Hämärässä kamarissa nainen lojuu vuoteellaan. Hiki helmeilee otsalla, vilunväreet kulkevat läpi. Kuume on noussut aiemmin päivällä ja kiristää vain otettaan. Nainen hapuilee yöpöytänsä laatikosta riipuksen ja puristaa sen tiukasti kämmentään vasten. Vihreä kivi kiiltelee himmeästi lampunvalossa. Nainen on ostanut malakiittiamuletin, koska sen avulla hän pääsee kuulemma parhaiten yhteyteen arkkienkeli Rafaelin ja hänen parantavien voimiensa kanssa. "Kunhan rukoilet enkeliä parantamaan sinut, hän toimii välittömästi, ja sinun pitäisi nähdä vihreänä leimuavaa valoa", enkeliterapeutti on naista opastanut.

Toisaalla nuori mies pänttää ahkerasti tulevaa tenttiä varten. Pää on kuitenkin raskas eilisillan juhlimisen jäljiltä, väsymys jyskyttää ohimoilla. Lorem ipsumia kyllin monta kertaa yhä uudelleen tankattuaan hän on jo turhautua ja valmis paiskaamaan tenttikirjan huoneensa nurkkaan - mutta silloin hän muistaa enkeliterapeuttinsa sanat. Mies ryhtyy näpelöimään meripihkaista kaulakoruaan ja mumisee avunpyynnön enkeli Urielille, selvänäköisyyden arkkienkelille. "Kunhan rukoilet tätä enkeliä, hän kuiskaa oikeat vastaukset korvaasi, kun aika tulee", miehelle on vakuutettu.

Rafael ja Uriel, Mikael ja Gabriel. Tutunkuuloisia nimiä Raamatusta ja sen ulkopuolelta juutalais-kristillisestä mytologiasta. Enkeleitä, jotka palvelevat Jumalaa. Enkeleitä, jotka edustavat hyvän voimia.

Jos kokeilette nyt googlettaa hakusanalla "angels", teille käy luultavasti samoin kuin minulle: heti pakollisen Wikipedia-artikkelin jälkeen teille esitellään enkeliterapiaa, joka auttaa teitä pääsemään läheiseen yhteyteen oman suojelusenkelinne tai jotakin erikoisvoimaa välittävän enkelin kanssa. Haluatteko tietää lisää? Ostakaa tämä ja tämä kirja tai cd, niin opitte lisää! Tähtikartat ja numerologiset kännykkäsovellukset kaupan päälle!

Niin - tuttuja nimiä, mutta sangen kauaksi ovat nämä nykypäivänä markkinoidut mikaelit ja rafaelit etääntyneet kristillisistä vastikkeistaan! Viime vuosikymmenet ovat olleet voimakasta uushengellisyyden nousukautta, ja mistäpä muusta uus' ammentaisi kuin vaka-vanhasta? Näin on aina ollut; ei mikään ajatus tyhjiöön synny. Raamatullisista enkeleistä puhuminen herättää helposti tuttuuden ja turvallisuuden tunteita ja saa monet sekoittamaan tämän aatemaailman jollakin tavalla kristilliseen uskoon tai kristillisiin enkeleihin.

Monenlaiset enkeliterapeutit ja enkeliuskovaiset ovat varmasti usein vilpittömiä omassa uskossaan ja tarkoittavat hyvää. Mutta nimistä ja termistöstä viis, vähänlaisesti (lue: ei mitään) näillä New Age -hahmoilla on kuitenkin tekemistä kristillisten enkeleiden kanssa, joilta ne ovat nimensä lainanneet.

Mikkelinpäivä lähestyy - enkelien sunnuntai, kirkkovuoden erityinen ja ehkä vähän erikoinen pyhäpäivä. Sillä mikä oikeastaan on "kristillinen enkeli"? Ei puurojen ja vellien sekoamisesta oikein voi ihmisiä itseään syyttää. Käymme joka tapauksessa läpi sellaista kulttuurista murroskautta, jossa perinteinen kristillinen tietopohja on ohentunut merkittävästi. Ei siinä ole mitään tuomittavaa, mutta täytyy muistaa, ettei enää ole ollenkaan itsestäänselvää, että niin sanotulla "keskiverrolla" suomalaisella (onkohan sellaista oikeasti olemassa?) on selkeä kuva siitä, mitä enkelillä tarkoitetaan, kun liperikaulainen pappi semmoisesta puhuu. Helpostihan nämä mielikuvat silloin sekoittuvat muihin henkimaailman juttuihin, joita tuputetaan kaikista mahdollisista kanavista.

Mitähän enkeleistä pohjimmiltaan edes pitäisi ajatella? Ovatko ne so last season ja pelkkä jäänne menneen ajan maailmankuvasta, jossa jokaisen kiven takana piileksi menninkäinen ja nuhakuumeen aiheutti sieraimista sisään livahtava demoni? Eiväthän enkelit kirkon puheessakaan hirveästi ole esillä; kirkko- ja muussa uskonnollisessa taiteessa tosin näkyy runsaasti herkkiä siivekkäitä blondeja ja pömppövatsaisia taaperoenkeleitä. Mutta kuka semmoisia nyt vakavasti...?

