Masa on paljasjalkainen peltolammilainen setämies, joka tykkää ritareista ja miekoista, vaikka on pasifisti. Alun alkujaan hän päätyi silloiseen Viinikan seurakuntaan sivariksi, mutta tekee nykyään "oikeita" töitä pyhäkoulun, varhaiskasvatuksen ja viestinnän parissa. Hän hyväksyy avarakatseisesti sekä kahvin että teen ja kuluttaa niitä huolestuttavassa mittakaavassa. Jos hänellä on vapaa-aikaa, hän tuhlaa sen nörtteillen fantasian ja scifin parissa. TM:n paperinsakin hän sai työelämän kannalta hirmu hyödyllisestä languedocilaisesta trubaduurirunoudesta.
Masan mutinat
Masan Mutinat
Matti Etelänsaari palvelee Tampereen Eteläisessä seurakunnassa pyhäkouluteologina. Blogissaan hän kertoo ajatuksistaan seurakunnastamme ja elämästä sen ympärillä, omaan persoonalliseen tyyliinsä.
1.5.2015 10.30
Alkuperäinen Vappu
Pyhä Walpurga toi kristinuskoa Saksaan ja ryhtyi Englannin ensimmäiseksi naispuoliseksi kirjailijaksi.
Vappu eli Valpuri on suomalainen väännös muinaisenglantilaisesta nimestä Wealdburg eli Walpurga. Pyhän Walpurgan (n. 710 - 777/779) muistopäivänsä osuu kalenterissa toukokuun ensimmäiselle päivälle. Varhaiskeskiajalla Eurooppa oli vielä pitkälti pakanallista, kristinusko levisi aktiivisen lähetystyön myötä, ja monet suuret pyhimyslegendat syntyivät näillä vuosisadoilla. Kertomus Walpurgasta on samalla kertomus monia ennakkoluuloja murentaneesta naisesta, joka jätti historiaan lähtemättömän jäljen.
Walpurgan perhe oli kuin suoraan pyhimyskatalogista: hänen isänsä ja veljensä ja enonsa kanonisoitiin kaikki. He olivat saksilaisia ylimyksiä, jotka (puoli)kristillistyneestä Englannista käsin lähtivät pyhiinvaelluksille ja tekemään lähetystyötä Frankkien valtakuntaan nykyisen Saksan alueelle. Väestö oli siellä vielä pitkälti ei-kristillistä. Isä oli lähettänyt pikku Walpurgan jo tyttösenä Wimbornen nunnaluostariin, joka oli kuuluisa nuhteettomuudestaan ja korkeasta koulutuksestaan. Walpurgasta kasvoikin aikalaisiinsa verrattuna erittäin oppinut ja sivistynyt nainen, ja kun hänen enonsa, pyhä Bonifatius, pyysi luostarista apuvoimia missioponnisteluillensa, abbedissa lähetti empimättä matkaan Walpurgan muutamien muiden nunnien kanssa.
Keskiajalla suosittu pyhimyslegenda kertoo, kuinka Walpurgan ja hänen nunnasisartensa laiva joutui Englannin kanaalin yli matkatessaan rajuun myrskyyn. Pursi oli vaarassa vajota raivoaviin aaltoihin, jolloin Walpurga polvistui kannelle, rukoili hartaasti pelastusta Jumalalta, ja meri tyyntyi välittömästi. Tätä pidettiin suurena ihmeenä, ja uutiset levisivät Walpurgan seurueen edellä. Esimerkiksi Antwerpenissä Hollannissa on edelleen noina aikoina rakennettu kirkko, joka on omistettu hänelle.
Saavuttuaan Frankkien valtakuntaan Walpurga toimi ensin enonsa apuna lähetyskentällä, mutta sai sittemmin johdettavakseen oman nunnaluostarin Heidenheimissa. Kivenheiton päässä oli hänen veljensä, pyhän Winibaldin, luotsaama munkkiluostari. Kun Winibald siirtyi ajasta ikuisuuteen, Walpurga otti komentoonsa myös munkkiluostarin. Näin hänestä tuli vaikutusvaltainen vallasnainen sillä seudulla.
Sivistyneenä luku- ja kirjoitustaitoisena naisena Walpurga oli tuottelias kirjailija. Hän tarttui pergamenttiin ja sulkakynään ja kirjasi ylös isänsä, Rikhard Pyhiinvaeltajan, matkakertomuksen Pyhälle maalle tehdystä pyhiinvaelluksesta. Walpurga kuvasi myös Saksassa tehtyä lähetystyötä veljensä elämänkerrassa. Usein häntä onkin kutsuttu sekä Englannin että Saksanmaan ensimmäiseksi kirjailijattareksi.
