Vaikka tykkäänkin puhua naisista, olen sikäli ehkä väärä ihminen puhumaan heidän puolestaan, että minulla on parta. Silloin on ehkä parempi vaieta. Paitsi oikeissa paikoissa, kun oletetaan, että se aukaisee suunsa ja sanoo jotakin egalitaristista. Miehen ies ja taakka on - ah ja voi! - kärppänä tunnistaa nuo paikat. Toisin sanoen on

aika olla vaiti
ja aika puhua

kuten jo Saarnaaja tiesi (Saarn. 3:7), viisas mies.

Puhukoon sitten Raamattu, niin minä olen hiljaa. Kristikuntaa on toisinaan syytelty pahasti misogyniseksi elipä siis akkavihaiseksi. Syytäkin on kyllä aika ajoin ollut, mutta lapsus ja culpa löytyvät tällöin peri-inhimillisestä vajavaisuudesta. Pyhien kertomusten sivuilla nimittäin vilisee jos jonkinlaista rouvaa ja neiti-ihmistä, joista löytyy kaikenlaisia esikuvia ja ihanteita - ei pelkästään ne perinteiset impi ja portto, niin kuin joskus väitetään.

Pelkästään Uusi testamentti kertoo koko joukosta mainioita naisia, joilla oli osansa ja arpansa Jeesuksen elämässä ja varhaisen seurakunnan toiminnassa. Pääskööt he estradille näin naistenpäivän jälkimainingeissa. Vanhan testamentin puolelta löytyy tietysti vielä paljon lisää hameväkeä.

Kenestäpä muusta pitäisi aloittaa kuin alusta, siis Jeesuksen alusta, eli hänen äidistään. Maria, Jeesuksen äiti oli tavallinen nasaretilainen tyttö, josta tuli maailman Vapahtajan huoltaja. Hän se kasvatti Jeesuksesta miehen, ruokki ja pesi ja komensi ja lohdutti ja valvoi yöllä itkut kuunnellen. Joskus kuulee syytettävän, että (ukkovaltainen) kirkko on tehnyt Mariasta passiivisen ja alistuvan hahmokkeen. Höh. Mariahan tekee yhden koko maailmanhistorian merkittävimmistä päätöksistä, kun hän lapsi-ilmoituksen kuultuaan lupautuu Herran palvelijattareksi, kävi miten kävi. Siinä on melkoista rohkeutta ja määrätietoisuutta nuorelta tytöltä epävarman tulevaisuuden edessä! Elämänsä ehtoovuosina Marialla oli osansa Jerusalemin alkuseurakunnan jonkinlaisena matroonana, arvostettuna äitihahmona. Luulen, että kun hän puhui, siinä muut suut menivät suppuun, ja sitten kuunneltiin, mitä Vapahtajan äiteellä oli sydämellään.

Ehkä eniten mielikuvitusta kiihottava ja kaikenlaisia jänniä tulkintoja synnyttänyt henkilötär Uudessa testamentissa on Magdalan Maria eli vanhoillisesti ilmaistuna Maria Magdaleena. Hän oli Jeesuksen ystävä ja oppilas, josta Mestari "ajoi ulos seitsemän pahaa henkeä", eli ilmeisesti ennen Nasaretilaisen kohtaamista sangen pahoinvoiva ihminen. Maria lieni itsenäinen leski, joka saattoi vapaasti kulkea opettajansa matkassa. Hän pysyi tälle uskollisena läpi pitkäperjantain kauhujen, kun muut opetuslapset luikkivat pakoon, ja sai pääsiäisaamuna ensimmäisenä olla todistamassa Vapahtajan ylösnousemusta. Mariasta tuli myös ensimmäinen julistaja, joka vei evankeliumia eteenpäin Jeesuksen muille ystäville. Hänellä lienikin arvostettu asema alkuseurakunnassa. Hän on vallan mainio esikuva naisesta kirkon opetus- ja julistustehtävässä. Sen sijaan yleinen harhaluulo Mariasta katuvana prostituoituna juontaa juurensa 500-luvulle, jolloin paavi Gregorius Suuri aika vapaamielisesti yhdisteli Raamatun nimettömiä ja nimellisiä henkilöhahmoja toisiinsa.

