asioita hoida. Vai...?
Et kai sinäkään? Et tu, Brute?
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi
Ei kommentteja