Kirkossa enkeleistä ei puhuta kovin paljon, koska Raamattukaan ei puhu heistä juuri mitään. - Tarkemmin sanottuna enkeleitä esiintyy kyllä monessa Raamatun kertomuksessa, mutta heidän olemuksestaan, siis siitä, mitä he pohjimmiltaan ovat, ei juuri halaistua sanaa lausuta.

Mutta enkelit eivät olekaan se ydinjuttu. Ydinjuttu (turvallisella säteilyllä) on Jeesus Nasaretilainen, aka Kristus, josta olette kenties kuullut joskus puhuttavan.

Raamatun kertomuksissa ihmiset saavat joskus enkeli-ilmestyksen tai -kokemuksen, jos Jumala tahtoo välittää heille jonkin viestin. Enkeli (kr. angelos, hepr. malak) merkitsee sananmukaisesti viestinviejää. Tällöin enkeli heijastaa tai kuvastaa Jumalan läsnäoloa, Hänen tahtoaan. Useissa kertomuksissa, kuten Abrahamin teltalla vierailevista kolmesta enkelistä (1. Moos. 18) tai Joosuan luona esittäytyvästä soturienkelistä (Joos. 5:13-15), enkeli puhuu Jumalan suulla ja häntä puhutellaan kuin Herraa itseään. Puhuttelija ei tee eroa enkelin ja enkelin edustaman Korkeimman välillä. Enkeli on siis eräänlainen Jumalan "käyttäjärajapinta" ihmiselle.

Raamatun mukaan enkelit tekevät ja toimivat Jumalan tahdon mukaan. He eivät tottele ihmisiä. Vaikka miten rukoilisi, anelisi, saisi itkupotkuraivarin tai täyttäisi korurasiansa jalokiviriipuksilla. Oikeastaan olisi aika pelottava ajatus, jos enkelit toimisivatkin ihmisten mielihalujen mukaan.

Tarkoittavatkohan nämä Raamatun kertomukset, että enkeli on itsenäinen olio, ajatteleva ja tahtova ja tunteva henkiolento, vai onko hän tapa, jolla ihminen kokee Jumalan läsnäolon tai Jumala toimii maailmassa? En tiedä. En ole koskaan nähnyt enkeliä, jotta olisin voinut kysyä. Mutta tunnen ihmisiä, jotka uskovat nähneensä tai kokeneensa enkelin läsnäolon. Jos joku kohtaa enkelin, sille lienee aina jokin hyvä tarkoitus. Riippumatta siitä, millaisen määritelmän sisään enkelin saa ahdettua (jos saa).

Kenties enkelit ovat olemassa, jotta he saavat näytellä omaa osaansa Jumalan salaperäisyydessä. Ehkä Jumala tahtoo kohdata ihmisiä enkeli sanansaattajanaan, koska Hän on olemukseltaan viime kädessä salattu. Raamatun kertomuksissa ihmiset eivät juuri "kasvoista kasvoihin" Hänen kanssaan asioi - ennen inkarnaatiota, jolloin Isä ilmoittaa itsensä Pojassaan. Ja vain Poika tuntee Isän.

Enkeli toisaalta verhoaa Jumalan salatun pyhyyden, mutta samalla loistaa sitä. Vähän niin kuin Suomen lipun ohi kulkiessa tulee aina lämpimänmukava ja kotoisa olo, vaikka olisi Espanjan Fuengirolassa.

Raamatun enkelit ovat Jumalan viestintuojia; he ylistävät Jumalaa iankaikkisessa autuudessa; he varjelevat ihmisiä pahalta. Iso kirja ei heistä juuri muuta kerrokaan, mutta tarvitseeko edes? Ehkäpä siinä tulivat ne olennaisimmat. Ainakaan se ei ohjasta kanavoimaan enkelien parantavia voimia, kopeloimaan enkelienergiakiviä tai pelleilemään enkeli-tarot-korttien kanssa. Rahansa voi panna haisemaan kyllä paremminkin.

Ehkäpä järkevintä olisi tehdä elämässä niin kuin keskisuuren firman konttorissa: ihan oikean ongelman mäjähtäessä päin näköä marssia suoraan pomon luo ja jättää osastopäällikkö kokonaan väliin. Miksi ihmeessä rukoilisit enkeleitä, kun voit osoittaa sanasi suoraan Vapahtajallesi (joka sentään tuntee henkilökohtaisesti kaikki ihmiselämän ilot ja surut ja on sinut nimeltä kutsunut)?

Kummastelee yksi setämies.

(Enemmän kirkkojen enkeliopista, juutalais-kristillisestä enkelimytologiasta ja enkeli-mielikuvan kehityksestä mutisin muuten aiemmassa mikkelinpäivän enkeliblogissani.)