Salome, Sebedeuksen vaimo, Jaakobin ja Johanneksen äiti ja Jeesuksen tätikulta, oli sisarenpoikansa oppilaita ja seuraajia. Hän kulki poikiensa kanssa Jeesuksen matkassa aina Jerusalemiin asti, pysyi hänen luonaan ristin juurella ja oli pääsiäisaamuna voiteentuojanaisten matkassa. Salome muistetaan ehkä vähän kyseenalaisesta tempusta, kun hän yritti varmistella pojilleen erityispaikkaa Jeesukselta tulevassa Jumalan valtakunnassa. Pyrkyriksi ja nepotistiksi Sebedeuksen vaimo on helppo leimata, mutta minusta hän toimii niin kuin aika moni mamma varmasti toimisi: hän yrittää varmistaa, että hänen poikansa saavat parhaan mahdollisen tulevaisuuden. Kukapa äiti ei hänen tilanteessaan voisi kuvitella tekevänsä samoin? Ei tosin auttanut sukulaisuus, kun Jeesus antoi vastauksensa: "Joka tahtoo suureksi, se olkoon kaikkien palvelija."

Jeesus ei ollut vain köyhien ystävä; hän ei ajanut luotaan yhteiskunnan hyväosaisiakaan, jos nämä tulivat häntä kuulemaan ja Jumalan valtakuntaa etsimään. Yksi rakennusmiehen pojan luo saapuneista ylimyksistä oli Johanna, hovinainen Galilean ruhtinas Herodeksen palatsista. Johanna oli antelias hyväntekijä: hän antoi omasta paljostaan, jotta Jeesus ja tämän köyhemmät ystävät pystyisivät jatkamaan kiertävää opetustyötänsä. Evankeliumeissa opetuslapset valittavat toistuvasti, kuinka heillä ei ole leipää. Johanna huolehti esimerkillisesti siitä, etteivät rikkaat touhunneet esiin murtautuvassa Jumalan valtakunnassa toisten kustannuksella, vaan itse palvelivat muita.

Sisarukset Martta ja Maria Betanian kylästä edustavat hauskasti kahta luonteellista arkkityyppiä. Kun Jeesus saapuu heille vieraaksi, Martta huhkii hiki hatussa pannakseen pöytää koreaksi ja paikkoja kuntoon, kun taas sisko-Maria keskittyy kuuntelemaan Nasaretilaisen opetuksia. Marttahan siitä suivaantuu, mutta Jeesus rauhoittelee häntä: kun hän itse murehtii niin monista asioista, sisarensa on valinnut hyvän osan. Useinhan tuohon aikaan naisten oletettiin toimivan juuri niin kuin passaava Martta kyökissään; Jeesus sen sijaan kannustaa ottamaan mallia Mariasta ja keskittyvän oppimaan. Jeesuksen mielestä naisen paikka ei ollut pelkästään hellan ääressä! Jumalan valtakunnassa ei ole väliä sillä, oletko mies vai nainen.

Osa Uuden testamentin naisista jää vaille nimeä. Yksi näistä on aviorikoksesta tavattu nainen, jonka vihainen väkijoukko raahaa Jeesuksen luo. Hänhän opettaa Jumalan valtakunnasta, ja Mooseksen vanhan lain mukaan avionrikkoja on tuomittava kuolemaan. Jeesus näkee kuitenkin rikkomusta syvemmälle ja asettuu heikomman puolelle sortoa ja kostonhimoa vastaan - kuten tavallista. Hänen sanansa naiselle ovat lempeät: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." Jeesus antaa armon käydä oikeudesta, mutta kehottaa samalla parannukseen. Tuolle naiselle, joka ehti jo pelätä henkensä edestä, sellaisen ansaitsemattoman armahduksen kohtaaminen oli varmasti koko elämän mullistava kokemus, jota hän ei unohtanut. Eikö kuka hyvänsä meistä syntisistä voi helposti asettua hänen asemaansa kuullessaan synninpäästön sanat?

Ja niin edelleen. Naisiahan riittää, tässä heistä on nostettu parrasvaloihin vain muutama. Apostolien teoista ja Paavalin kirjeistä voimme päätellä, että rouvat olivat korvaamattomaksi avuksi evankeliumin leviämisessä: he toimivat apostoleina sekä uusien seurakuntien emäntinä ja suojelijoina. Perimätiedon mukaan osa Jeesuksen opetuslapsista, kuten Pietari, reissasi yhdessä vaimonsa kanssa Jumalan valtakunnan työtä tehden.

Vaan paljoonpa venyivät myös Jeesuksen miespuoliset ystävät. Yhtä rohkeita, neuvokkaita ja uskollisia esikuvia löytyy kaksilahkeisistakin. Ehkäpä tässä on perimmäisin opetus. Jeesus kohtasi kaikenlaisia ihmisiä ja kutsui heidät mukaansa. Hänen kutsunsa on edelleenkin tarkoitettu kaikille. Evankeliumikertomuksista varmasti jokainen löytää henkilöhahmon, johon on itse helppo samaistua - olipa sitten rouvashenkilö tai setämies!