Kun Walpurga nukkui ikiuneen joko vuonna 777 tai 779, hänet haudattiin veljensä vierelle. Hänen muistopäiväkseen valikoitui sittemmin kalenteriin hänen reliikkiensä siirtopäivämäärä. Pian hänen kuolemansa jälkeen alettiin kertoa legendaa, jonka mukaan hänen pyhistä luistaan erittyi ihmeenomaista öljyä, jolla sairaat paranivat.
Monien legendojen takaa paljastuu kiehtova, viisas ja aikaansaava nainen, joka edustaa varhaiskeskiajan hengellistä työntekijää parhaimmillaan: hän oli oppineisuuden, sivistyksen ja toivon henkilöitymä epävarmana ja levottomana aikana, jota monesti "pimeäksikin" on kutsuttu. Walpurgan kaltaisten miesten ja naisten ansiosta nuo vuosisadat olivat ainakin vähemmän pimeitä.
Walpurgan perhe oli kuin suoraan pyhimyskatalogista: hänen isänsä ja veljensä ja enonsa kanonisoitiin kaikki. He olivat saksilaisia ylimyksiä, jotka (puoli)kristillistyneestä Englannista käsin lähtivät pyhiinvaelluksille ja tekemään lähetystyötä Frankkien valtakuntaan nykyisen Saksan alueelle. Väestö oli siellä vielä pitkälti ei-kristillistä. Isä oli lähettänyt pikku Walpurgan jo tyttösenä Wimbornen nunnaluostariin, joka oli kuuluisa nuhteettomuudestaan ja korkeasta koulutuksestaan. Walpurgasta kasvoikin aikalaisiinsa verrattuna erittäin oppinut ja sivistynyt nainen, ja kun hänen enonsa, pyhä Bonifatius, pyysi luostarista apuvoimia missioponnisteluillensa, abbedissa lähetti empimättä matkaan Walpurgan muutamien muiden nunnien kanssa.
Keskiajalla suosittu pyhimyslegenda kertoo, kuinka Walpurgan ja hänen nunnasisartensa laiva joutui Englannin kanaalin yli matkatessaan rajuun myrskyyn. Pursi oli vaarassa vajota raivoaviin aaltoihin, jolloin Walpurga polvistui kannelle, rukoili hartaasti pelastusta Jumalalta, ja meri tyyntyi välittömästi. Tätä pidettiin suurena ihmeenä, ja uutiset levisivät Walpurgan seurueen edellä. Esimerkiksi Antwerpenissä Hollannissa on edelleen noina aikoina rakennettu kirkko, joka on omistettu hänelle.
Saavuttuaan Frankkien valtakuntaan Walpurga toimi ensin enonsa apuna lähetyskentällä, mutta sai sittemmin johdettavakseen oman nunnaluostarin Heidenheimissa. Kivenheiton päässä oli hänen veljensä, pyhän Winibaldin, luotsaama munkkiluostari. Kun Winibald siirtyi ajasta ikuisuuteen, Walpurga otti komentoonsa myös munkkiluostarin. Näin hänestä tuli vaikutusvaltainen vallasnainen sillä seudulla.
Sivistyneenä luku- ja kirjoitustaitoisena naisena Walpurga oli tuottelias kirjailija. Hän tarttui pergamenttiin ja sulkakynään ja kirjasi ylös isänsä, Rikhard Pyhiinvaeltajan, matkakertomuksen Pyhälle maalle tehdystä pyhiinvaelluksesta. Walpurga kuvasi myös Saksassa tehtyä lähetystyötä veljensä elämänkerrassa. Usein häntä onkin kutsuttu sekä Englannin että Saksanmaan ensimmäiseksi kirjailijattareksi.
Kun Walpurga nukkui ikiuneen joko vuonna 777 tai 779, hänet haudattiin veljensä vierelle. Hänen muistopäiväkseen valikoitui sittemmin kalenteriin hänen reliikkiensä siirtopäivämäärä. Pian hänen kuolemansa jälkeen alettiin kertoa legendaa, jonka mukaan hänen pyhistä luistaan erittyi ihmeenomaista öljyä, jolla sairaat paranivat.
Monien legendojen takaa paljastuu kiehtova, viisas ja aikaansaava nainen, joka edustaa varhaiskeskiajan hengellistä työntekijää parhaimmillaan: hän oli oppineisuuden, sivistyksen ja toivon henkilöitymä epävarmana ja levottomana aikana, jota monesti "pimeäksikin" on kutsuttu. Walpurgan kaltaisten miesten ja naisten ansiosta nuo vuosisadat olivat ainakin vähemmän pimeitä.